Pielisen Riistamiesten puheenjohtaja Jarno Toivasen kesä on sujunut etupäässä kalastellen. Myös perheen nuorimmaisilla pysyy vapa hyvin kädessä, kun Pyhäselkä kutsuu.
– Tässähän sitä kesää vietetään kotosalla Liperin Ylämyllyllä ja järvellä käydään kalastushommissa. Nuoremmat neljästä pojastani lähtevät vielä mukaan ahventa ja kuhaa uistelemaan, Toivanen kehaisee tyytyväisenä.
Tuleviin jahteihin hän kertoo valmistautuvansa ammuntaharjoittelulla ja käymällä välillä myös metsästysammuntakilpailuissa.
– Nyt valmistellaan jokavuotista kyyhkysjahtia, Toivanen sanoo.
Siihen kuuluu kyyhkyjen ruokintaa ja koirien treenaamista, lenkittämistä ja jälkiharjoittelua.
Miehellä on itsellään kaksi metsästyskoiraa. Näistä nuorempi on 5-vuotias harmaa norjanhirvikoira karhu- ja hirvijahtia varten ja vanhempi sekarotuinen pystykorva pienpetopyyntiin.
Lisäksi Toivanen sorsastaa. Talvella tiedossa on myös teeren hiihtoa.
– Hirveä löytyy vielä vähän pakastimesta, mutta hyvin on saatu lihat jo syötyä. Saamani pienriistan pyrin syömään melkein heti. Samoin elokuisen kyyhkysjahdin saaliit ehtii syödä melkeinpä jo paikan päällä, hän naurahtaa.
Tulevat jahdit mielessä
Kai Hyvärinen on oiva esimerkki siitä, miten rakasta metsästysharrastusta voi harjoittaa oikeissa olosuhteissa vaikka pyörätuolista. Kesälläkin mielessä ovat jo tulevat metsästysreissut, joihin hän valmistautuu treenaamalla ammuntaradalla.
Hyvärinen kertoo kuuluvansa jäsenenä Raision Metsästysseura Nalliin, mutta on päässyt kaverin kautta vuosikorttilaiseksi Yläneen Erämiehiin.
– Siellä mulla on metsästysmahdollisuuksia paljon enemmän. Voin jäädä passiin joko tien varteen tai mennä suoraan kytispaikoille, joihin on laitettu helppokulkuinen pääsy pyörätuolilla vaikka johonkin kuusen taakse peurakytikselle, Hyvärinen kiittelee Yläneen erämieskavereitaan.
– Kytiksellä olo on mulle sopiva juttu, ja peura- ja kaurisjahdissa tapahtuu aina jotain, hän sanoo.
Osumia Hyväriselle on kertynyt mukavasti, ja trofeita seinälle jo kymmenkunta. Osumatarkkuus vaatii kuitenkin harjoittelua, joten hän käy kerran pari viikossa ampumassa radalla pahvihirveä.
– Mä oon joskus ampunut kilpaa, mutta nyt olen mennyt jahteihin rennommin ja avoimin mielin, hän lisää.
– Kesällä liikun veneellä kalassa ja vietän aikaani kaverin sileäkarvaisen noutajan kanssa, jolle heittelen damia veteen. Omalla veneellä ajan saareen mökille, mutta siellä on haasteellista liikkua tuolin kanssa, Hyvärinen myöntää ja huomauttaa tänä kesänä tulevan 37 vuotta siitä, kun hän joutui pyörätuoliin.
Metsästystä hän on harrastanut yli 10 vuotta, ja ehtinyt sinä aikana käydä muutaman kerran jahdissa myös Etelä-Afrikassa.
– Itse ampumani paisti maistuukin helkatin hyvältä, Hyvärinen myhäilee.
Luonnossa komuamista ja ammuntakoulutusta
Oulun Metsästys- ja Ampumaseuran puheenjohtaja Johanna Huotarin kesä menee aika lailla aseiden parissa, sillä hän on kilpa-ampuja, joka myös kouluttaa muita ampujia sekä valmentaa ja antaa yksityisopetusta metsästäjille.
– Laukauksia tulee haulikolla tuhansia. Kisakausi alkaa haulikolla kevättalvella, johon treenaan lähes ympäri vuoden, hän kuvailee ja kertoo metsästyksen tulleen mukaan kilpa-ammunnan myötä.
– Käyn myös ulkoiluttamassa kivääriä sekä pistoolia ja tarkistamassa niidenkin osumatarkkuutta kohdalleen, Huotari lisää.
Hän tunnustautuu niin ikään luontoihmiseksi.
