Riistaeläinten suojaväri muuttuu huomioväriksi

Teksti: Markus Melin  20.02.2019
Olisi pitänyt sittenkin odottaa. Kuva: Mervi Kunnasranta.
Olisi pitänyt sittenkin odottaa. Kuva: Mervi Kunnasranta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat alkaneet jo näkyä 2000-luvulla. Osa ilmiöistä selittyy luonnollisella sään vaihtelulla, mutta trendi on selvä: ympäristömme metsiä myöten muuttuu. Muutos vaikuttaa myös riistaeläimiin. Osa on voittajia, osa häviäjiä.

Riekko ja metsäjänis tarjoavat oppikirjaesimerkin sään vaikutuksesta. Yhä useammin niiden talvipuku vaihtuu valkeaan, kun maa on vielä musta. Näin suojaväristä tulee huomioväri. 

Riistakolmiot apuna

Metsäriekon romahdutti alun perin soiden ojitus ja metsittäminen, mutta laajoista rauhoituksista, soiden ennallistamisista ja uudisojitusten loppumisesta huolimatta kannat laskevat. Jäniksen tilanne on erilainen, sillä mikään yksittäinen maankäytön muutos ei ole samassa laajuudessa siihen vaikuttanut.

Allekirjoittanut on juuri paketoimassa tutkimusta tähän ilmiöön liittyen. Tarkastelussa olivat riistakolmioista lasketut riekko- ja jänistiheydet vuosilta 1989–2018. Niihin liitettiin säätilastot samalta ajalta. 

Jäniksen osalta tarkastelussa oli koko Suomi Ahvenanmaata ja Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Riekon osalta tarkasteltiin Kainuun ja Rovaniemen välisiä alueita, missä riekkoja on tarpeeksi, jotta vertailu oli ylipäätään mahdollista. 

Kun riekkokanta oli vahva, näädän runsaus vaikutti kantaan negatiivisesti. Samoin teki liian syvä lumipeite loka–marraskuussa, koska tällöin tärkeimmät ravintokasvit jäivät tavoittamattomiin. Voimakkaimmin riekkokantojen laskua kuitenkin selitti lumettomien päivien määrä loka–joulukuussa. 

Näin oli myös jäniksellä: lumettomat päivät loka–joulukuussa vaikuttivat kantaan negatiivisimmin. Pohjoisessa pahinta oli lumeton lokakuu, etelässä marras–joulukuu, mikä kertoo myös karvanvaihdon ajankohdasta. 

Tulokset eivät siis lupaa hyvää, elleivät eläimet pysty sopeuttamaan karvanvaihtonsa ajankohtaa. Metsäjäniksellä kohtaamiset ja risteytymiset rusakon kanssa sotkevat tilannetta entisestään.

Villisika leviää

Lumipeitteen ja routaisuuden ennustetaan vähenevän suurissa osissa Etelä-Suomea. Se hyödyttää villisikaa. Lajia on tavattu täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta 2000-luvun leudot alkutalvet mahdollistivat kannan kasvun. 

Ongelmaksi muodostuukin talviruokinta, koska raju talvi on tehokkain villisian leviämisen rajoittaja. Talviruokinta helpottaa metsästystä, mutta metsästyksen on silloin oltava tehokasta. Muuten sillä ei saavuteta sama kantaa leikkaavaa vaikutusta, kuin kovalla talvella olisi ilman ruokintaa. 

Raju talvi on tehokkain villisian leviämisen rajoittaja.

Puolassa tehtyjen tutkimusten mukaan alueilla, joilla villisikaa ruokittiin, sen talvikuolleisuus oli jopa pienempää kuin muina vuodenaikoina. Riistapoliittinen paini alkaneekin, mikäli villisika leviää kauriiden ja peurojen talviruokinta-alueille. Sarvipäiden talviruokintaa tuskin suostutaan vähentämään, mutta ruokintapaikat vähentävät sian talvikuolleisuutta entisestään.

Tätä mahdollista ongelmatilannetta ei tule vähätellä. Villisikakannan kasvaessa liian tiheäksi maanviljelijät joutuvat maksamaan hinnan. Ruotsissa villisika aiheuttaa tuhoa käytännössä kaikilla viljelyksillä: rehut, viljat, juurekset – kaikki kelpaa.

Uusia lajeja

Kultasakaali (Canis aureus), jota parhaillaan ollaan lisäämässä riistaeläinten luetteloon, lisääntyy jo osissa Viroa. Unkarissa GPS-pannoitetun naaraan havaittiin vaeltaneen yli 200 kilometrin matkan kahdessa viikossa uutta reviiriä etsiessään. Siihen nähden matka Virosta Virolahdelle ei olekaan pitkä. 

Maassamme kultasakaali kilpailisi etenkin ketun ja supikoiran kanssa.

Kunnon talvi ja paksu hanki jarruttavat sakaalin tuloa, mutta pari leudompaa vuotta tekevät rajanylityksen helpoksi. 

Maassamme kultasakaali kilpailisi etenkin ketun ja supikoiran kanssa, ja olisi voitokas. Lisäksi se olisi tehokas kauriseläinten vasojen saalistaja, mutta toisaalta ruokaa sudelle ja ilvekselle. 

Hyväksytäänkö tämä meille uusi riistalaji, vai yritetäänkö se pysäyttää? Kysymys on pian ajankohtainen.

Riista tulevaisuudessa

Ilmastonmuutoksen ja riistalajien väliset vuorovaikutukset ovat monimutkaisia, joten niiden tutkiminen on pitkäjänteistä. Tulemme näkemään voittajia ja häviäjiä. Riistantutkimus tulee seuraamaan tilannetta tarkasti yhteistyössä metsästäjien ja muiden tahojen kanssa, jotta riistakantamme ovat jatkossakin maailman parhaiten seuratut.

Kirjoittaja on tutkija, joka esitteli aihetta myös Riistapäivillä 2019.

Info
Voittajia ja häviäjiä

Kärsivät
Turkin väriä vaihtavat lajit, kuten metsäjänis, kärsivät alkutalven lumettomuudesta.

Hyötyjät
Villisika hyötyy: talvikuolleisuus vähenee ja leviäminen helpottuu.

Uudet tulokkaat
Vieraslajit leviävät: odotettavissa ensimmäisenä kultasakaali.