Muutaman onnekkaan sattumuksen kautta minut valikoitiin mukaan projektiin, ja syyskuun lopussa neljä ruotsalaista nuorta metsästäjää ja heidän ohjaajansa saapuivat tila-autolla Suomeen peurajahtiin (23.-25.9.). Suomessa valkohäntäpeurajahti järjestettiin Pöytyällä suomalaisille nuorille tarkoitetun metsästys-metsoleirin yhteydessä.
Ulkomaiset jahtivieraamme pääsivät Pöytyällä osallistumaan muun muassa Riistakeskuksen järjestämään valkohäntäpeuran biologiasta kertovalle oppitunnille, jousimetsästäjien järjestämään opetusnäytökseen, ampumaharjoituksiin sekä valkohäntäpeuran kyttäys- ja ajometsästykseen.
Varsinainen jahti toteutettiin siten, että jokainen ruotsalainen sai mukaansa passiin suomalaisen nuoren. Viikonlopun aikana kaikki ruotsalaiset onnistuivat kaatamaan valkohäntäpeuran Pöytyällä (myös ohjaajat), joten Suomen vaihtojahtireissu sujui saaliin puolesta erittäin hyvin. Viikonlopun aikana ehdimme myös tutustua ruotsalaisten kanssa muun muassa yhdessä syödyn riista-aterian merkeissä. Pian jahtiviikonloppu Pöytyällä oli kuitenkin ohi, ja ruotsalaisten oli aika palata takaisin kotiin.
Vuoroin vieraissa
Joulukuun alussa (1.-5.12) koitti vihdoin meidän suomalaisten nuorten vuoro matkustaa vaihtojahtireissulle Skövdeen Ruotsiin. Reissu alkoi torstai-iltana yhteiskyydillä Aurasta, josta suuntasimme laivalle Naantaliin. Laivalle päästyämme menimme yhdessä syömään ja samalla tutustuimme paremmin toisiimme. Perjantai-aamulla saavuimme laivalla Kappelskäriin, josta automatka Skövdeen kesti viisi tuntia. Automatkat menivät nopeasti rupattelun ja kortinpeluun merkeissä.
Perille Skövdeen päästyämme ruotsalaiset olivat meitä vastassa paikallisessa Astro-metsästystarvikeliikkeessä. Jälleennäkeminen ruotsalaisten kanssa oli mukava, ja heistä huomasi että meitä oli oikeasti odotettu. Perjantain ohjelmaan kuului kauppavierailun jälkeen muun muassa ampumista vanhaan sikalaan rakennetulla 3D-ampumaradalla (shooting cinema), yhteinen ruokailu sekä iltamyöhällä tapahtunut villisikojen kyttäys.
Villisikojen kyttäysmetsästys toteutettiin pimeällä vihreiden ruokintavalaisimien avulla. Meidät suomalaiset sijoitettiin eri ruokintapaikoille paikallisten oppaiden kanssa. Menin passiin ruotsalaisen nuoren sekä ruokintaa ylläpitäneen vanhemman herrasmiehen kanssa.
Ruokintaa ylläpitänyt mies näytti meille kytispaikan, jonka jälkeen hän poistui paikalta, jotta siat luulisivat ihmisten lähteneen. Erityisen hyvin kytikselle menosta mieleeni jäi, että valoja ei saanut käyttää matkalla kytikselle ja lähestyminen piti tehdä äänettömästi, jotta siat eivät huomaisi meitä.
Kytispaikkani sijaitsi keskellä synkkää kuusikkoa ja ruokinnalla syöttinä käytettiin vehnää, joka oli levitetty laajalle alueelle. Erona suomalaiseen ruokintakulttuuriin oli se, ettei paikalla ollut kasaa viljaa tai juureksia vaan ainoastaan pieni määrä viljaa ”houkutteluruokintana”.
Kyttäystä ja ajoa
Kytismetsästys ei sujunut toivotulla tavalla, eikä kukaan suomalaisista päässyt ampumaan villisikaa. Onneksi lauantaina oli luvassa lisää metsästystä ajometsästyksen merkeissä.
Lauantaina jahti järjestettiin lähellä sijaitsevan Härlingstorp- nimisen kartanon mailla, ja jahdin kohdelajeina olivat metsäkauriit, villisiat, saksanhirvet, hirvet sekä ketut. Ajavina koirina käytettiin mäyräkoiria ja dreevereitä. Heti ensimmäisestä ajosta suomalaisista Nikolas sai saaliikseen nuoren kaurispukin.
