Kallotrofeen valmistus kotikonstein

Vahvat elämykset ja mieluisat muistot metsästys- ja riistatilanteista ovat metsästyksen tärkeä sivutuote. Erilaiset metsästysmuistot – kallotrofeet, taljat ja valokuvat – ovat usein keskeisessä osassa, kun metsästäjä palaa takaisin koettuihin tapahtumiin. 

Kallotrofee on todennäköisesti yksi yleisimmistä metsästysmuistoista, ja helposti myös näyttävä. Mutta miten riistaeläimen kallo saadaan muokattua lopulliseen muotoonsa ja siistiksi? Tässä artikkelissa ja videossa käsitellään kallotrofeen keittämistä.

Alkukäsittely

Mikäli et pääse käsittelemään kalloa kohta sen irrottamisen jälkeen, kallon pakastaminen joko ulkona lämpötilojen sen salliessa tai pakastimessa on hyvä ajatus.

Kallo kannattaa myös nylkeä ennen keittämistä, sillä tällöin keittovesi pysyy hieman puhtaampana, eikä irtokarvaa ilmesty keittoveteen ja sen myötä joka paikkaan muuallekin. Parasta on, jos nylkemisen voi tehdä tuoreena, jolloin nahka lähtee helposti ja kallo sekä jäätyy että sulaa nopeammin. Yhtä lailla nylkemisen voi suorittaa kun kallon on saanut sulatettua, sulattaminen vain vaatii helposti päivän tai pari.

Nylkemisen lisäksi keittämistä nopeuttaa mikäli kallon alaleuan irrottaa jo tuoreena. Hampaista voi haarukoida riistaeläimen ikää, ja keitetty alaleuan puolikas on usein pätevä ja mielenkiintoinen lisä trofeeseen.

Tarvikkeet

Keittämiseen ja kallon puhdistukseen ei vaadita suurta välinearsenaalia. Tärkeintä on, että kallon saa upotettua kuumaan veteen riittävän pitkäksi aikaa, jolloin kallon pehmeät kudokset kypsyvät ja ovat irrotettavissa siististi.

Sarvista riippuen niiden pintaan voi syntyä värihaittaa mikäli sarvet ovat pitkään kuumassa vedessä, jonka takia kallo kannattaa asettaan kattilaan niin, että sarvet jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Keittämisen tärkein tarvike on siis riittävän suuri kattila, johon kallo mahtuu sopivan vesimäärän kanssa.

Pienempiä kalloja voi keitellä keittiön liedellä, mikäli lihakeiton tuoksu ei aiheuta närää kanssa-asujissa. Mikäli kattilan koko tai kotiolosuhteet eivät mahdollista keittiössä operointia esimerkiksi kaasukäyttöinen rengaskeitin on pätevä laite. Mikseipä yhtä lailla suuri ulkotulisija sopisi kallojen keittelyyn, keittoaika on usein muutaman tunnin luokkaa.

Kattilan ja keittimen lisäksi tarvitset erilaisia työkaluja kypsän lihan ja kalvojen irrottamiseen kallosta. Yksinkertaisimmillaan tässä toimivat jonkinlainen haarukka, puukko ja vaikkapa kärkipihdit. Kun kalloa on keitetty sopivasti, suurimmat lihapalat lähtevät yllä mainituilla työkaluilla hieman auttamalla.

Erittäin kätevä työkalu on myös painepesuri, jolla kudosten ja kalvojen irrottaminen nopeutuu. Muista kuitenkin varoa painepesurin kanssa sarvia, ja joskus painepesurin paine voi riittää rikkomaan esimerkiksi kallon alapuolisia, nenäontelon takaisia ohuita luuseinämiä.

Myös erilaiset peruna- ja juuriharjat voivat toimia hyvin kallon putsaamisessa.

Keittäminen

Keittäminen itsessään on yksinkertainen tapahtuma.

Kun kallo on nyljetty ja valmiina, ja vesi lämpiämässä, voit jo asetella kallon kattilaan kypsymään. Mikäli tarpeellista, tue kallo pystyyn kattilassa niin että sarvet jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Tässä voit käyttää apunasi rautalankaa, vaikkapa puista kapustaa, keppiä, lankkua, tai mitä vain tarpeeseen mielestäsi soveltuvaa apuvälinettä. On harmillista, jos kallo pääsee keikahtamaan sarvineen veteen, ja parin tunnin päästä kauniin tummanruskea sarviaines onkin harmaa.

Mikäli käytät rengaskeitintä tai teet keittämistä tulisijalla, katso kuitenkin ettei sarville laittamasi tuki pääse syttymään. 

Kun kallo on tuettu ja vesi lämpiämässä, voit hiljalleen haalia muut tarvittavat tarvikkeet paikalle. Kiirettä kuitenkaan ei ole, sillä keskimäärin keittämiseen menee metsäkauriin kohdalla 1,5–2,5 tuntia, ja peuran kohdalla helposti enemmän. Älä jätä tulta vartioimatta, mutta anna kallolle aikaa.

