Saksanhirvi (Cervus elaphus) on Euroopassa ja Aasiassa tavattava jalohirvilaji. Pohjois-Amerikassa esiintyy myös saksanhirven alalaji vapiti, joka tosin usein luetaan omaksi lajikseen.
Saksanhirveä on tavattu aiemmin istutettuna Suomessakin, mutta kannat eivät lähteneet kasvuun eivätkä säilyneet. Ensimmäiset tiedetyt saksanhirvi-istutukset tehtiin Ruissaloon ja Ahvenanmaalle myöhäiskeskiajalla, mutta 1600-luvulle tultaessa niitä ei enää ollut.
Myöhemmin saksanhirviä on istutettu ainakin Inkoon Hättön saarelle 1930-luvulla, mutta nämäkään eläimet eivät menestyneet.
Viime vuosina on kuitenkin tehty havaintoja saksanhirvistä läntisessä Suomessa. Todennäköisesti nämä yksilöt ovat vaeltaneet meille Ruotsista.
Elintavat
Saksanhirvi on sopeutunut keskieurooppalaiseen ilmastoon. Se elää puistomaisissa, avarissa metsissä ja valitsee alueita, joiden läheisyydestä löytyy vesistöjä tai kosteikkoja.
Kiima-aikaan urokset keräävät itselleen suuria haaremeita, joista kamppaillaan muiden urosten kanssa.
Ravinto
Saksanhirvi käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtiä, silmuja ja versoja. Lisäksi se voi syödä hedelmiä ja sieniä. Paksun lumipeitteen alta sen on käytännössä mahdoton saada ravintoa, vaikka se jossain määrin syö puunkuorta ja oksia. Pohjoisemmassa saksanhirvi tarvitsee yleensä talviruokintaa.
Saksanhirven metsästys
On arveltu, että mikäli ilmasto lämpenee tulevaisuudessa, saksanhirvi voi levitä Baltian kautta Suomeen asti enenemissä määrin. Metsästyslakiimme saksanhirvi on otettu siltä varalta, että laji leviäisi meille.
Käytä lihaa hirven tavoin
Saksanhirven lihaa voi käyttää samalla tavalla, kuin hirven lihaakin. Jahtimedian Riistaruoka-osiosta löydät helppoja mutta herkullisia riistaruokia hirvestä, joihin voit käyttää saksanhirven lihaa.
Paino: naaraat 80–120 kg, urokset 100–255 kg.
Levinneisyys: Etelä-, Keski- ja Itä-Eurooppa, Brittein saaret sekä Aasia; ei kantaa tällä hetkellä Suomessa
