Hirvet olivat viime syksynä tiukassa Etelä-Päijänteen itäpuolella. Metsästysseura Kaiun hirvijahti venyi seuraavan vuoden puolelle, sillä joulukuun loppuun mennessä 12 kaatoluvasta oli käytetty vain 3,5. Jahdissa oli kuitenkin käyty ahkerasti lähes joka viikonloppu.
Vuoden viimeisenä sunnuntaina 20 innokasta hirvenmetsästäjää kokoontui jälleen suurin toivein Kaiun metsästysmajalle Asikkalan Kalkkisiin. Seuran sorkkaeläinjahteihin osallistui syksyn aikana kaikkiaan 40 metsästäjää.
Majalle aamulla saapuivat myös jänis- ja rusakkojahtiin lähtevät, kuten seurassa on tapana hirvijahdin ollessa käynnissä. Tänäänkin paikalla on myös muutama aktiivinen naismetsästäjä. Nuorin osanottaja on 11-vuotias.
Kiinnostus metsästykseen lähti koiraharrastuksesta kuten monilla muillakin naisilla.
Espoolainen, nuoruutensa Asikkalassa asunut Anna Elf on metsästänyt viitisen vuotta. Hänen vanhemmillaan on maita alueella ja siksi Kaiku valikoitui omaksi seuraksi.
– Kiinnostus metsästykseen lähti koiraharrastuksesta kuten aika monilla muillakin naisilla. Minulla on nyt seisoja ja mäyräkoira. Erityisesti lintujahti kiinnostaa, mutta metsästän monipuolisesti kaikkia lajeja, Elf kertoo.
Elfin innokkuus huomattiin seurassa ja hänet valittiin pian seuran sihteeriksi ja myöhemmin myös hallitukseen. Hallituksessa on ollut aikaisemminkin naisjäseniä.
Heinolassa lähes koko ikänsä asunut Minna Simonen sai haulikon jo rippilahjaksi ja on metsästänyt aktiivisesti nuoruudesta saakka. Hän vastaa Kaiun koetoiminnasta. Tällä hetkellä seura järjestää ajo-, hirvi- ja mejä-kokeita. Tänään Simonen kulkee kyynärsauvoilla, koska hiihtotapaturmassa vaurioitunut jalka on äskettäin operoitu. Jahdista ei silti malta olla pois. Tunnelma vetää.
– Metsästän kaikkia lajeja. Erityisesti tykkään metsästää koiran kanssa ja pienpetopyynti on lähellä sydäntä. Meidän jämtlanninpystykorva on tänäänkin mukana jahdissa.
Simonen ja Elf ovat ystävystyneet ja tekevät yhdessä pidempiäkin reissuja eräilyn, hiihtämisen ja muun ulkoilun merkeissä.
Lahdesta Asikkalaan
Kaiun juuret ovat Lahden isänmaallisissa liikemiespiireissä. Seura perustettiin vuonna 1911, mikä oli harvinainen perustamisajankohta metsästysseuralle. Venäjän sortovuosien aikana 1910-luvulla perustettiin hyvin vähän yhdistyksiä, koska ne piti hyväksyttää viranomaisilla.
Perustamisen loppuun saattaminen vei ajan hengen vuoksi aikaa. Seuran ensimmäisten sääntöjen rekisteröinti tapahtuikin vasta yhdistyslain tultua voimaan 1919. Silloisissa säännöissä kirjattu tavoite ”harjoittaa järjestettyä metsästyksen hoitoa hallitsemillaan metsästysalueilla ja edistää hyödyllisen metsänriistan lisääntymistä”, olisi käyttökelpoinen edelleen.
Metsästysseuran toiminta kaupungissa oli hieman hankalaa ja seuralle etsittiin uutta tukikohtaa maaseudulta. Useamman tonttikaupan kariutumisen jälkeen Asikkalan Kalkkisista tuli myyntiin kahdeksan hehtaarin metsäpalsta, jonka seura osti. Alueelle alettiin rakentaa saman tien metsästysmajaa ja hankkia sen ympäriltä jahtimaita.
Jätetään kuitenkin historian turinat sikseen, sillä niistä löytyy lisätietoa seuran vuonna 1991 julkaisemasta historiikista. Pimeä vaihtuu pian joulukuun harmaaksi valoksi ja hirvivouti Markku Nikki alkaa ohjeistaa hirvestäjiä passipaikoilleen.
Jatkuvuutta tiedossa
Kaiussa on tällä hetkellä reilut 120 jäsentä. Jäsenten keski-ikä on 61 vuotta. Naisia jäsenistä on viitisen prosenttia. Alle 30-vuotiaita jäseniä on kymmenkunta.
Seuralle on tiedossa jatkuvuutta, sillä 11-vuotias Voitto Norhomaa käy innokkaasti isänsä Samuli Norhomaan kanssa jahdeissa. Espoossa asuvassa perheessä on myös metsästyskoiria, joista tänään hirviä etsii itäsiperianlaika. Kotiin jäi luolametsästyksessä käytettävä saksanmetsästysterrieri
– Suoritin metsästyskortin puolitoista vuotta sitten. Koe ei ollut kovin vaikea. Luinkin siihen kyllä aika paljon. Minulla ei ole vielä asetta, mutta isä on sellaista vähän lupaillut, Voitto kertoo.
