Tämä juttu on julkaistu aiemmin Jahti 1/2026 -lehdessä. Liittymällä Metsästäjäliiton jäseneksi saat Jahti-lehden ja muut jäsenedut käyttöösi.
Orimattilan Seudun Urheiluampujia edustava Satu Mäkelä-Nummela nousi koko kansan tietoisuuteen voittamalla olympiakultaa Pekingissä 2008. Hän oli ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja ammunnassa sitten vuoden 1964, ja on toistaiseksi ainoa suomalainen olympiamitalisti trapissa.
Mitä metsästät ja miksi?
– En ampumaurheilun takia enää ehdi kovin paljon metsästää. Meillä on kolme lyhytkarvaista saksanseisojaa, jotka on tuotu Saksasta. Niiden kanssa käyn linnustamassa, useimmiten tässä läheisellä kosteikolla. Vanhemmat seisojat on opetettu myös supikoiralle. Aikanaan, kun olen metsästyskortin saanut, pari hirveä on tullut kaadettua.
Mikä on ollut mieleenpainuvin tilanne metsällä?
– Kerran mäyrä puri minua jalkaan saappaan läpi, kun yritin mennä mäyrän ja koiran väliin koiran avuksi. Mieleenpainuvin tilanne on kuitenkin se ensimmäinen hirvi. Sain juuri 18 vuotta täytettyäni luvan jäädä yksin passiin, kun isän piti lähteä navettatöihin. Se, kun kuulet sen rytinän metsästä, ja sitten oman sydämesi lyönnit – tum, tum, tum. Mietit, että tämähän kuuluu jo kilometrin päähän. Ylivuotinen mullikka tuli ihan lähelle. Eka laaki, niin hirvi lusahti siihen. Olin adrenaliinipiikin jälkeen ihan hervoton, kuin vetelä makaroni.
Miten aloitit metsästyksen?
– Olen 6-vuotiaasta lähtien istunut isäni kanssa passissa. Vaari taas laittoi minut ja veljeni koiraksi, kun ei meillä ollut ajavaa koiraa. Veljeni kanssa ajoimme jänikset ylös lumipenkkojen koloista. Sinä talvena kun saimme metsästyskortit, olimme selät vastakkain tiellä jänisjahdissa. Jänis tuli, molemmat tyhjäsi pyssynsä, ja jänis jatkoi matkaansa. Olimme noin 11-vuotiaita. Jos joku olisi silloin sanonut, että Sadusta tulee mestariampuja, olisi jäniskin kääntynyt katsomaan.
Mistä nautit metsästyksessä silloin, kun saalista ei tulekaan?
– Minulle saalis ei ole pääasia, vaan luonnossa liikkuminen koirien kanssa. Mukanani on aina pussi, johon voin kerätä vaikka sieniä. Seisoja tarvitsee jo liikunnankin takia enemmän kuin pelkkiä kävelyjä hihnassa. Lisäksi liikuntapaikka on lähellä: minun ei tarvitse lähteä autolla kuntosalille hengittämään toisten uloshengitysilmaa.
Mitä metsästyskaverisi eivät tiedä sinusta?
– Säälin eläimiä, jotka joutuvat kärsimään. Koira viedään matalalla kynnyksellä eläinlääkäriin, mutta villieläimillä tätä mahdollisuutta ei ole. Hirviporukkamme ampui torajyvätautisen hirvenvasan, jolla jalkojen kuolio oli jo pitkällä. Tuntui armolliselta, että se pääsi kärsimyksistään.
Kenen kanssa lähtisit metsälle ja miksi, jos voisit valita kenet tahansa?
– Lähtisin tietysti tyttäreni Saran ja koiriemme kanssa linnustamaan metsään tai järvelle. Kulkeminen luonnossa sopii meille, vaikka emme saalista saisikaan.
Mitä terveisiä lähetät Metsästäjäliitolle?
– Jatkakaa järkevän kannanhoidollisen metsästyksen edistämistä. Meilläpäin ongelmia aiheuttavat susien pihakäyntien lisäksi pellot massoittain valtaavat valkoposkihanhet.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
