Erätarinat ovat jahtireissujen parasta antia. Sitä tärkeämmäksi ne tuntuvat muuttuvan, mitä kauemmin on metsästänyt. Jokainen on jo ampunut sarvipäähirvensä ja ukkometsonsa. Nyt kiinnostaa, miten se tapahtui ja mitä käänteitä saaliin saamiseen liittyi.
Suomalainen eräkirjallisuus on täynnä sankaritarinoita siitä, kuinka taitava erämies ampuu tokan metsoja tai kellistää karhun miltei paljain käsin. A. E. Järvisen perinne on vahva. Hänen kirjoissaan kaikki tapahtuu kuin Strömsössä ja erämaa on koskematon, kelit kauneimmillaan. Kertoja on suvereeni metsämies ja oman reviirinsä kiistaton herra.
Näin ei tietenkään todellisessa jahtielämässä koskaan käy. Parhaita tarinoita ovatkin ne, jossa jotakin menee pieleen – ja yleensä aina jotakin menee pieleen. Paska reissu saattaa olla se paras reissu.
Kommellusten ja omien mokien muistelu kaveriporukassa on vertaisterapiaa parhaimmillaan. Kaikki ovat ampuneet ohi, kompuroineet, hukanneet puukon, kuksan tai jopa itsensä erämaahan. Paras vain nauraa makeasti päälle.
Sitä paitsi, kuka uskoo kertojaa, jonka tarinassa on vain yksi sankari, mestariampuja ja ylivertainen suuri, valkoinen metsästäjä? Sellaisen tyypin ympäriltä itsekehun sakea pilvi karkottaa kuulijat.
Minun juureni ovat Koillismaalla, jossa jo natiaisena istuin isän mukana eräkämpillä kuuntelemassa äijien jahtijuttuja. Joukossa vilahti muutama sotajuttukin, mutta nekin olivat keskenkasvuisen kossin mielestä vain jännittäviä, traaginen pohjavire ei vielä silloin auennut. Kalle Päätalon kirjoista tuttu rikas ja rehevä kerrontatyyli imaisi kuulijan tarinoiden sisään kuin Kitkajoen pyörre. Eniten nautin edelleen, kun pääsen kuuntelemaan jonkun tervaskannon tarinoita nuoruutensa karhunmetsästyksistä tai kalareissuilta.
Jo varhain aloin pitää eräpäiväkirjaa, johon olen yrittänyt kirjata omia ja muiden tarinoita. Suosittelen. Mikä on mukavampaa kuin talvi-iltana kaupunkiasunnossa istahtaa nojatuoliin, kaivaa esiin vuosien takainen, repun sivutaskussa rypistynyt ruutuvihko ja palata kaukaisiin selkosiin – taas kerran.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 04/2024. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
