Otus ei välittänyt tai tiennyt minusta mitään. Se jolkotteli kaikessa rauhassa ohitseni. Jäin odottamaan, että koiran omistaja kohta ilmestyisi rantatörmälle. Ketään ei koskaan tullut.
Seuraavana päivänä kuulin, että hillanpoimijat olivat törmänneet pariinkin kertaan yksinäiseen suteen. Se oli ensimmäinen ja ainoa kohtaamiseni suden kanssa. Olen sentään kolunnut selkosia koko ikäni.
Vuosien myötä susihavainto on saanut muistoissani lisäkerroksia. Otuksen koko on mielikuvissani kasvanut ja ylväs liike on muuttunut rauhalliseksi kuin hidastetussa filmissä. Jos havaitsisin saman pedon pihapiirissäni, suhtautumiseni olisi taatusti vähemmän romantisoitu, varsinkin jos minulla olisi siellä lemmikkejä – muista kotieläimistä puhumattakaan. Pieniä lapsia ei tässä yhteydessä kannata ehkä edes mainita.
Tunteella me suteen suhtaudumme. Niin kuin aina tunneasioissa, reaktio menee helposti överiksi – kumpaankin suuntaan. Sudesta on tullut luonnonsuojelullinen symboli. Toteemieläin, joka kuvastaa villin luonnon säilyttämisen tärkeyttä, ja toisille epärealistista, yliromantisoitua luontosuhdetta. Tämän takia petokeskustelu yleensä, ja susikeskustelu aivan erityisesti, on Suomessa pahasti jumissa. Osapuolet jurottavat omissa poteroissaan. Syytökset risteilevät ja ilma on sakeana väärinymmärryksiä – tahallisiakin.
Vaikka eduskunta on hyväksynyt kannanhoidollista metsästystä vaativan kansalaisaloitteen, ei se avannutkaan jahteja. Taktiset valitukset ovat tällä kaudella pysäyttäneet paitsi suden myös suuren osan karhun metsästyksestä, jota sentään on voitu aikaisemmin säännellysti harjoittaa.
Suomalaisten keskinäinen rähinöinti tuntuu hiekkalaatikkokinastelulta, koska koko homma ratkaistaan lopunperin EU:n katakombeissa Brysselissä. Simpukkapatojen äärellä pohjoisen sudella on paljon ystäviä. Virossa sutta voi metsästää, koska maa älysi katsoa asian perään omassa EU-sopimuksessaan – surkuhupaisasti juuri suomalaisten neuvosta. Ruotsi puolestaan tulkitsee EU:n luontodirektiiviä toisin ja siellä kannanhoidollinen metsästys on helpompaa. Pitäisiköhän meilläkin susivalitusten käsittelyssä hallinto-oikeuksissa siirtyä ruotsinkieliseen prosessiin?
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.
Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.
Twitterissä @ErvastiPekka
Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2023. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.
Liity jäseneksi metsästäjän edunvalvontajärjestöön
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
