Metsästys antaa eväitä vahvaan luontosuhteeseen

Teksti: Antti Mäkinen  Valokuvat: Pekka Rousi   20.11.2026
Lapsi kiipeää hirvitorniin.
Lapsen oikeuksien päivänä meidän aikuisten on hyvä muistaa, ettei tehtävämme ole päättää, millainen luontosuhde lapsen pitäisi muodostaa. Tehtävämme on mahdollistaa sen syntyminen. Tässä voimme parhaiten auttaa tekemällä asioita yhdessä.
Meidän aikuisten on hyvä muistaa, ettei tehtävämme ole päättää, millainen luontosuhde lapsen pitäisi muodostaa. Tehtävämme on mahdollistaa sen syntyminen esimerkiksi metsästyksen kautta, kirjoittaa Metsästäjäliiton nuorisotyön asiantuntija Antti Mäkinen. 

Luontosuhde – se rakentuu vähitellen erilaisista kokemuksista ja kohtaamisista. Matkalle mahtuu märkiä sukkia, nuotion savua, eläinten jälkiä lumessa ja hetkiä, kun pysähdytään yhdessä kuuntelemaan, kuuluuko metsästä jotain ääniä. 

Lapsen oikeuksien päivänä on hyvä pysähtyä pohtimaan, millaisia mahdollisuuksia tarjoamme lapsille luonnon kokemiseen ja oman luontosuhteen muodostamiseen. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa, kehittyä, leikkiä, viettää vapaa-aikaa ja osallistua itselleen merkitykselliseen toimintaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimus tunnustaa lapsen oikeuden lepoon, leikkiin, virkistystoimintaan sekä kulttuuri- ja taide-elämään. Luonto tarjoaa näiden oikeuksien toteutumiselle ainutlaatuisen ympäristön.

Luontosuhteeseen ei ole yhtä oikeaa polkua.

Luontosuhteeseen ei ole yhtä oikeaa polkua. Yhdelle se voi rakentua metsästyksen ja riistanhoidon kautta, toiselle luonnonsuojelun, kolmannelle retkeilyn ja neljännelle kalastuksen tai vaikkapa lintuharrastuksen parissa. Edellä mainitut voivat sisältää riistan ja eläinten jälkien tarkkailua, linnunpönttöjen rakentamista, vieraslajien torjumista tai elinympäristöjen ennallistamista. Unohtamatta, että metsässä voi myös leikkiä ja ihmetellä.

Olennaista ei ole se, minkä tekemisen kautta lapsi luontosuhdettaan rakentaa, vaan se, että hänellä on siihen mahdollisuus. Toiminnan lähtökohtana tulee olla eettisyys, vastuullisuus, turvallisuus ja luonnon kunnioittaminen. Lapsen kiinnostusta tulee kuunnella ja hänen omille valinnoilleen antaa tilaa.

Antti Mäkinen toimii Metsästäjäliiton nuorisotyön asiantuntijana.

Luonnossa ei tarvitse jatkuvasti suorittaa. Välillä istutaan hiljaa, tehdään nuotio ja syödään eväitä. Juuri tällaisissa hetkissä syntyy kokemuksia ja keskusteluja, joita ei voi suunnitella etukäteen. Samalla vahvistuvat hyvinvointi, käytännön taidot, kärsivällisyys, vastuuntunto ja kyky ottaa muita huomioon. Luonnossa liikutaan, mutta siellä myös rauhoitutaan. Opitaan tunnistamaan ympäristöä, mutta samalla ymmärtämään omaa paikkaa osana sitä.

Metsästysharrastus luontosuhteen muodostumisen tukena

Metsästysharrastus tarjoaa yhden monipuolisen polun luontosuhteen rakentumiseen. Metsästys ei ole vain saaliin tavoittelua. Siihen kuuluvat luonnossa liikkuminen, lajien tunnistaminen, riistanhoito, elinympäristöistä huolehtiminen ja luonnon vuosikierron seuraaminen. Lapselle nämä ovat konkreettisia tapoja oppia ymmärtämään, että ihminen ei ole luonnosta irrallinen tarkkailija, vaan osa sitä.

Riistapeltoa perustettaessa, linnunpönttöä rakennettaessa, kosteikkoa hoidettaessa tai riistalaskentaan osallistuttaessa opitaan, että omalla toiminnalla on merkitystä. Luonnossa opitaan kärsivällisyyttä ja ymmärretään, ettei työn tulos aina näy heti. Samalla syntyy vastuu; jos luonnosta halutaan jotain saada, siitä täytyy myös pitää huolta.

Metsästys voi opettaa katsomaan luontoa sellaisena kuin se todellisuudessa on. Luonto on elämää ja kuolemaa, kasvua ja vähenemistä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Vastuullisesti toteutettu metsästys tarjoaa mahdollisuuden käsitellä näitä asioita lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Mistä ruoka tulee? Miksi eläimiä metsästetään? Miksi kaikkia eläimiä ei metsästetä? Miksi joskus jätetään ampumatta, vaikka siihen olisi mahdollisuus?

Ehkä juuri viimeinen kysymys kertoo metsästyksen kasvatuksellisesta puolesta kaikkein eniten. Kaikkea, minkä voi tehdä, ei tarvitse tehdä. Tarvitaan harkintaa, malttia ja vastuuta omista valinnoista.

Vähintään yhtä tärkeää kuin tekeminen on kuitenkin se, kenen kanssa lapsi sitä tekee.

Vähintään yhtä tärkeää kuin tekeminen on kuitenkin se, kenen kanssa lapsi sitä tekee. Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja osallistua itseään koskevaan toimintaan. Harrastuksissa tämä tarkoittaa sitä, ettei lapsen tarvitse olla vain aikuisten mukana kulkeva sivustaseuraaja. Hänellä on oikeus kysyä, kokeilla, vaikuttaa ja saada vastuuta omien valmiuksiensa mukaan. Aikuisen tehtävänä on tarjota turvallisia kokemuksia, kannustaa ja antaa tilaa lapsen omalle kiinnostukselle.

Metsästysseura, luontokerho, leiri, luonnonsuojeluyhdistys tai yhteinen metsäretki voi parhaimmillaan muodostaa turvallisen yhteisön, jossa lapsi kohdataan omana itsenään. Turvallinen aikuinen näyttää esimerkillään, miten toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohdellaan. Turvallisuus tarkoittaa fyysisen turvallisuuden lisäksi sitä, että lapsi uskaltaa kysyä, epäonnistua ja olla oma itsensä.

Meidän tulee tarjota lapsille monipuolisia tapoja tutustua luontoon, mahdollisuuksia osallistua ja tilaa tehdä omia valintoja. Meidän tulee hyväksyä, että luontosuhde voi rakentua monenlaisen eettisen tekemisen kautta. Metsästys, riistanhoito ja luonnonsuojelu eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia, vaan ne voivat parhaimmillaan kertoa samasta asiasta: halusta oppia tuntemaan ja ymmärtämään luontoa ja kantaa siitä vastuuta.

Oikeus luontosuhteeseen kuuluu kaikille, riippumatta asuinpaikasta, perheen taustasta, harrastusmahdollisuuksista tai siitä, millaisen tavan lapsi itse valitsee luonnossa toimimiseen.