Eniten korpeaa EU:n lähes täydellinen ymmärtämättömyys suomalaisen eräkulttuurin ja metsästysolosuhteiden suhteen. Brysselissä ollaan kai sitä mieltä, että kala tulee kaupasta ja liha on peräisin onnelliseen vanhuuteen kiikkustuolissa kuolleesta eläimestä. Erityisen lämpimästi ajattelen EU:n direktiivejä väistellessäni kesäisin valkoposkihanhien miinakenttiä Helsingin viheralueilla. Tiedän toki, että lintulaumojen aiheuttamat tuhot viljelijöille ovat paljon vakavampia. Valkoposkihanhi symboloikin somalla tavalla Brysselin tietämättömyyttä ja muutamien suomalaisten poliitikkojen hanakkuutta käyttää tätä oman ideologiansa edistämiseen kotimaassaan.
Sorsastuksen lyijyhaulikielto on nyt laajenemassa myös kanalintujahtiin kosteikkojen liepeillä. Kun jahtimaat varsinkin pohjoisessa ovat yhtä suonreunaa, paukut menevät vaihtoon. En tosin usko, että yksikään toinen luontokappale kävisi jängällä nokkimassa hauleja, joita sinne olen joskus riekon perään roiskaissut, mutta kielletään nyt varmuuden vuoksi.
Saksalainen kaverini kysyi kerran, uskallanko kertoa työpaikallani harrastavani metsästystä. Hän ei tohdi. Ilmapiiri Keski-Euroopassa metsästystä kohtaan on toisenlainen kuin Suomessa, jossa jahti on vielä toistaiseksi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää jokamiehen aktiviteettia, jopa kannatettavaa luomuravinnon hankintaa – luonto- ja virkistysarvoista puhumattakaan. Kun ilmapiiri pääkallon paikalla on nuiva, ei ihme, että siltä puskee direktiiviä, jota pohjoisen erästelijän on vaikea sulattaa.
Ei ole helppoa kalamiehilläkään. Lausuntokierrokselle on juuri lähdössä ympäristöministeriön lakiluonnos, joka velvoittaa pystyttämään maahan satoja keräilypisteitä kalastusroskalle. Viehevalmistajilla maksatetaan siimanpätkien roudaus jätelaitokseen. Suurilla avomerillä satametrisistä trooleista syntynyt muoviongelma on näin korjattu. Suomi on edelläkävijä!
Hylkeitä saa luvalla metsästää, mutta lihaa tai nahkaa ei saa kaupallisesti hyödyntää. Se oikeus on vain parilla inuiittiheimolla Grönlannissa, mutta ei sukupolvien ajan hylkeitä pyytäneillä Itämeren metsästäjillä. Susi on tietysti oma lukunsa. Koska ihan kaikkea ei Brysselinkään silmä ehdi huomata, Suomessa jo myönnetyt 20 kannanhoidollista kaatolupaa saatiin jäädytettyä ihan kotimaisin valittajavoimin.
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.
Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.
Twitterissä @ErvastiPekka
Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2022. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.
Liity jäseneksi metsästäjän edunvalvontajärjestöön
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
