Tämän vuoden tilaisuus pidettiin sunnuntaina 17. elokuuta Heinoon metsästysseuran Laaportaan kodalla. Tapahtuma järjestettiin jo viidettä kertaa peräkkäin.
Tilaisuus suunnitellaan yhteistyössä metsästysseuran ja seurakunnan kesken. Elokuisen kirkkohetken valmistelu on aloitettu yhdessä jo toukokuussa. Aktiivisimmat seuran jäsenet ovat käyttäneet valmisteluihin useita päiviä, seurakuntapastori Anu Jokinen-Lundén Sastamalan seurakuntaan kuuluvasta Karkun kappeliseurakunnasta kertoo.
Jokinen-Lundén luonnehtii tapahtumaa välittömäksi, ja sellaiselta se myös osallistujasta tuntuu. Metsästysaihetta pohditaan syvällisesti, mutta tunnelma on leppoisa. Jumalanpalvelus viedään läpi normaalin kaavan mukaan, mutta kuitenkin myös pilke silmäkulmassa. Harvoin sunnuntaisessa jumalanpalveluksessa tulee hymyiltyä ja naurettua näin paljon. Kaikki tunteet ovat pelissä, sillä tilaisuuden aikana ja sen jälkeen näyttävät muutamat silmäkulmat myös vaivihkaa kostuvan.
Metsästysseurassa jäseniä papista pakanoihin
Heinoon metsästysseura on pieni satakuntalainen metsästysseura. Se kuuluu Satakunnan Riistanhoitopiirin alueeseen ja on Suomen Metsästäjäliiton Satakunnan piirin jäsen, vaikka sen noin 4 300 hehtaarin metsästysmaat sijaitsevat Pirkanmaahan kuuluvassa Sastamalassa, kirkkohetkeen ja sen suunnitteluun aktiivisesti osallistuva metsästäjä Tapio Jussila kertoo.
Seurassa on vajaat 70 jäsentä, ja heistä noin 30 on aktiivisia metsästyksen harrastajia. Osa on aktiivisia myös seurakuntatoiminnassa, osa ei. Kirkkohetken vajaasta 50 osallistujasta kymmenkunta oli metsästysseuran jäseniä.
Sateen uhasta huolimatta kodalle kokoontuu tällä kertaa hieman enemmän sanan kuulijoita kuin aiemmissa tapahtumissa, joihin on Jokinen-Lundénin mukaan osallistunut 20–40 henkilöä.
– Jos tulee yli 30 ihmistä, se on enemmän kuin tavallisen jumalanpalveluksen osallistujamäärä.
Karkussa monipuolista aktiivisuutta
Metsästysaiheinen kirkkotapahtuma ei Karkun kappeliseurakunnassa ole ainoa tavanomaisesta jumalanpalveluksesta poikkeava tilaisuus. Alueella on järjestetty muun muassa rokkikirkko, vanhojen ajoneuvojen kokoontumisajot ja lemmikkikirkko. Näiden kaikkien takana on seurakuntapastori Anu Jokinen-Lundén, joka tunnustautuu myös metsästyksellisen kirkkotapahtuman idean äidiksi. Anu-pappina alueella tunnettu pastori on kotoisin Heinoosta ja kuuluu itsekin metsästysseuraan.
– Meillä täällä Heinoossa on kaikkea, kehuu Heinoon metsästysseuran puheenjohtaja Anssi Järvinen alueen rikasta tarjontaa.
Järvinen ei itse kuulu seurakunta-aktiiveihin, mutta on erityisen iloinen metsästysseuran hyvästä yhteistyöstä seurakunnan kanssa ja arvostaa sitä suuresti.
– Yhteistyöllä seurakunnan kanssa halutaan argumentoida metsästyksen puolesta ja haetaan oikeutusta metsästysharrastukseen. Olisi hienoa, että maailman ihmiset muutenkin oppisivat keskustelemaan ja ymmärtämään toistensa näkökulmia, Järvinen sanoo.
Saarnassa metsästyksen syvin olemus
Kirkkohetken ohjelma noudattelee tavallisen jumalanpalveluksen kaavaa. Saarnaan ja sen yhteyteen on liitetty paljon asiaa ja pohdintaa metsästyksestä. Saarnassa pappi Anu Jokinen-Lundén ja metsästäjä Tapio Jussila keskustelevat metsästyksestä.