– Olen pienestä asti ollut luonnossa komuaja, ja perheeni on ollut harrastava perhe. Luonto on tärkeää ja sinne pitää päästä, kun hektinen työ ja muu harrastus vievät aikaa, Huotari vakuuttaa ja sanoo seuraavansa jahtialueiden asukkeja, muun muassa hirvien vasomista ja riistalintujen muuttoa ja poikueita, petoja unohtamatta.
– Isän kanssa on viety nuolukiviä hirville, hän mainitsee.
Huotari on Oulun Metsästys- ja Ampumaseuran lisäksi Nivalan Eränkävijöissä jäsenenä ja vierailee Kuusenmäen Erä-Veikoissa hirvijahdissa koiriensa kanssa.
– Norjan harmaa hirvikoirauroksemme on äärimmäisen hyvä jahtikoira. Sen lisäksi meillä on kaksi riistalinjaista labbista sekä 1-vuotias jämti, jota koulutan metsässä, hän kertoo.
Hirvien ja kauriiden ohella Huotarin tähtäimessä ovat myös jänikset, metsäkana-, vesi- ja varislinnut.
Kesä koirien ehdoilla
Ypäjän Riistamiehiin ja Suodenniemen metsästysseuraan kuuluvan Reima Halosen kesä menee pääasiassa kotona Ypäjällä, jossa tekemiset eivät ihan heti lopu.
– Kummityttären kanssa on tehty metsässä verijälkiä nuoremmillekin koirille ja käyty ampumaradalla harjoittelemassa. Vaimon kanssa harjoitellaan hirvikoetta varten, hän kertoilee.
– Puolivuotiaan koiran kanssa lähden liinaamaan peuroja. Siinä pentukoira seurailee jälkiä liinassa, kun en anna sen vielä mennä vapaana perään, Halonen kuvailee.
– Kilpakoiraa on tästä ja useammasta muustakin koirasta tarkoitus treenata ja päästä aikanaan SM-kisoihin asti, hän suunnittelee.
Kotona Halosilla on viisi mäyräkoiraa, mutta uusi pentu kotiutuu heille jo heinäkuussa ja narttukoirakin astutetaan pian.
Koiratouhujen lisäksi kesällä kunnostetaan myös kyttäyskoppia lapsuudenkaverin kanssa ja rakennetaan riistaruokintakatosta.
– Metsästysseurassa meillä alkaa majaprojekti, jonka päällikkö olen. Toimin myös järjestelypäällikkönä Loimaan alueen näyttelyallianssissa vuodesta 2026 eteenpäin. Lisäksi olen MÄAJ-toimikunnan puheenjohtajana Turun Seudun Mäyräkoirakerhossa, joka on järjestelyvastuussa vuoden 2026 mäyräkoirien ajokokeiden SM-kilpailusta. Edellä mainittujen tapahtumien suunnittelu on aloitettu tänä kesänä, mies kertoo.
– On tässä kesälle hommaa, mutta kun jäin eläkkeelle Puolustusvoimista, niin ehtii tekemään, Halonen naurahtaa.
Kolarihaavakoiden hakua ja Hellikki-käyntejä
Mellilän Metsästäjien puheenjohtaja Tero Vuorinen viettää kesänsä kotosalla Loimaalla vaimonsa ja kolmen koiransa kanssa. Heillä on kaksi seisojaa ja yksi 9-vuotias suomenajokoira Jarassin Janna, joka toimii myös Hellikki-koirana. Sitä vanhukset voivat silitellä ja helliä, kun koira ohjaajineen käy erilaisissa vanhusten tapahtumissa ja vierailuilla yksittäisissä hoiva- ja vanhainkodeissa.
– Janna on pärjännyt hyvin myös näyttelyissä ja saanut veteraanimuotovalion arvon. Sertifikaatit on saavutettu jo nuorella iällä ja cacibejakin löytyy, Vuorinen toteaa.
– Toisen seisojamme kanssa haen kolarihaavakoita, kun taas toinen on paremminkin marjastus- ja sienikoirana mulla, hän vertaa.
Kesällä Vuorinen kertoo käyvänsä kolaripeurojen hakemisen ohella myös ampumassa naapuriseuran radalla, kun oma rata on liian pieni. Hän myös siirtelee kyttäystornia tarvittaessa uusiin paikkoihin.
– Hiukan kalastellaan, sienestetään, marjastetaan ja metsästetään. Pitkälti on ollut luontovetoista tää elämä, hän sanoo vaatimattomasti.
Pakastimessa metsästäjällä riittää aina riistaa.
– Sitä löytyy. Oon siitä onnellisessa asemassa, että hirveä ja peuraa on, jolla pärjätään kauden alkuun. Lisäksi poika tuo lintua, Vuorinen myöntää.
