Tässä artikkelissa
- Verijälkikoira tarvitsee terveen pään ja kovan riistavietin
- Mitä SRVA-tehtäviin kuuluu?
- Pimeässä luonteet punnitaan, mutta turvallisuus edellä
- Verijälkikoiran koulutus
Kolme metsästäjää liikkuu rinnakkain pimeässä metsässä. Jämtlanninpystykorva Ruuti haukkuu kiivaasti viidenkymmenen metrin päässä tiheässä pusikossa.
Haukku on katkonaista, ja kokemuksesta Tom Rikberg tietää, että haavoittunut villisika antaa koiralle kyytiä. Aseet ovat valmiina ja tehokkaat valot keilaavat etumaastoa.
Näitä haastavia tilanteita varten miehet ovat harjoitelleen ampumista uudelleen ja uudelleen. Koira on perusteellisesi koulutettu tätä vaarallista tehtävää varten.
Yleensä haavoittuneen villisian perään ei lähdetä pimeässä, mutta nyt sika on jäänyt auton kolhaisemaksi isohkon taajaman läheisyydessä. Metsästäjät ovat poliisin pyynnöstä suorittamassa suurriistavirka-apu- eli SRVA-tehtävää. Haavoittunut sika yritetään poistaa, ennen kuin se aiheuttaa vaaraa sivullisille.
Verijälkikoira tarvitsee terveen pään ja kovan riistavietin
Verijälkikoiraksi sopivat useat koirarodut, joita käytetään muutenkin suurriistan metsästyksessä.
– Hyvän verijälkikoiran ominaisuuksia ovat hyvä ja itsevarma luonne sekä kova kunto. Koiran täytyy olla luontaisesti jälkivainuinen, ja koulutuksen kautta jälkiuskollisuutta vahvistetaan, Tom Rikberg kertoo.
Jälkikoira koulutetaan perinpohjaisesti, jotta koira toimii tositilanteessa toivotulla tavalla, eli seuraa eläintä häiriötekijöistä välittämättä. Koiralla täytyy olla kova riistavietti ja riittävästi luonnetta työskennellä haavoittuneen eläimen kanssa.
Koira pitää totuttaa laukauksiin, suuriin ihmismääriin ja olemaan autossa pitkiä aikoja. Koiran täytyy mennä arkailematta veteen ja uimaan. Verijälkikoiran täytyy osata toimia erilaisissa ympäristöissä, kuten kaupungeissa.
– Koira on pystyttävä tarvittaessa kytkemään, koska jäljestettävän eläimen tuoreempi jälki on saatettu löytää muualta. Luoksetuloa ja kytkettävyyttä on harjoiteltava. Harjoituksissa koira otetaan välillä kesken jäljestyksen kiinni, ja lyhyen tauon jälkeen jäljestystä jatketaan. Koira oppii, ettei homma aina lopu omistajan kutsuun ja autoon.
Mitä SRVA-tehtäviin kuuluu?
Verijälkikoiria tarvitaan metsästystilanteessa haavoitetun suurriistan jäljestyksessä ja viranomaisten apuna SRVA-tehtävissä. SRVA-tehtäviä ovat muun muassa suurpetojen karkotukset ja ongelmayksilöiden poistot. Yleisin SRVA-tehtävä on liikenteessä loukkaantuneen hirvieläimen jäljitys ja lopetus.
Tapahtumapaikalla jäljistä päätellään, miten pahasti eläin on haavoittunut ja mihin päin se on lähtenyt. Tilannearvion jälkeen päätetään jatkotoimenpiteistä.
Paikalliset metsästäjät ovat apuna metsästystilanteessa haavoittuneen eläimen poistossa. Alueen ympärille suunnitellaan passiketju, ja jäljille lähtee koiranohjaajan lisäksi ampuja. Koira on yleensä kytkettynä, eli jälkeä liinataan. Mikäli eläin on makuulla, ampuja saattaa päästä sen lopettamaan. Tarvittaessa koira lasketaan irti, jolloin haavakko ammutaan haukkuun, tai se voi liikkua passiin.
– Silloin, kun tehtävän kohteena on suurpeto tai villisika, koirien taso nousee kovemmaksi. Kaikki koirat eivät jäljitä suurpetoja. Moni jäljittää vielä liinassa, mutta luovuttaa, kun pitäisi mennä pimeässä haukkumaan, Rikberg toteaa.
Pimeässä luonteet punnitaan, mutta turvallisuus edellä
Haastavimmillaan tilanteet ovat öisin. Turvallisuussyistä haavoittunutta villisikaa lähtee koiranohjaajan lisäksi jäljestämään kaksi ampujaa. Jälkeä liinataan koiran kanssa useampi kilometri, ja mikäli sika ei ole jäänyt sille matkalle, keskeytetään jäljestys ja jäädään odottamaan aamun sarastusta. Yön tunteina eläin motitetaan rajatulle alueelle.
