Kun Värtsilän Riistamiehien Mika Piiroinen ja Tohmajärven kunnan vapaa-aikakoordinaattori Jani Ruotsalainen istuivat vuosi sitten pohtimaan mitä koululaisille on tarjolla koulupäivän jälkeen, keksi Piiroinen ajatuksen eräkerhosta. Tuumasta ryhdyttiin toimeen ja viime syksynä alkoi Tohmajärven sivistyskeskus Ahjolla eräkerho 3–6-luokkalaisille.
– Kyllä minua vähän pelotti alkuunsa, miten pärjään isomman mukulalauman kanssa ja varoitin vanhempiakin, että kerhossa sitten nähdään ihan oikeasti verta ja kuolleita eläimiä. Vein heti toiselle kerhopäivälle ampumiani kyyhkysiä siivottavaksi. Oppilaat olivat innoissaan ja vanhemmilta on tullut kannustavaa palautetta, Mika Piiroinen kertoo.
Kerran viikossa kokoontuneeseen eräkerhoon osallistui 10–15 koululaista.
– Parilla pojalla jo oli metsästyskortit, joten he olivat minulla apuopettajina ja porukan innostajina. Useimmiten kerhotunnin aiheet saatiin siitä, mitä oppilaat olivat nähneet ja kokeneet edellisen viikonlopun aikana luonnossa. Viikonloppuisin pidettiin teemapäiviä, syksyllä useimmiten metsästyksen merkeissä.
Älypuhelimet pois ja hirvimetsälle!
Heti ensikokoontumisella sovittiin, ettei mitään älylaitteita käytetä kerhotunnin aikana.
– Älylaitteet vievät ihan liikaa lasten huomiota. Yritin mahdollisimman paljon kannustaa lapsia metsään, vaikka marjaan syksyllä.
Ihan parasta eräkerholaisten mielestä olivat viikonloppujen teemapäivät. Lokakuussa pidetty hirvijahti oli napakymppi, kun metsästysseura sai kaksi hirveä saaliiksi ja kerholaiset pääsivät osallistumaan myös eläinten nylkemiseen.
– Kevättalvella kävimme talviverkoilla. Lapset opettelivat hauen fileointia ja he myös pääsivät syömään paistettua haukea, mikä oli osalle ihan uusi elämys. Oli kuulemma parempaa kuin kalapuikot!
Luonnossa liikkuminen
Lasten kanssa kerhoilu ottaa ja antaa.
– Lapsilta on tullut hyvää palautetta ja he haluaisivat tulla kerhoon ensi syksynäkin. Kerhon vetäminen yksin on kuitenkin aika raskasta, eikä tähän mennessä metsästysseurasta kukaan muu ole uskaltanut lähteä tähän mukaan. Metsäretkille on onneksi aina löytynyt vapaaehtoisia.
Mika Piiroinen on agrologi ja maanviljelijä. Emolehmätilaa pyörittävänä iltapäiväkerho on sopinut hänen aikatauluunsa hyvin. Koulun kerhotoiminta päättyy sopivasti huhtikuun loppuun, jonka jälkeen maatilalla alkaakin kevättyöt.
– Kerhoa olen pitänyt yleissivistävällä otteella, eikä mitään negatiivista ole noussut esiin. Eräilyä on käsitelty laajasti, ei vain metsästyksen näkökulmasta.
– Jännää on se, että osalle lapsista ihan luonnossa liikkumisen perusasiat ovat uusia. Kerhon tapahtumiin ovat lasten vanhemmatkin olleet tervetulleita ja niinpä innostui pari isääkin tekemään metsästyskortin lastensa kanssa. Ihan bonuksena on tullut, että kerho on yhdistänyt sukupolvia, kun on huomattu, että metsälle voi lähteä isovanhempienkin kanssa, Piiroinen toteaa tyytyväisenä.
Metsästystä kolmessa polvessa
Teemu Honkanen innostui poikansa Topiaksen mukana tavoittelemaan metsästyskorttia.
– Vielä yläkoulussa ajattelin ryhtyväni metsästäjäksi isäni jäljissä. Sitten lähdin opiskelemaan lukioon toiselle paikkakunnalle ja muut harrastukset veivät mennessään. Nyt metsästys voisi olla hyvä yhteinen ajanviete ja harrastus pojan kanssa, Teemu Honkanen kertoo.
Sekä Teemu, että hänen isänsä osallistuivat eräkerhon teemapäiviin.
– Isäni on pitkän linjan ampumaharrastaja ja metsästäjä, joten kyllä hän on iloinen, että Topiaksen kanssa olemme löytäneet samat harrastukset. Ja toki isältä saamme niin tietoa kuin välineistöäkin lainaksi, ettei aina tarvitse kaikkea uutena hankkia. Omaa metsää on jonkin verran, joten metsälle pääsee helposti.
Topias odottaa kovasti metsästyskorttikoetta, joka on edessä toukokuun loppupuolella. Parasta hänen mielestään metsästyksessä on sen tuoma jännitys ja saalis käsittelyineen. Kerhon hirvenmetsästyspäivänä Topias tykkäsi mekaaniikan miehenä käyttää vinssiä, jolla nyljettävät hirvet nostettiin.
