Hilleri (Mustela putorius) on näätää muistuttava, hieman minkkiä pienempi peto, jolla on kellertävänruskeat kyljet ja yksilölliset valkeat merkit naamassa.
Hilleri on elänyt Suomessa jo kauan: varhaisimmat merkinnät löytyvät 1500-luvun turkistilastoista. Sen jälkeen kannan suuruus on aaltoillut voimakkaasti, mihin on arveltu ainakin osin syylliseksi ankaria talvia. 1980-luvulla laji oli yleinen etenkin Savossa ja Karjalassa. Tuolloin hilleri viihtyi vanhanmallisissa navetoissa rottien ja – tilallisten epäonneksi – myös siipikarjan pyynnissä.
Tänä päivänä hillerikanta on kuitenkin ilmeisesti melko harva.
Hilleri joutuu kilpaileman minkin (haitallinen vieraslaji) kanssa elintilasta ja ravinnosta.
Hillerin elintavat ja lisääntyminen
Hilleri viihtyy parhaiten rehevillä rannoilla, hakkuualueilla, metsitetyillä pelloilla tai vanhojen maatilojen pihapiireissä, joissa se pyytää pienjyrsijöitä, lintuja ja matelijoita. Ruokalistalle kuuluvat myös kalat ja munat.
Hillerin kiima on maalis–kesäkuussa. Tuolloin koiraat käyvät levottomiksi ja alkavat vaellella laajalla alueella tehden tavallista leveämpiä ja epäsäännöllisempiä jälkiä. Koiraat tappelevat aggressiivisesti naaraista. Voittajaksi selviytynyt koiras lyöttäytyy naaraan seuraan ja pysyttelee sen seurassa parittelun jälkeenkin.
Pesän hilleri rakentaa mielellään esimerkiksi kivi- tai risukasaan ja synnyttää sinne toukokuun lopulla 3–7 poikasta. Naaras puolustaa pesäänsä sumeilematta jopa ihmistä vastaan.
Metsästys
1900-luvun alussa hillereitä pyydettiin runsaasti, vaikkei hillerin turkki olekaan kovin arvokas. Pihapiirissä kohtuullisen rohkeasti elänyttä näätäeläintä lienee kuitenkin ollut helppo pyytää.
Tänä päivänä hillereiden metsästys on varsin vähäistä; vain muutamia satoja yksilöitä vuodessa.
Paino: 400–1 500 g
Levinneisyys: Etelä-Suomessa laikuttaisesti
Lisääntyminen: yleensä 3–10 poikasta
