Amanuenssi Pekka Allonen tuli Metsästysmuseolle töihin loppuvuodesta 2008. Hänellä oli kokemusta muistitiedon tallentamisesta muun muassa Kansanrunousarkistosta, joten hyvin nopeasti hän aloitti muistojen keräämisen myös metsästäjiltä.
Vuosien saatossa arkistojen kirjoihin ja kansiin onkin tallennettu valtava määrä katoavaa metsästysperinnettä. Tarinoissa on mukana niin muistoja menneistä perinteistä, pyyntimuodoista, seuratoiminnasta kuin kaikesta muustakin metsästykseen ja eräilyyn liittyvästä.
Hän laskee jututtaneensa muistitietohaastatteluissa 230 henkilöä ja erinäisen määrän lisää monissa keräysprojekteissa. Projekteista hän mainitsee muun muassa luovutetun Karjalan tarinoihin keskittyneen hankkeen, jonka lopputuloksena valmistui kirja, Karjalan eräperinne – Luovutetun Karjalan metsästyksen ja kalastuksen kulttuurihistoria. Kertojina ovat evakot ja toisen polven edustajat.
– Kyllä siellä muisteltiin, miten saalista tuli ja Vuoksesta nousi kalaa niin mahdottomasti. Ehkä siinä aikakin vähän kultaa muistoja, mutta toisaalta kyse oli leivän jatkeen hakemisesta.
Tutut ja tuntemattomat samalla viivalla
Vuosien varrelta nousee esiin monia tunnettuja henkilöitä, joiden tarinoita on talletettu arkistoihin, kuten Metsästäjäliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja Juha K. Kairikko tai Metsästysmuseon kokoelmistakin tuttu Jaakko Ojanperä. Yksi nimi kuitenkin ehkä hieman yllättää tässä joukossa.
– Vierailin aikoinaan myös Pentti Linkolan kotona. Sain hänestä ehkä hieman erilaisen kuvan, kuin minkälaisena hän profiloitui julkisuuden kautta. Hänhän ei lähtökohtaisesti esimerkiksi metsästystä vastustanut lainkaan, toteaa Allonen kiihkeänä luonnonsuojelijana tunnetun Linkolan kanssa käymästään miellyttävästä juttutuokiosta.
Samalla hän kuitenkin lisää, että kyllä kaikkien tavallisten metsästäjien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet ikimuistoisia.
– Mukavia ukkoja ne ovat, naurahtaa Allonen muistellessaan ja pyytää vielä välittämään kiitokset kaikille muistelijoille.
Hylkeenpyynnin kadonnut aika
Yksi esimerkki katoavan metsästysperinteen tallennuksesta ovat kokeneiden hylkeenpyytäjien haastattelut. Niitä Allonen on tehnyt muun muassa Kalajoella ja Lohtajalla, jossa on pitkät perinteet jäälakeuksilla metsästelystä.
Vanhaan aikaan hylkeiden perässä saatettiin olla merellä viikkoja, eikä palatessa oikein aina tiedetty, missä oli päästy rantaan. Eksymistä ei tietenkään voinut tunnustaa, joten vastaantulijalta saatettiin Allosen mukaan kautta rantain tiedustella:
– Niin kukas se onkaan kirkkoherrana tässä seurakunnassa?
Työuran viimeisimpien haastateltujen joukkoon pääsivät toukokuussa kotkalaiset hylkeenpyytäjät, joiden tarinoissa muisteltiin vanhempien kertomuksia Lavansaaresta ja Suursaaresta. Nykypäivänä Suomenlahti ei enää jäädy kuten ennen, joten entisaikojen pyynteihin ei ole enää paluuta, mainituista saarista puhumattakaan.
Vain tallennetut muistot säilyvät jälkipolville
Maailma muuttuu ja mennyt katoaa, ellei sitä tallenneta silloin kun metsästäjät ovat vielä muistelukuntoisia. Museonjohtaja Timo Kukko lupaa, että muistitiedon kerääminen jatkuu jossakin muodossa, vaikka Pekka Allonen ansaituille eläkepäiville suuntaakin.
– Ilman muuta se jatkuu. Ehkä laajennamme keruuta käsittämään laajemmin eräkulttuuriin liittyviä asioita, pohtii Timo Kukko.
Pekka Allonen on pedantilla otteellaan ja rauhallisella olemuksellaan jättänyt ison jäljen jälkipolville metsästyskulttuurin taltioijana.
– Pekka on ollut tukipilari ja koko työyhteisön vakauttava voima. Hänen laajasta yleissivistyksestään on ollut hyötyä muun muassa silloin, kun on lähestytty eri yhteistyötahoja, kertoo Kukko.
Malliesimerkki tästä yhteistyöstä on museolla parhaillaan esillä oleva Viron kansallismuseosta saatu vieraileva näyttely, Pohjoisten metsien kansat – Suomalais-ugrilaisia jahtipolkuja. Hanke sai alkunsa museon johtajana tuolloin toimineen Allosen yhteydenotosta, jonka myötä museon henkilökunta vieraili Viron metsästäjäliitossa kartoittamassa yhteistyömahdollisuuksia.
Pohjoisten metsien kansat – Suomalais-ugrilaisia jahtipolkuja -näyttely on esillä Suomen Erä- ja metsästysmuseossa 20.5.2026 – 28.2.2027.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
