Loistavaa, tätä tässä haettiinkin. Off the grid. Kaukana kaikesta. Metsästys on tietysti saaliin etsimistä, mutta siinä pääsee myös maailmaan, jossa ei ole muita – jossa ei ehkä koskaan ole ollut muita. Juuri tällä paikalla, tämän kelon juurelle, tämän mättään viereen ei ehkä koskaan ole ihmisen jalka astunut.
Syksyn kanalintujahti on minulle entistä enemmän hakeutumista maastoihin, jotka ovat mahdollisimman kaukana kaikesta. Siihen on monta syytä, eskapismi ehkä – tai yksinkertaisesti sitä, että haluaa jotakin, mitä on nykyaikana vaikea saavuttaa: neitseellistä luontoa, kaukaista rauhaa. Kun työssään joutuu olemaan pakkososiaalinen sribentti ja hyperaktiivinen kokkaripingviini, on rentouttavaa välillä heittäytyä osa-aikaerakoksi.
Se ei ole Suomessa enää helppoa. Syrjäisintäkin Suomea halkovat metsäautotiet. Koillismaalla, jossa mieluiten erästelen, on tuskin pistettä kartalla, josta olisi viittä kilometriä pitempi matka lähimmälle tielle. Eksyä ei voi, jos mukana on kompassi. Kun kävelee määrätietoisesti yhtä ja samaa suuntaa, jossain vaiheessa päätyy tielle.
Kun aloittelin metsästystä, minulla oli tapana lähteä kämpältä ja kulkea yhtä määrättyä kompassisuuntaa. Tunnin välein pidin taukoa jonkun kannon nokassa tai puunrungolla termoskahvia maistelleen. Tuuli humisi vanhojen, muhkeiden haapojen lehdissä, korppi ronkkui jossakin ruskaisen vaaran takana. Saatoin kulkea tunteja, enkä sattunut tielle tai kuullut ihmisen aiheuttamia ääniä.
Nyt se ei enää ole mahdollista. Kuusamon yhteismetsä on pistänyt puut rahoiksi ja metsätielabyrintti halkoo entisiä erämaita. Pitäjän rajan toisella puolella, Taivalkosken valtionmailla, löytyi vielä naavaisia ikimetsiä lintumiehelle kuljettaviksi. Sitten tuli kesä 2021 ja Paula-myrsky. Jahtimaat muuttuivat läpipääsemättömäksi ryteiköksi yhdessä yössä. Metsähallitus on päättänyt, ettei puita raivata. Game over. Tänä syksynä yritän löytää uutta korpea Posion puolelta, vaikka tuulipuistoa sinnekin rakennetaan.
Googlen mukaan Suomen erämaisin paikka löytyy Käsivarren Lapista, Muoddajärven vaiheilta. Kävin siellä kesällä. Kolmen ja puolen tunnin vaellus Porojärveltä tunturien kuvetta yli 700 metrin korkeudelle. Kristallinkirkkaan järven rannalta löytyi tulipaikka, jonne joku oli jättänyt vajaan pullon astianpesuainetta ja muovisen astiaharjan.
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.
Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.
Twitterissä @ErvastiPekka
Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 04/2022. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.
Liity jäseneksi metsästäjän edunvalvontajärjestöön
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
