Suomalaisia riistaeläimiä: Ilves

Ilves (Lynx lynx) on ainoa luonnonvarainen kissaeläin Suomessa. Sillä on täplikäs, tuuhea turkki, tupsukorvat ja suuret, karvaiset tassut, jotka kantavat hyvin talven hangilla. Ilvestä esiintyy lähes koko Suomessa, mutta poronhoitoalueella koko kannasta elää vain muutama prosentti.

Ilveksen elinympäristö ja ravinto

Elinympäristökseen ilves valitsee mielellään tiheitä ja vaikeakulkuisia metsiä, louhikkorinteitä ja synkkiä korpimaastoja. Päivisin se viettää aikaansa lähinnä lepäillen hyvällä tähystyspaikalla, kuten kalliolla, mutta hämärän tullen se lähtee saalistamaan.

Ilves on taitava ja äänetön peto, joka metsästää loistavan pimeänäkönsä avulla vaanien ja ajaa saalistaan yllätyksen turvin vain muutamia kymmeniä metrejä. Pienempiin saaliisiin ilves tarttuu voimakkailla eturaajoillaan ja terävillä kynsillään, mistä jää helposti tunnistettava jälki kaadettuun eläimeen. Suuremman saaliin ilves kuristaa puremalla saalista kaulasta niin kauan, että eläin tukehtuu.

Ilves tarvitsee päivittäin noin pari kiloa lihaa. Ravinnokseen se valitsee etenkin jäniksiä ja pienehköjä sorkkaeläimiä, kuten metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja, mutta myös kanalintuja ja pikkujyrsijöitä. Ilves saattaa tappaa myös ketun, näädän, supikoiran tai minkin. Toisinaan ilves saattaa napata myös poroja tai pihasta lampaita.

Elintavat ja lisääntyminen

Ilves on erakko, joka elää satojen neliökilometrien suuruisella alueella. Urosten elinalueet voivat mennä limittäinkin, mutta naaraiden reviirit ovat yleensä tarkemmin erillään toisistaan. Myös urokset kunnioittavat naaraiden alueita.

Maaliskuussa alkava kiima-aika tekee poikkeuksen ilveksen hiljaiseen erakkoelämään. Tuolloin ilvekset alkavat kutsua toisiaan haukahtelemalla, mikä saa ne etsiytymään toistensa seuraan jo useita viikkoja ennen varsinaisen kiiman alkua. Reilun parin kuukauden jälkeen naaras synnyttää 2–3 pentua pesään, jonka se on rakentanut vaikeakulkuiseen maastoon tiheikköön tai louhikkoon. Ennen pentujen syntymää naaras merkkaa pesän ympäristön hyvin voimakashajuisella virtsallaan, jolloin minkään eläimen – eikä edes ihmisen – tule kuljettua pesälle huomaamattaan. Siitä huolimatta hyvin piilotettua pesää on vaikea löytää, ja pesälle eksyneet uhkaajat emo karkottaa paikalta aggressiivisesti puolustaen.

Metsästys

Ilves on aina ollut suosittu turkiseläin tuuhean, pilkullisen turkkinsa ansiosta. 1880-luvulla ilveksen metsästystä harjoitettiin Suomessa runsaasti: suurimmillaan vuosittaiset saalismäärät nousivat jopa 500 yksilöön. Kanta romahti, ja 1920-luvulla ilves oli lähes hävinnyt maastamme. 1976 ilves rauhoitettiin ja kanta lähti jälleen nousuun. 

Nykyään ilvestä pyydetään luvanvaraisesti useilla eri menetelmillä. Ajopyynti tapahtuu joko ajokoiran tai ajoketjun avulla, mikä vaatii passiketjulta kykyä olla hyvin hiljaa, sillä kissapeto tarkkasilmäinen ja -kuuloinen ja liikkuu täysin ääneti.

Tarkista vuotuisete metsästysajat aina Riistakeskuksen sivuilta.