1,5–2 tunnin kohdalla kannattaa kallon tilaa tarkistaa nostamalla se pois keitinvedestä ja koettamalla lihojen irrotusta vaikka haarukalla. Mikäli kallo ei ole keittynyt tarpeeksi, huomaat sen nopeasti. Kudosten irrottelu on vaikeaa, kalvot ovat tiukkoja ja liha tiukasti luussa kiinni. Tässä tapauksessa voi joskus olla paras vain veistellä isoimmat ja selkeimmät lihanpalat irti ja laittaa kallo takaisin kattilaan.

Jos liha tuntuu irtoavan ja kalvot pehmenneiltä, voi kalloa lähteä putsaamaan. Irrottele isoimmat ja helpommin lähtevät palat haarukalla ja varovasti vaikka puukkoa ja pihtejä käyttäen, ja saatuasi valtaosan helposti irtoavasta kudoksesta irti voit jatkaa siistimistä painepesurilla ja/tai harjalla.

Toisilla on tapana keittää kalloja vain vähän aikaa ja käyttää enemmän aikaa kudosten irrotteluun, toiset vannovat pitkään keittoaikaan. Pitkän keittoajan etu on, että itse siistiminen on nopeaa ja helppoa. Riskinä on kallon pehmeneminen niin, että esimerkiksi nenäluut lähtevät irti. Nenäluiden irtoaminen ei ole ongelma, kunhan asian tiedostaa ja osaa poimia ne kattilan pohjalta tai maasta talteen ja varautuu vaikkapa liimaamaan ne jälkikäteen kiinni.

Itse puhdistus on suoraviivaista toimintaa jossa irti lähtevä aines rapsutellaan ja nyhdetään irti, ja kallo lopuksi huuhdellaan. Ainoastaan aivojen poistaminen aivokopasta aiheuttaa joskus hieman tekemistä, sillä vaikka itse aivomassan saa painepesurilla tai vaikkapa sopivalla tikulla pehmennettyä ja huuhdottua pois, jäävät kalvot usein roikkumaan kopan sisään. Tässä sopiva rautalangasta tehty koukku tai pitkät kärkipihdit ovat loistava apuväline, joilla viimeisetkin kalvonrippeet saadaan kallosta napattua irti.

Keittämisen ja huuhtelun jälkeen kallo saa kuivahtaa ennen valkaisua, tosin tässä tapauksessa kannattaa myös tarkistaa valkaisuainepurkissa annettuja käsittelyohjeita. Mikäli kalloa ei valkaista, saa se tässä vaiheessa jäädä hyvin ilmastoituun paikkaan kuivumaan ennen lopullista sijoituspaikkaansa.

Valkaisu

Kallon valkaisu on makuasia. Omasta näkökulmastani valkoinen kallo ja tumma sarviaines luovat hienon kontrastin, jonka tähden pyrin aina valkaisemaan kalloa keittämisen jälkeen. Valkaiseeko kalloa vai ei, riippuu myös minkälaiseen alustaan tai sijaintiin kallo asetetaan esille.

Valkaisuaineita on saatavilla valmiina kaupallisina tuotteina runsaasti. Lisäksi osa kallojen valmistajista sekoittaa valkaisuaineen itse sekoittamalla vetyperoksidiliuosta esimerkiksi liitujauhoon, josta syntynyt valkaisumassa levitetään kallon pinnalle ja peitetään kelmulla noin vuorokaudeksi. Samankaltaista valkaisutahnaa löytyy hyytelömäisenä kaupallisena ratkaisuna. Toinen yleinen valkaisutuote on veteen sekoitettava pulveri, jossa kalloa liotetaan tarvittava aika.

Kaikissa valkaisuaineissa on tärkeää huomioida, ettei aineita saisi päätyä iholle, puhumattakaan silmistä tai suusta.
Useimmiten valkaisuaineiden poisto tapahtuu huuhtelemalla viileällä vedellä huolellisesti, jonka jälkeen kallon annetaan kuivaa. Muistathan myös, että valkaisuaineet ovat hyvin tehokkaita poistamaan sarvien tummaa väriä. Suojaa siis sarvet esimerkiksi kelmuttamalla ne tarkasti ennen valkaisua.

Kuivatus

Kun kallo on keitetty, puhdistettu ja mahdollisesti valkaistu, sen annetaan kuivaa. Riippuen säätilasta, sopiva paikka voi olla ulkona, ulkovarastossa tai vaikkapa pannuhuoneessa. Sopivan kuiva keväinen, aurinkoinen sää kuivattaa kallon tehokkaasti, ja mikäli sen sisään ei ole jäänyt lihanrippeitä, se ei myöskään houkuttele hyönteisiä asukeikseen.

Kun kallo on saanut olla tarpeeksi pitkään ulkona ja voi haistamalla todeta sen olevan kuivunut ja puhdas, on se valmis asetettavaksi esille sisätiloihin.

Tässä artikkelissa ei käsitellä kallon sahausta tai istutusta soveltuviin alustoihin, mutta riippuen mieltymyksistään, valmiin kallon saa asetettua seinälle tai pöydälle, takan päälle tai vitriiniin monenlaisin erilaisin konstein, sahattuna tai kokonaisena. Mikäli keitit myös kallon alaleuan hampaineen, löytyy myös sen, tai siitä sahatun osan asetteluun kallon yhteyteen useita erilaisia vaihtoehtoja.