Päivän edetessä havaintoja riistasta kertyi paljon, ja kauriin lisäksi saaliiksi saatiin vielä kettu. Suomalaisesta metsästyskulttuurista poiketen Ruotsissa ajot lopetettiin aina kaadon jälkeen eikä jahtia jatkettu, vaikka metsissä tiedettiin vielä olevan lisää riistaa.
Kenties taustalla oli ajatus riistakantojen hoidosta ja säilyttämisestä runsaina, sillä Ruotsissa riistaeläimistä ei koeta aiheutuvan yhtä suuria haittoja kuin Suomessa. Lisäksi riistakannat ovat Ruotsissa moninkertaisesti suuremmat kuin Suomessa.
Päivän ajojen jälkeen saalis aseteltiin arvokkaasti, ja jahtiseurueesta otettiin yhteiskuvia. Majoitukseen pääsemisen jälkeen ruotsalaisnuoret valmistivat metsäkauriin, kuusipeuran ja hirven lihasta juhlaillallisen, joka kruunasi koko päivän.
Illan aikana pääsimme keskustelemaan myös ei metsästyksellisistä aiheista, kuten paikallisesta maa- ja metsätalouskulttuurista. Juteltuani ruotsalaisten nuorten kanssa huomasin, että myös Ruotsissa maatalouden kannattavuudessa on ongelmia ja metsiä uhkaavat muun muassa hirvet, kirjanpainajat sekä juurikääpä.
Saaliin kunnioittaminen tärkeää
Sunnuntaina jahtipäivä toteutettiin dreeverien kanssa ruotsalaisten nuorten ohjaajien metsästysmailla Skövden lähellä. Metsästyksessä käytettiin aiemmista päivistä poiketen haulikkoja, ja metsästettäviä eläimiä olivat ensisijaisesti metsäkauriit, ketut ja rusakot.
Kauriiden osalta sääntönä oli, että sarvensa pudottanutta pukkia ei saanut ampua, koska sellaisia ampumalla hienot trofeet menisivät hukkaan. Tämä sääntö voisi olla ajattelemisen arvoinen myös Suomessa, sillä mitä hyötyä on säästää hienosarvisia eläimiä alkukaudesta ja ampua ne sarvettomina loppukaudesta?
Sunnuntain ajometsästys oli onnistunut ja saaliiksi saatiin rusakko ja nuori sarvellinen kaurispukki, molemmat suomalaisten toimesta. Jahdin päätteeksi saalis aseteltiin jälleen arvokkaasti kuvaa varten, ja tällä kertaa kuvaan tulivat myös näyttävät ulkotulet.
Koko viikonlopun ajan saaliin kunnioittaminen oli erittäin tärkeässä asemassa, ja esimerkiksi kuvia otettaessa miesten kuului ottaa hattu pois päästä. Ennen paluumatkaa söimme vielä yhdessä riistakeittoa ja vaihdoimme viimeiset ajatukset ruotsalaisten kavereidemme kanssa.
Yhteistyössä on voimaa
Koko viikonlopun ajan ruotsalaisten ilmeistä ja toiminnasta oli havaittavissa, että me suomalaiset olimme kunniavieraita. Ruotsalaisessa jahdissa korostui yhdessä tekeminen ja ilo toisen saamasta saaliista, saatu saalis oli ikään kuin palkinto hyvästä yhteistyöstä. Toisaalta ehkä saaliin puolesta retkemme Ruotsiin ei ollut yhtä runsas kuin ruotsalaisten retki Suomeen, mutta metsästyskulttuurin ja erilaisten tapojen osalta reissumme saattoi olla jopa runsaampi.
Tämän syksyiset nuorten vaihtojahdit olivat järjestyksessään ensimmäiset, mutta kuulemani mukaan eivät onneksi viimeiset. Itse soisin vaihtojahtikulttuurin rantautuvan Suomeen entistä enemmän, sillä myös Suomessa Metsästäjäliiton piirien välillä on paljon mahdollisuuksia tarjota erilaisia jahtimuotoja ja jahtikulttuureja.
Yksi hyvä tapa järjestää vaihtojahteja on maksaa vieraiden metsästys omalla alueella, jolloin metsästys vieraassa paikassa on puolestaan ilmaista. Itse näkisinkin, että vaihtojahtien perimmäisenä tarkoituksena ei ole suuren rahasumman tuottaminen paikalliselle seuralle vaan elämysten ja erilaisten kokemusten vaihtaminen osallistujien kesken.