– Kolaritilanteessa villisika ja karhu kestävät käsittämättömän kovia osumia. Iso villisika on haavoittuneena karhuakin vaarallisempi. Karhu voi hyökätä, mutta sika hyökkää lähes varmasti.
Aamulla motti passitetaan, ja tuoreimmalle löydetylle jäljelle päästetään yksi koira, jolla eläin otetaan ylös. Mikäli sika ei pysy löytöpaikalla, päästetään tarvittaessa lisää koiria irti. Lopulta haavoittunut sika ammutaan haukkuun tai painostetaan passiin.
SRVA-toimijoilla on oma rinkinsä, jossa varakoirat ja apuvoimat ovat puhelinsoiton päässä. Tilanteen kehittymistä seurataan koiratutkien avulla, ja puhelimitse tiedotetaan tapahtumien kulusta.
Verijälkikoiran koulutus
- Pennun jäljestysviettiä vahvistetaan leikin varjolla, jolloin esimerkiksi makkaranpalalla tehdyn jäljen päästä löytyy ruokakuppi.
- Jäljestyskoulutus aloitetaan helpolla, myötätuuleen tehdyllä, lyhyellä ja suoralla jäljellä. Jäljen päässä on palkkio koiralle.
- Jälki merkataan esimerkiksi pyykkipojilla.
- Seuraavaksi jäljestä tehdään ison venytetyn S-kirjaimen muotoinen.
- Koiran kehittyessä jälki tehdään esteiden yli. Puroissa vain näkyvät kivenpäälliset hajustetaan ja ohjaajankin täytyy mennä veteen.
- Vesistöharjoitteita vaikeutetaan asteittain siten, että jälki saattaakin mennä ojaa pitkin jonkin matkaa, ennen kuin nousee vastapenkalle tai palaa samalle puolelle.
- Suurpetokoiria koulutettaessa jälki tuodaan tien reunaan, mutta käännetäänkin takaisin. Karhua jäljestettäessä hukka tulee yleensä tilanteissa, joissa karhu on palannut omia jälkiään tien reunasta takaisin.
- Jäljestysharjoituksia vaikeutetaan tekemällä niitä hämärässä kesäyössä ja myöhemmin pilkkopimeässä.
- Kehittyneelle koiralle tehdään useamman kilometrin mittainen U:n muotoinen jälki, joka palaa lähtöpaikasta noin 400 metrin päähän. Koira lasketaan jäljelle ja ohjaaja menee odottamaan koiraa ”kaadolle”.
- Koiran toimivuutta voidaan arvioida Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeessa (VAHI).
Koiran kehittyessä jälkeä käännetään eri tuulensuuntiin, ja jäljestä tehdään laajan S-kirjaimen muotoinen kuvio. Näin saadaan selville, kumpaan suuntaan koira luontaisesti kääntyy. Heikompaan suuntaan kääntymistä vahvistetaan harjoittelulla.
Vähitellen koira totutetaan jäljestämään hämärässä kesäyössä ja myöhemmin pilkkopimeässä. Välillä harjoitusjälki tehdään erilaisiin hajuympäristöihin. Kokemuksen kerryttyä jäljen tekijää kannattaa vaihtaa, jotta varmistuu, että koira seuraa verijälkeä, eikä isännän jälkeä.
Hirvenmetsästyksessä tulee joskus tilanne, jossa onnistuneen laukauksen jälkeen hirvi etenee jonkin matkaa ennen kaatumista. Tilaisuus kannattaa hyödyntää jäljestysharjoituksena.
Ohjaajan pitää oppia luottamaan koiraansa ja lukemaan sen eleitä ja käytöstä jäljellä. Koiralle pitää antaa työrauha, eikä sitä pidä ohjata työskentelyn aikana.
– Jäljestysharjoitteita lisätään kehitysasteen mukaan. Joka päivä ei harjoitella, jotta koira ei kyllästy tekemiseen. Onnistuneesta jälkiharjoitteesta koira palkitaan kehuin. Monelle koiralle itse jäljestys on palkinto ja makupalat ovat turhia, Rikberg kertoo.
Verijäljen tekeminen vaatii maanomistajan luvan.
Liity Metsästäjäliiton jäseneksi ja turvaa metsästyksen jatkuminen myös tulevaisuudessa
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
Liity sinäkin jäseneksi ja turvaa metsästyksen jatkuminen myös tulevaisuudessa>>
