Kirjohylje (Phoca vitulina) on mustanruskean täplikäs hylje, jota esiintyy yleisesti ympäri maailmaa. Se on melko pieni hyljelaji: painoa voi olla 50 kilosta ylöspäin naaraiden vajaaseen 90 kiloon ja urosten hieman yli 100 kiloon.
Elintavat
Kirjohyljettä ei tavata Suomen vesillä kuin harvinaisena vierailijana. Lähimmät lajin asuttamat alueet löytyvät Etelä-Ruotsin, Saksan ja Tanskan rannikoilta. Pääosin laji elää Atlantin ja Tyynenmeren arktisilla rannikoilla.
Kirjohylje saalistaa vedessä, mutta nousee rannalle imettämään ja lepäämään. Sukelluksissa se voi viipyä jopa 10 minuuttia. Ravinnokseen se pyytää lähinnä kalaa, mutta sille maistuvat myös kalmarit ja äyriäiset.
Hylje synnyttää kesä–heinäkuussa vuorovesirannalle tai kalliolle tummahkon kuutin. Vaalea kuuttikarva on vaihtunut pois jo kohdussa. Kuutti lähtee hyvin nopeasti syntymänsä jälkeen uimaan.
Kannanvaihtelu ja metsästys
Itämeren kirjohylkeet ovat kokeneet lähivuosien aikana kaksi vakavaa sairausaaltoa. Ensimmäinen oli vuonna 1988 alkanut hylkeiden penikkatautiviruksen aiheuttama epidemia, joka levisi nopeasti Brittein saarille asti. Viruksen aiheuttama kato oli valtava, ja paikoin jopa yli puolet kannasta kuoli. Kesti parikymmentä vuotta ennen kuin kanta toipui ennalleen. Kirjohylkeiden vastustuskyky ei kuitenkaan tuntunut nousseen, sillä vuonna 2002 iski uusi vastaava epidemia.
Ensimmäisen virusaallon lähteenä pidetään mahdollisesti Jäämereltä vaeltaneita grönlanninhylkeitä. Seuraavan ovat saattaneet aiheuttaa kirjohyljettä huomattavasti vastustuskykyisemmät harmaahylkeet.
Itämeri ei ole kirjohylkeen pääesiintymisaluetta, ja maailmanlaajuisesti sillä on vahva ja metsästettävä kanta. Suomen vesialueilla kirjohylje on kuitenkin rauhoitettu riistaeläin.
- Latinankielinen nimi: Phoca vitulina
- Paino: 50–150 kg
- Levinneisyys: Perämeri, Suomenlahti
- Lisääntyminen: 1 poikanen
- Kirjohylje on rauhoitettu riistaeläin
