Suomalaisia riistaeläimiä: Piisami

Teksti: Henna Kaarakainen  Piirrokset: Juha Hellström  25.07.2023
piisami
Kun piisamin laidunnusaukkojen määrä on sopiva, sen laidunnus parhaimmillaan monipuolistaa kasvustoa ja edesauttaa myös vesilintujen menestymistä.

Piisami (Ondatra zibethica) on Pohjois-Amerikasta Suomeen turkiseläimeksi istutettu jyrsijä. Istutukset, joita tehtiin vuodesta 1919 lähtien usealle sadalle paikkakunnalle, onnistuivat hyvin, ja jo viitisenkymmentä vuotta myöhemmin laji oli levinnyt Metsä-Lappiin asti. Piisami viihtyy parhaiten rehevissä ja matalissa järvissä, joissa se käyttää ravintonaan lähinnä järvikortetta ja -kaislaa sekä muuta vesikasvillisuutta ja simpukoita.

 

Elintavat ja lisääntyminen

Piisami rakentaa vesikasvien varsista ja juurakoista talvikekoja, joissa se lisääntyy, ruokailee sekä oleilee ravinnonhakusukellustensa välillä. Talvet piisami viettääkin hangen ja jään alla, pesissään sekä niitä yhdistävissä onkaloissa. Piisami pitää kortteiden avulla auki hengitysreikiä jäässä. Ankarilla pakkasilla piisamilla on vaikeaa, mikäli vesistö jäätyy lähelle pohjaa. Tällöin eläin joutuu jättämään pesänsä ja etsimään otollisempaa elinpaikkaa. 

Kiima-aika osuu jäiden sulamisen aikaan. Tällöin talttahampaillaan naaraista taistelevat koiraat käyvät mittelöitä, joiden häviäjillä saattaa olla suuriakin haavoja. Lisääntymisaikana touko–syyskuussa naaras synnyttää jopa kolme poikuetta, joissa kussakin on yleensä 3–8 poikasta. Kiivas lisääntymistahti on tarpeen, sillä kettu, minkki ja muut pedot verottavat kantaa suuresti.

Piisami on tehokas ympäristönmuokkaaja. Ylilaiduntaessaan se saattaa hävittää jopa haitallisen paljon vesikasvustoa, jolloin alueen pieneliöt ja samalla niitä syövät vesilinnut kärsivät. Toisaalta, kun laidunnusaukkojen määrä on sopiva, piisamin laidunnus parhaimmillaan monipuolistaa kasvustoa ja edesauttaa myös vesilintujen menestymistä.

Piisami rakentaa vesikasvien varsista ja juurakoista talvikekoja, joissa se lisääntyy, ruokailee sekä oleilee ravinnonhakusukellustensa välillä.

Piisamikanta ja metsästys

Muutamia kymmeniä vuosia sitten piisamin metsästys oli kiivasta. Esimerkiksi vuonna 1955 pyydettiin jopa 600 000 yksilöä, lähinnä polkuraudoilla. Vielä 70- ja 80-luvuillakin pyyntimäärät vaihtelivat 200 000 ja 600 000 yksilön välillä. Hyvä pyytäjä saattoi saada viitisensataa piisamia keväässä. Toisaalta rautoihin jäi harmillisen paljon myös vesilintuja. Kun polkuraudat kiellettiin, pyyntimäärät romahtivat.

Nykyään piisameita metsästetään muutama tuhat yksilöä vuodessa. Pyyntiin käytetään lähinnä heti tappavia rautoja tai pienoiskivääriä. Raudat asetetaan kulku-urille tai eläimen syömäpaikkaan. Ampuminen vaatii tarkkaa silmää, sillä mikäli osuma ei tapa välittömästi, piisami sukeltaa saavuttamattomiin.

Lue lisää: Näin käytät pienpetorautoja turvallisesti ja oikein - katso video

Piisami on esimerkki lajista, jonka kanta on pysynyt korkeammalla metsästettäessä kuin ilman sitä. Laidunalueet ovat kestäneet paremmin, kun piisamikantaa on hallitusti harvennettu, eikä ylilaidunnusta ole päässyt tapahtumaan. Tällöin myös piisami on menestynyt nykyistä paremmin.

Katso piisamin metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Info
Piisami

Latinankielinen nimi: Ondatra zibethica

Paino: 500–1 700 g

Levinneisyys: Lähes koko suomi aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta

Lisääntyminen: 3–8 poikasta 1–3 kertaa vuodessa