Isä nyökyttelee vieressä, joten pelkkää unta Voitto ei ole asiasta nähnyt.
– Olen ollut mukana hirvijahtien lisäksi luolajahdeissa. Niistä tykkään eniten, Voitto sanoo.
Nuoren miehen harrastuksiin kuuluu metsällä käynnin lisäksi kitaran soitto.
Isä Samuli parantelee parhaillaan olkapäätään leikkauksen jäljiltä, joten hänkin on tänään vain koiranohjaajana.
Nuorilla, ja vanhemmillakin, on hyvät mahdollisuudet harjoitella seurassa ampumista, sillä metsästysmajan pihapiirissä on ollut vuodesta 1987 lähtien pienoishirvirata. Viime vuosina seurassa ei ole ollut aktiivisia kilpa-ampujia.
Lahtivaja ilonaiheena
Seuran metsästysmaiden keskellä Ravioskorvessa lapsuutensa elänyt ja vuodesta 1970 metsästystä harrastanut Raimo Kiljunen on toiminut Kaiun puheenjohtajana seitsemän vuotta. Hän antaa kiitosta seuran aktiivisille jäsenille.
– Tapahtumissamme on yleensä aina hyvin väkeä mukana. Myös vastuunkantajia on löytynyt. Jatkamme varmasti nykyisillä toimintatavoilla. Uusia projekteja ei ole muutaman tiukemman talkoovuoden jälkeen nyt suunnitteilla, Kiljunen kertoo.
Kaiun suurin ponnistus viime vuosina on ollut uuden lahtivajan rakentaminen. Vaja valmistui vuonna 2021 ja kiiltelee vielä uutuuttaan niin sisältä kuin ulkoa. Lahtivajan rakentaminen maksoi vajaat 60 000 euroa. Suurin osa työstä tehtiin talkoilla.
– Kapasiteettia on, kunhan saataisiin vielä jotain paloiteltavaakin, Markku Nikki nauraa.
Kaikulaiset jättävät saaliin yleensä riippumaan vajaaksi viikoksi ja paloitteluporukka pilkkoo ruhon perjantai-iltaisin. Ruhosta jäävät osat menevät jatkojalostukseen. Lemmikkieläinruokia valmistava yritys hakee biojätteen pois säännöllisin väliajoin. Vuodat myydään luonnollisesti myös hyötykäyttöön.
Lahtivajan taakse rakennettiin vielä viime vuonna avoseinäinen ulkokeittiö. Seuralla on myös oma soppatykki, jota käytetään omissa juhlissa ja vuokrataan ulkopuolisillekin. Ulkokatoksessa on myös seuran omistama auton peräkärry.
Vuonna 1949 valmistunutta metsästysmaja Kaikulaa on pidetty hyvässä kunnossa. Siihen on tehty laajennus ja peruskorjaus vuonna 1986. Majan nurkalla on grillikatos ja kivenheiton päässä sijaitsee vuonna 1984 valmistunut rantasauna.
Koiratoiminta tärkeää
Päivän aikana käy ilmi koirien tärkeä rooli metsästysseuratoiminnassa. Tänäänkin monet jäsenet ovat tulleet paikalle pelkän koiran kanssa.
Kaiku järjestää vuosittain useita koirakokeita. Rakkaan kilpakumppanin, Heinolan Metsästysyhdistyksen, kanssa järjestetään vuosittain jo vuodesta 1934 alkanut ajavien koirien ottelu.
– Seuran ajokoirien määrä on pienentynyt, joten omiin ajokokeisiin ei aina löydy riittävästi koiria, mutta muun muassa mejä-kokeisiin tulee osanottajia joskus kaukaakin, Minna Simonen sanoo.
Laajat metsästysmaat
Kaiku on vuokrannut vajaat 8 000 hehtaaria maita hirvenmetsästykseen ja 7 200 hehtaaria pienriistan pyyntiin.
Jäsenistä vajaat puolet on maanomistajia. Jos maanomistaja antaa seuran käyttöön yli 40 hehtaaria maita, ei häneltä peritä liittymismaksua lainkaan. Maaton jäsen maksaa seuraan liittyessään puheenjohtajan mukaan merkittävän liittymismaksun. Vuosijäsenmaksu maanomistajilta on 50 euroa ja maata omistamattomilta 130 euroa. Seuran vuosibudjetti pyörii 20 000 euron tienoilla.
Seurassa on tehokkaita pienpetojen metsästäjiä, mikä näkyy seuran saalistilastoissa. Vuonna 2023 seuran alueelta pyydettiin muun muassa 140 supikoiraa, 15 kettua, kahdeksan mäyrää sekä neljä näätää ja minkkiä.
Päivät ajot on iltapäiväkolmeen mennessä ajettu ja joulukuun viimeinen sunnuntai on kääntynyt jälleen hämäräksi. Kahdesta hirveä saatiin havainto, mutta lahtivaja jäi tänäänkin tyhjänä odottamaan seuraavaa jahtipäivää. Jäniksiä tai rusakoitakaan ei tarttunut tähtäimeen, sillä koppurahanki ja yöllinen vesisade olivat hävittäneet tehokkaasti töpöhäntien tuoksut.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2025. Metsästäjäliiton jäsenenä saat tuoreen Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden ilman jäsenyyttä.
