Ervasti: Sukuvika - eränkäynti

Teksti ja kuvat: Pekka Ervasti  21.07.2021
pekka ervasti
Pekka Ervasti kirjoittaa kolmannessa kolumnissaan erähistoriastaan.
Israel Erwast sauvoi Iijokea ylös 1600-luvun loppupuolella. Hän pakeni todennäköisesti tuolloin raivonnutta, useiden katovuosien aiheuttamaa nälänhätää. Toisin kuin Savon suunnalta Koillismaalle tunkevat kaskenpolttajat, Israel oli erämiehiä.

Kalasteli ja metsästeli vastavirtaan noustessaan. Nykyisen Kuusamon alueella oli tuolloin muutama lapinkylä, saamelaisten omia hallintoyksiköitä, joilla olivat omat nautinta-alueet kalastukseen, metsästykseen ja poronhoitoon. Kuusamon Oivanki-järven vaiheilla Israel tapasi saamelaistaustaisen Elina Matintyttären ja kipusi reittä pitkin yhteen lapinkylistä. 

Olen Israelin jälkeläisiä suunnilleen kymmenennessä polvessa. Harrastukset ovat edelleen samat – jos tarkoitetaan metsästystä ja kalastusta, ei niinkään poronhoitoa tai reittä pitkin kiipeilyä. Näitä monesti mietin, kun kuljeskelen ase kädessä Koillismaan jahtimailla. Vaikka Israelin jäljet ovat hävinneet, tulee kairassa silloin tällöin vastaan merkkejä edeltä menneistä eränkävijöistä: pilkkoja puissa, peurahautoja ja lahonneita kämpän pohjia. Monesti tunnen olevani lähempänä entisiä eräukkoja kuin urbaaneja aikalaisiani.

Mökkini lähellä on niemi, jonka nokassa on ikivanha tulipaikka. Kun katsoo niemen sijaintia itään laskevien vesiteiden ääressä, ymmärtää, että se on ollut oman aikansa ABC – passeli taukopaikka pitemmilläkin eräreissuilla. Muutama vuosi sitten Oulun yliopiston arkeologit löysivät sieltä kertaraapaisulla kivisen keihäänkärjen, jonka materiaali oli peräisin jostakin kaukaa nykyiseltä Venäjältä. Tutkijoiden mukaan taitavasti työstetty keihäänkärki edusti oman aikansa teknisen kehityksen huippua, kuin älypuhelin tänään. Sama niemi oli jo isoisäni erätukikohta ja sen jälkeen isäni. Eipä ihme, että isä tilaisuuden tultua hankki mökkipaikan lähettyviltä.

Ensimmäisen kerran olin näiden vesien äärellä tulilla yötä kaksivuotiaana. Muistan valoisan kesäyön ja pehmeän silkkihuivin, joka oli laitettu tyynyni päälle nukkumapaikalle, savun hajun ja kuikan huudon. Äijät istuivat tulilla plöröä kuksassa ja piippu leuassa erä- ja sotareissuja muistellen. Olin passiivinen tupakoitsija, mutta aktiivinen kuuntelija.

Kun uusi jahtikausi taas alkaa, luulenpa, että on aika viettää yö niemessä yhdessä pojanpojan kanssa. Hän on jo nelivuotias, mutta ehtii vielä hyvin mukaan eräperinteisiin. Viritämme valkean ja kuulostelemme kuikkaa. Hänen äitinsä tulee kaukaa Jangtse-joen keskijuoksulta, mutta tuskin siitä haittaa on. Kaukaa tuli aikoinaan Israel Erwastkin.
 

 

Pekka Ervasti

 

Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.

Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.

Twitterissä @ErvastiPekka

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 03/2021. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.

 

 

Liity jäseneksi

Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.

Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.

Liity sinäkin jäseneksi >>