Trofeet ovat henkilökohtaisia metsästysmuistoja, mutta trofeiden avulla voidaan seurata luonnonvaraisten riistakantojen tilaa. Parhaassa kunnossaan olevat trofeet kuvastavat ympäristön kantokykyä. Eläinten mittojen tilastollinen vaihtelu voi myös antaa vihjeitä kannan perimässä tapahtuvasta kehityksestä tai ympäristössä tapahtuvista muutoksista tai siitä, onko valikoiva metsästys onnistunut.
Tietoja riistakantojen tilasta tarvitaan myös metsästyksessä silloin, kun on päätettävä, mikä yksilö kaadetaan ja mikä päästetään jatkamaan sukua. Siksi Ari Anttila kannustaa järjestämään trofeearvosteluja myös paikallisesti.
− Paikallinen arvostelu tai näyttely voidaan koota esimerkiksi tietyn alueen parhaista viimeaikaisista trofeista. Arvosteluiden avulla saadaan arvokasta dataa siitä, miten riistakannat alueellisesti kehittyvät, miten verotus on onnistunut alueella ja miten metsästystä tulisi suunnata jatkossa. Trofeetiedot ovatkin tärkeitä käytännön riistanhoidon apuvälineitä, Anttila toteaa.
Trofeet arvostellaan tiettyjen kriteereiden mukaan
Trofeita arvostellaan tilaisuuksissa, joissa niitä pisteytetään tiettyjen kriteereiden mukaan. Yleistyvä käytäntö on ns. non-stop -arvostelu, jossa arvostelu tehdään odottaessa.
Trofee voi ansaita kansallisen kulta-, hopea- tai pronssimitalin. Vaikka trofee voi ansaita mitalin, kyse ei ole kilpailusta. Samassa arvostelussa useampikin trofee voi yltää kultamitaliin, jos tietyt kriteerit täyttyvät.
Esimerkiksi kallo saa pisteitä siten, että sen pituus ja leveys mitataan millimetrin tarkkuudella ja mitat lasketaan yhteen. Yksi senttimetri vastaa yhtä pistettä. Jos vaikkapa suden kallon kokonaispistemäärä on vähintään 41,0, se pääsee kultaluokkaan.
Trofeiden pisteytys on erilainen eri eläinlajeilla. Kriteerit Suomessa arvioitaville eläimille antaa Kansainvälinen riistansuojelujärjestö CIC ja arvostelun tekevät koulutuksen käyneet trofeetuomarit, joita Suomessa on tällä hetkellä kuusi.
Esimerkiksi kauriilla mitataan sarvia, mutta mittojen lisäksi arvioidaan myös sarvien helmisyyttä, väriä, haarakkeiden pituutta ja tyviruusukkeita. Erojen näkemiseen vaaditaan tarkkaa silmää, joka tuhansia trofeita käsitteleville tuomareille on karttunut vuosien mittaan.
− Mittaustuloksista on voitu nähdä, että Suomessa metsäkauriskanta on hyvä verrattuna Eurooppaan. Eron aiheuttaa se, että meillä kauriit ehtivät vanhenemaan toisin kuin Saksassa, jossa kierto on nopeampi ja kauriit ammutaan nuorina.
Trofeen voi tehdä myös ketun kallosta ja villisian hampaasta
Trofeina on perinteisesti arvosteltu hirvieläinten sarvien lisäksi petoeläimistä suden, karhun ja ilveksen kalloja. Myös ketun, supikoiran ja mäyrän kallot sekä villisian hampaat kuuluvat arvosteltaviin lajeihin. Uutena lajina CIC on hyväksynyt myös majavan kallot arvosteltaviksi lajeiksi.
Trofeen valmistus ei ole kovin vaikeaa, mutta sen voi jättää halutessaan myös ammattilaisen tehtäväksi.
- Arvosteluun ilmoitettavasta kallotrofeesta tulee poistaa nahka sekä kaikki irtonainen kudos.
- Kallo voidaan jättää kokonaiseksi. Jos kalloa haluaa sahata, tulee siihen jättää riittävä määrä luuta, jotta sarvet pysyvät alkuperäisessä asennossaan.
- Sahauksen jälkeen kallotrofeeta liotetaan esimerkiksi kuumassa Fairy-vedessä, jolloin loputkin kudokset ja rasva irtoavat kalloluusta.
- Kalloluu voidaan vielä valkaista, jolloin siitä tulee hohtavan valkoinen. Valkaisuun voidaan käyttää vetyperoksidiliuoksen ja liitujauhon sekoitusta.
- Sarvitrofeen voi kiinnittää taustalevylle, mutta sitä ei tule liimata kiinni taustalevyyn, jotta sitä voidaan käsitellä arvostelussa.
Trofeen merkitys on henkilökohtainen
Suomessa trofeiden arvostus on toistaiseksi aivan eri tasolla kuin muualla Euroopassa. Anttila arvioi tämän johtuvan siitä, että Suomessa lihaa pidetään vielä suuremmassa arvossa.
− Euroopassa on ihan erilainen suhtautuminen trofeisiin. Virossa valtakunnallisessa näyttelyssä on tuhansia trofeita, Suomessa isoimmissa näyttelyissä on enimmillään ollut satoja trofeita. Suomessa pidetään mielellään kynttilää vakan alla, vaikka metsästäjän kannattaisi olla ylpeä, jos onnistuu ampumaan hienon yksilön, Anttila pohdiskelee.
Aina paras metsästysmuisto ei ole tietenkään se isosarvisin peura tai komein kauris, vaan trofee tuo mieleen esimerkiksi tilanteen, joka halutaan muistaa. Usein se on ensimmäinen saaliiksi saatu eläin.
− Jokainen trofee on omanlaisensa ja jokaisen trofeen merkitys on ampujalle henkilökohtainen, Ari Anttila kiteyttää. Anttilalla on tallessa kaikkien metsästämiensä eläinten trofeet.
Trofeiden tuominen ulkomailta
Pääsääntöisesti kaupallinen metsästys on kestävää ja luontoympäristöjä hyödyttävää, sillä ilman kestävää eläinkantaa ei ole toimintaakaan. Trofeemetsästyksellä tarkoitetaan sitä, että metsästäjä hyödyntää ja säilyttää itsellään muitakin osia kaadetusta eläimestä kuin lihan. Nykyaikainen metsästys on luvanvaraista ja luvat myöntävät paikalliset ja kansainväliset viranomaiset. Lupien saaminen pohjautuu tieteelliseen arvioon kantojen kestävyydestä.
Metsästäjäliitto vastustaa voimakkaasti laitonta tappamista ja korruptiota. Säädelty metsästys ja laillisten metsästysmuistojen hallussapito vähentävät laitonta tappamista ja lisäävät ympäristön monimuotoisuutta monella eri mekanismilla. Metsästystoiminnan ansiosta monet alueet ovat luonnontilaisia ja sisältävät runsaasti alkuperäislajeja, jotka ennen kaupallista metsästystä olivat häviämässä. Jos erilaisin metsästykseen liittyvin rajoituksin riistaelinkeino muuttuu kannattamattomaksi, on toimeentulo haettava viljely- tai karjataloudesta, jossa villieläinlajit muuttuvat arvottomiksi tai tappiota aiheuttaviksi. Tästä on useita esimerkkejä Afrikassa.
Katso videot erilaisten trofeiden mittaamisesta
