Suomalaisia riistaeläimiä: Nokikana

Rannoilla kipittävä pyylevä musta lintu, jolla on valkoinen nokka ja otsakilpi, on nokikana (Fulica atra). Se on Suomen eteläisen puoliskon rantalintu. Sen pohjoisen levinneisyyden rajana on linja Pohjois-Karjalasta Oulun seudulle.Pesimäaikaan nokikana viihtyy rehevien järvien rantaruovikoissa, mutta muuttoaikoina sitä esiintyy myös aukeammilla vesillä.

Nokikanan elintavat

Nokikana kuuluu rantakanoihin. Se ui rantavesissä, tepastelee rannoilla ja syö vesikasvien osia, hyönteisiä ja nilviäisiä, mutta saattaa popsia myös pikkukaloja ja sammakkoeläimiä. Se voi myös ryöstää joutsenten ja muiden suurempien vesilintujen ravintoa. Vaikka nokikana ei ole järin taitava sukeltaja, se pääsee yllättämään toisen linnun niin, että tämä säikähtää ja pudottaa ruoan nokastaan.

Nokikanan lisääntyminen

Talvehtiminen ja muutto sujuvat nokikanalta sopuisasti isompina parvina, mutta pesiminen muuttaa sen reviiritietoiseksi erakoksi. Naaras on taitava pesänrakentaja. Se saattaa tehdä järvikasvien osista kelluvan pesän tai rakentaa pesän vanhan piisaminpesän päälle. Poikaset kuoriutuvat kesäkuussa ja molemmat
vanhemmat osallistuvat niiden ruokintaan. Parin kuukauden päästä pesue on kasvanut lentokykyiseksi. Tuolloin myös emojen mustasukkaisuus reviiristään hälvenee, ja linnut palaavat jälleen löyhiin parviin.

Nokikana muuttaa yöaikaan elo–syyskuussa Skandinavian etelärannikolle tai Länsi-Eurooppaan, riippuen talven ankaruudesta.

Nokikanan metsästys

Nokikana ei ole merkittävä riistalaji ehkä haastavan metsästettävyyden vuoksi. Se pakenee säikähtäneenä helposti ruovikkoon lähtemättä lentoon. Nokikanan lihaa pidetään vähäisestä pyynnistä huolimatta maukkaana.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten riistasorsien metsästystä. Suomen vesilintulajien kannat vähenevät yleisesti, minkä vuoksi metsästys tulee kohdistaa erityisesti sinisorsaan, joka on valtakunnallisten vesilintuseurantojen mukaan ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten.

Järjestöt muistuttavat, että vesilintumetsällä tarvitaan malttia. Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Myös noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa. Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta.