Suomalaisia riistaeläimiä: Mäyrä

Mäyrä on tuttu viirunaamainen näätäeläin ympäri Euraasiaa. Suomeen se levisi jääkauden jälkeen. Parhaiten mäyrä viihtyy leudossa ilmastossa ja kosteissa lehtometsissä tai viljelyksillä, joten varsinkin Britanniassa lajia tavataan hyvin runsaasti.

Elintavat ja lisääntyminen

Mäyrä on sekaravinnon syöjä. Vaikka sen mieluisinta ravintoa lienevät kastemadot, se syö myös esimerkiksi pikkunisäkkäitä, hyönteisiä, kasveja ja matelijoita. Lintuja tai niiden munia se syö varsin vähän.

Mäyrä kaivaa lapiomaisilla käpälillään maahan laajoja luolastoja, joita myös esimerkiksi supikoira saattaa myöhemmin hyödyntää. Mäyrän ravinnonhakureviiri saattaa olla jopa 15 km² laajuinen, ja se saattaa mennä päällekkäin muiden mäyrien reviirien kanssa. Se ei niitä yleensä haittaa, koska mäyrillä ei ole samanlaista hierarkkista arvojärjestystä kuin koiraeläimillä.

Vaikka mäyrä on lähinnä yksineläjä, yölliset kohtaamiset lajitovereiden kanssa menevät sopuisasti, ja eläimet saattavat satunnaisesti torkkua jopa päiväunia yhdessä. Tiheiden kantojen alueella mäyrät elävät usein monien yksilöiden klaaneissa, tavallista laajemmissa luolastoissa.

Syksyn tullen mäyrän kulkureitit lyhenevät, ja talveksi mäyrä vaipuu talvilevolle karhun ja supikoiran tapaan.

Mäyrät lisääntyvät hitaasti, mutta ovat pitkäikäisiä. Naaras ei saa joka vuosi poikasia. Kantava naaras synnyttää 2–3 jälkeläistä kevättalvella pesäänsä ja imettää niitä jopa puolisen vuotta, mikäli ravintoa on heikosti. Mäyrä elää jopa 10–15 vuotta.

Metsästys

Aiemmin mäyrän karvoista tehtiin esimerkiksi partasuteja ja rasvasta saippuaa, mutta nykyään mäyrällä ei ole suurta taloudellista merkitystä riistaeläimenä. Pääasiassa mäyrää pyydetään turkisten vuoksi. Se ei ole merkittävä tuhoeläin, koska se ei pyydä suuressa määrin riistaeläimiä.

Mäyrää pyydetään luolakoirilla ja jonkin verran loukuilla. Metsästyksessä käytetään myös pysäyttäviä koiria.

Katso mäyrän metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.