Suomalaisia riistaeläimiä: Ahma

Ahma (Gulo gulo) on suurin näätäeläimemme, joka on Suomen ja myös Euroopan harvinaisimpia suurpetoja. Sen levinneisyys keskittyy maassamme lähinnä Lappiin ja Itä-Suomeen Kainuun sekä Pohjois-Karjalan alueille. Etelämpänä on kuitenkin myös tehty jo ahmahavaintoja.

Ahmojen elinalueet ovat varsin laajoja ja ne voivat käsittää satoja neliökilometrejä. Uros voi liikkua jopa 1 000 neliökilometrin laajuudella ravinnonhakureissuillaan. Alueitaan ahmat merkkaavat ahkeraan hajurauhasensa eritteellä. Eläimet eivät kuitenkaan ole turhan tarkkoja reviiriensä rajoista, vaan ne voivat mennä hyvinkin limittäin.

Ahman elintavat

Ahma elää mieluiten tunturipaljakoilla ja erämaissa, sen voi löytää myös avosoilta ja liikkumasta jäisten järvien seliltä. Eteläisemmät yksilöt ovat kuitenkin joutuneet sopeutumaan myös nuorempiin metsiin. Näillä alueilla aluskasvillisuuden tarjoamat suojapaikat ovat ahmoille erityisen tärkeitä. 

Ahma on haaskoja hyväkseen käyttävä ja toisinaan saalistava näätäeläin, joka on sopeutunut poikkeuksellisen hyvin arktisiin oloihin. Se on voimakasrakenteinen, puolisen metriä korkea ja noin metrin pitkä, ja sillä on leveät, karvaiset tassut, jotka kantavat hyvin talvisilla hangilla. Tiheä turkki eristää lämpöä huomattavan hyvin. Naaras painaa reilun kymmenen kiloa, uros voi painaa jopa kaksi kertaa naaraan verran.

Ahmalla on hyvä hajuaisti. Se löytääkin toisten petojen kaataman haaskan usein, vaikka raato olisi hautautunut tuiskussa paksun lumikerroksen alle. Ravitsemuksellisesti hyvinä aikoina ahma saattaa kuljetella haaskojen kappaleita pitkiäkin matkoja pahanpäivän varastoihinsa. Haaskansyöjänä ahma viihtyykin hyvin sellaisilla alueilla, joilla esimerkiksi sudet kaatavat hirviä tai poroja – siitä huolimatta, että susilauma saattaa ajaa innokkaan saaliin jakajan pakoon puuhun.

Vaikka ahma ei ole yhtä taitava peto kuin susi, se pystyy otollisissa lumiolosuhteissa saalistamaan poroja ja metsäpeuroja. Niiden lisäksi ahma hyödyntää ravinnokseen pikkunisäkkäitä, sammakkoeläimiä, marjoja ja lintuja sekä niiden munia. Ahma voi tappaa kerralla useita poroja, ja syödä niiden haaskoja pidemmän aikaa.

Ahman lisääntyminen 

Naaraan kiima kestää kesällä kuukausia. Ahmalla on viivästynyt sikiönkehitys, joten sen 2–4 pentua syntyvät vasta keväällä. Tunturiolosuhteissa naaras kaivaa hankeen pesän, josta jatkuu usein kymmenien metrien mittaisia lumiluolastoja. Vähälumisemmilla alueilla pesä saattaa olla louhikossa tai kaatuneen puunrungon alla.

Loppusyksystä poikaset lähtevät näätäeläimille tyypillisesti omille teilleen. Alle viisivuotiaiden kuolleisuus on varsin korkea. 

Ahmakantaa verottaa varsinkin liikenne, mutta toisinaan myös salakaadot ja haaskojen vähentymisen vuoksi hankalat ravitsemustilanteet.

Ahman metsästys 

Aiemmin ahmaa pyydettiin turkikseksi sen poikkeuksellisen hyvin lämpöä eristävän karvan takia. Eniten ahmaa pyydettiin poronhoitoalueella. 1950-luvulla kantaa verotti erityisesti pentujen pyynti eläintarhoihin, sillä pennuista maksettiin hyvin.

Nykyään ahma on rauhoitettu. Muualla Suomessa ahmoista ei ole koitunut erityistä harmia, mutta poronhoitoalueella ahmat tappavat vuosittain satoja poroja, joista valtio maksaa poronomistajille korvauksia. Pyynti tapahtuu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.