Suomalaisia riistaeläimiä: Riekko

Riekko (Lagopus lagopus) on pohjoisen asukiksi mielletty, teertä pienempi kanalintu, joka ilahduttaa tunturin kulkijaa ”vanhan miehen” naurunremakallaan.
Vaikka riekon tiheimmät kannat löytyvät aivan pohjoisimmasta Suomesta, esiintyi sitä 1900-luvun alussa etelärannikkoa myöten. Tarkkaa tietoa rajan vetäytymisestä kohti pohjoista ei ole, mutta suo-ojituksilla on arveltu olevan syytä siihen. Ojittaminen saattaa tehdä soista liian puustoisia. Myös kaskeamisen lopetuksella arvellaan olleen vaikutusta. Nykyään riekkoa esiintyy vain harvakseltaan Lapin eteläpuolella.

Riekon elintavat

Riekko on pohjoisten alueiden tärkeimpiä saalislintuja niin pedoille kuin ihmisille. Talvisin, kun varvut peittyvät lumeen, riekon ruoka koostuu lähinnä pajusta ja koivusta. Kesällä ravinto on monipuolisempaa, ja poikasillekin on tarjolla proteiinipitoisia hyönteisiä ja niiden toukkia. Aikuiset keskittyvät kasvikunnan tuotteisiin. Syksyn tullen riekko syö etenkin varpuja ja marjoja.

Riekon mieluisin elinympäristö on avonaista erämaata. Usein sitä tavataan kosteahkoilta, aavoilta soilta ja pohjoisemmassa tunturikoivikoista. Aiemmin riekkoja asusteli myös etelässä suuremmilla pensaikkoisilla saarilla.

Avonaisessa elinympäristössä riekkoa suojaa monta kertaa vuodessa vaihtuva höyhenpuku, joka on koiraalla erilainen joka vuodenaikana. Talvella puku on valkoinen, kesäaikaan punaruskean ja valkoisen kirjoma.

Riekon lisääntyminen

Riekon soidin on keväällä. Tuolloin riekkokukot puolustavat kiivaasti reviiriään hämärissä, vaikka päiväsaikaan vierailevatkin ravinnonhaussa varsin rauhanomaisesti toistensa alueilla. Naaras munii jopa yli 10 munaa ja hautoo niitä 19–25 vuorokautta.

Vaikkei koiras osallistu haudontaan, se toimii apuna petojen havainnoinnissa. Kun poikaset kuoriutuvat, isä liittyy tavallisesti niiden seuraan ja unohtaa reviirin puolustamisen.

Metsästys

Riekko on arvostettu saalis erityisesti seisovien lintukoirien harrastajien keskuudessa. Saalismäärä vaihtelee vuosittain melko paljon, koska kannat vaihtelevat voimakkaasti. Kannan kokoon vaikuttavat muun muassa talven ja pesimäajan sääolosuhteet sekä myyräkantojen mukana vaihteleva petomäärä.

Eniten riekkoja pyydetään Lapissa. Pyynti tapahtuu yleensä seisovalla tai karkottavalla koiralla. Riekkoa voi pyytää ilman koiraa haulikon kanssa kulkien. Kolmessa pohjoisimmassa kunnassa paikalliset asukkaat saavat pyytää riekkoja myös linnun kulkureitille asetettavin ansalangoin, millä on pitkät perinteet.

Katso metsästysajat riistakeskuksen sivuilta.