Kysymyksissä käydään läpi muun muassa ihmisen oikeus metsästää, metsästyksen henkilökohtainen, alueellinen ja yhteiskunnallinen merkitys sekä miten metsästäjä ymmärtää heitä, jotka eivät ymmärrä metsästämistä. Metsästäjä vastaa hyvin perustellen.
Musiikki on monipuolista. Kanttori Jari Mattila on tuonut mukanaan kannettavat urut. Lisäksi hän soittaa trumpettia ja tinapilliä. Lauluryhmä Veteraaniveljet laulaa, ja lisäksi yleisö osallistuu virsiin, jotka ovat teksteiltään luontoaiheisia.
– Metsästysseuran jäseniltä tulee usein hyviä virsitoiveita, Jokinen-Lundén iloitsee.
Kotakirkkoon kuuluvien tekstien lukijat Timo Niemi ja Timo Tuori ovat metsästysseuran jäseniä. Päivän psalmin lukija Petteri Väätäinen on myös metsästysseuralainen.
Tilaisuuden päätteeksi nautitaan tietenkin kirkkokahvit ja grillimakkarat. Iloinen puheensorina täyttää kodan ja mäen, jolla kota seisoo.
Tässä Laaportaan kirkkohetken saarnan alku, jossa seurakuntapastori Anu Jokinen-Lundén keskustelee Tapio Jussilan kanssa. Laaportaan kodan metsästyksellinen kirkkohetki on kuunneltavissa kuukauden ajan YLE Areenassa.
Anu: Täällä kodalla vieressäni istuu Heinoon metsästysseurasta vanha metsästäjä Tapio Jussila. Sunnuntaiaamu on valjennut aurinkoisena. Miten aamun valo passimiestä herättelee?
Tapio: Aamun sarastus on parasta aikaa luonnossa. Kastepisarat kimaltelevat ruohikossa, hämähäkin seitit koristavat kuusen oksia, luonto herää ja linnut laulavat. Yö- ja hämäräeläimetkin ovat vielä liikkeellä. Ihmisen aiheuttamaa melusaastetta ei vielä ole. Aamun valo sarastaa kaikille luonnossa viihtyville, myös metsästäjille.
Kun kuulakkaana syksyn sunnuntaiaamuna yksin, hiljaa seison hirvipassissa, seuraan ja kuuntelen korpin taidokasta lentonäytöstä tai pyrstötiaisparven vilkasta liikehdintää lähikoivuissa ja sitten peninkulman päästä kuuluu Karkun kirkon kellojen kutsu jumalanpalvelukseen, tulee etsimättä mieleeni laulun sanat Paimenpojasta ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa.” (mahdollisesti laulua Paimenpoika)
Anu: Mikä sinut on saanut innostumaan metsästämisestä?
Tapio: Uskon, että valtaosalle metsästäjistä on luontoharrastus ollut läheinen jo ennen metsästykseen ryhtymistä. Itse olen pienviljelijäperheen poika. Elämääni ovat aina kuuluneet eläimet ja luonto jo pienestä pitäen. Minulle erityisesti lintu- ja kasviharrastukset olivat mieluisia jo kouluaikoina. Parhaan kaverini isä oli metsästysseuramme perustajajäseniä. Kun kaverini isänsä ja koirien kanssa metsästi, tarttui metsästysharrastus myös minuun.
Anu: Mikä merkitys metsästämisellä sinulle on?
Tapio: Metsästys on hyvä luontoharrastus, joka tarjoaa paljon raikasta ulkoilmaa ja usein reipasta liikuntaa vaihtelevissa maastoissa. Väitän, että pääosa metsästäjistä on myös aktiivisia luonnonsuojelijoita, jotka perehtyvät eläinten käyttäytymiseen ja ruokkivat riistan ohella muitakin eläimiä. Onnistuneen metsästystapahtuman edellytyksenä on, että olen huolellisesti perehtynyt eläinkantaan, eläinten käyttäytymiseen ja elinympäristöön. Jahdissa voin olla yksin tai porukalla hyvässä seurassa. Itse kaatolaukaus on häviävän pieni osa metsästystä, eikä se ole välttämätön onnistuneelle metsästyspäivälle. Jos saalista satutaan saamaan, se on hieno huipennus.
Anu: Mitä metsästys merkitsee tälle alueelle?
Tapio: Metsästysseura on lähes ainoa Heinoossa toimiva yhdistys. Sen metsästysmajaa vuokrataan myös kokous- ja juhlatilana. Meissä metsästäjissä on paljon maan- ja metsänomistajia, jotka metsänhoidossa ottavat huomioon myös riistan ja muut eläimet muun muassa riistatiheikköjä säästämällä, perustamalla vesilinnuille kosteikkoja ja kylvämällä riistapeltoja, jotka tarjoavat useille eläimille ravintoa.
Metsästysseura vastaa hirvieläinkantojen hallitusta ylläpitämisestä. Näin metsä- ja puutarhavahingot vähentyvät. Tämä tarkoittaa hirvieläinten, rusakoiden ja pelloille vahinkoa aiheuttavien riistalintujen kantojen pitämistä kohtuullisena sekä vahinkoeläinten ja vieraslajien vähentämistä.
Ja järjestäähän metsästysseura muutaman vuoden välein hirvipeijaisetkin metsästysmaiden vuokranantajille kiitokseksi yhteistyöstä.
Anu: Mitä merkitystä metsästämisellä on koko yhteiskunnalle?
Tapio: Metsästyksen hyödyt ovat monet, metsästäjien harrastuksesta ja ruoanhankinnasta lähtien. Edellä mainittujen lisäksi metsästäjät ovat sitoutuneet SRVA -toimintaan eli antamaan koirineen poliisille suurriistavirka-apua esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa vahingoittuneiden hirvieläinten tai suurpetojen jäljestämiseen ja tarvittaessa lopettamiseen.
Anu: Tapio, kysyisin sellaista, että mikä oikeus ihmisellä on metsästää? Tässä ollaan luomakunnan sunnuntaissa ja raamatunteksteissä ihminen on luotuna osa luomakuntaa. Psalmissa 104 ihmisen sanotaan saavan kaiken Jumalalta, elämän henkäystä myöten. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, aivan Raamatun ensimmäisellä sivulla, luomiskertomuksessa, sanotaan Jumalan luoneen sanallaan kaiken. Pelkällä sanalla, aloittaen valon luomisella. Ja päivän evankeliumissa sanotaan, että Jeesus on ollut mukana jo luomisessa, mukana jumaluudessa, ihmisten elämän valo. Ei kai tässä metsästyksessä ihminen hyväksikäytä luontoa? Että ihminen olisi ottanut itselleen paikan luonnon yläpuolella? Luomakunnan kruununa?
Tapio: Arvelinkin, että jotakin tällaista kysyt. Ihminen on luotu mielestäni kaikkiruokaiseksi. Etenkin täällä pohjoisessa metsästys ja riista ovat olleet jo muinaisina aikoina elämän edellytys ja elinehto. Luonnossa on koko ajan käynnissä taistelu ruoasta ja olemassaolosta. Ihminen on sekoittanut ja sekoittaa yhä toimillaan luonnon tasapainoa ja se vaikuttaa voimakkaasti ihmiskuntaan takaisin. Metsästäjät hoitavat omalta osaltaan velvollisuutta ylläpitää eläinkunnan tasapainoa ruokkimalla ja suojelemalla riistaeläimiä ja muuta luontoa sekä rajoittamalla ylisuuria ja haitallisia riista- ja vahinkoeläinkantoja.
Anu: Miten ymmärrät heitä, jotka eivät ymmärrä metsästämistä?
Tapio: Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja näkemyksiinsä. Suurin osa heistä, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy metsästämistä, eivät tunne tai eivät haluakaan tuntea metsästysharrastusta.
Olisi toivottavaa, että kaikilla olisi mahdollisuus perehtyä paremmin luontoon ja sen monimuotoisuuteen.
Jotkut ajattelevat ja sanovat, että metsästäminen on vain tappamista. Metsästäjä ei kulje luonnossa vain tappaakseen. Hän harkitsee ja valikoi mitä, missä ja milloin metsästää. Hän jättää epävarmassa tilanteessa aina ampumatta.
Metsästäjä on kiitollinen, kun hyvän osuman jälkeen saa saalista ja tietää, että hyvä osuma lopettaa eläimen äkkiä. Eläin on saanut nopean ja kivuttoman lopun, mikä on ollut sille monin verroin helpompi kuin joutua yhä lisääntyvien petoeläinten raadeltavaksi. Samalla saa itselleen ja perheelleen hyvää ja terveellistä luomuruokaa, vaikkapa riistalihapullia ja suppilovahverokastiketta.
