Punaisen piharakennuksen päädystä löytyykin todellinen ihmepaikka: valtava metsästysmuistojen kokoelma. Näky on hätkähdyttävä, kun astun pimeään, ikkunattomaan huoneeseen, napsautan valokatkaisijaa ja huomaan tuijottavani karhun avoimeen kitaan.
Huoneen seinältä tulijaa katselevat nimen saaneet hirvet Sibelius, Beethoven ja Mozart. Lisäksi huoneessa on karhuja, kettuja ja muita kotimaisia metsäpetoja sekä lukematon määrä erilaisia sarvia.
Paikan isäntä, Esko Halme, on kaatanut yli 400 hirveä. Metsästysmuistoja hän kertoo keräilleensä yli 50 vuotta.
– Yli 2000 sarven piikkiä täällä on ollut parhaimmillaan. Jokaiselle sarvelle olisi oma tarinansa, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä muistelmia, vaikka moni on siihen yllyttänyt, hän kertoo.
Halmeen suvussa on paljon metsästäjiä ja yli kymmenen karhunkaatajaakin.
– Mummolan nurkalta on 100 metriä paikkaan, jossa on yli sata vuotta sitten ammuttu karhu. Karhunkaato on siitä kulkenut sukumme veriin, Halme naurahtaa.
Kohtaaminen karhun kanssa
Jokaiseen huoneessa olevaan muistoon liittyy tarina, ja Halme muistaa ne kaikki. Hurjin tarina liittyy kohtaamiseen karhun kanssa – juuri sen, joka seisoo huoneen nurkassa takajaloillaan. Muistona kohtaamisesta ovat pitkät ja syvät arvet metsämiehen reidessä, vaikka aikaa on kulunut jo yli 20 vuotta.
– Karhu pani minut eläkkeelle Sallan Naruskassa vuonna 2003, mutta joutui itse tänne täytettynä.
Tarina on jännittävä ja mukaansatempaava. Saatan vain kuvitella, miltä tuntuu olla pilkkopimeässä metsässä karhun hampaissa.
– Taskulampun valossa näin, kun karhu tuli kiitolaukkaa kohti. Se löi minulta lampun kädestä. Jäimme kahden pimeyteen. Sitten se tarrasi minua käsivarresta ja paiskasi maahan. Käsi meni melkein poikki: lääkäri mittasi haavan syvyydeksi 75 millimetriä, Halme kertoo.
Hän joutui itse karhun alle. Kauempana ollut veli yritti saada eläintä kiikaritähtäimeensä. Sade, pimeys ja pelko Eskoon osumisesta haittasivat veljen tähtäämistä. Sillä aikaa Halme oli saanut itse karhun hampaat reiteensä ja tunsi, että alkoi olla jo kiire.
– Molemmat torahampaat olivat jalasta läpi ja tuli tunne, että jalka meni poikki. Huusin, että nyt on kiire tai käy huonosti.
Rytäkän aikana veli ehti ampua kolme kertaa ja kolmannella laukauksella karhu lysähti Halmeen päälle. Kiväärinluoti pysähtyi lopulta karhun leukojen väliin.
Halmeeseen ommeltiin kaikkiaan 217 tikkiä ja sairaalareissusta tuli 1,5 kuukauden mittainen.
Trofeenäyttelyitä ja karhupeijaisia
Useammassa huoneessa olevassa metsästysmuistossa roikkuu kultainen trofeemitali. Ihmepaikassa on järjestetty myös virallisia trofeenäyttelyitä. Niissä trofeet arvostellaan kansainvälisen arvostelujärjestelmän mukaan ja mittaukset tehdään sen mukaisin standardein.
Trofeiden arvostelu perustuu pitkälti mittauksiin, mutta siinä huomioidaan myös esimerkiksi sarvien symmetria ja piikkien keskinäiset pituussuhteet. Kyseessä ei ole metsämiesten keskinäisen mahtailun kilpa, vaan mittauksella kerätään tietoa riistakantojen kehityksestä. Sarvien koko ja laatu voivat kertoa eläimen yleiskunnosta ja kannan tilasta.
Näyttelyiden lisäksi ihmepaikassa on moni maistanut elämänsä ensimmäistä kertaa karhunlihaa. Halme muistelee, että peijaisia pidettiin kahdeksana vuonna. Moni on karhun maistamista arastellut, mutta rohkeimmille se on tarjonnut aivan uudenlaisen makuelämyksen.
– Karhunliha on monen mielestä parempaa kuin hirvenliha.
Vielä yksi yllätys
Vielä lopuksi kurkistetaan isäntäväen pirttiin ja hämmästyn toisen kerran. Seiniä kiertää pitkä rivi erivärisiä ruusukkeita ja kirjahylly on täynnä palkintopokaaleja. Ruusukkeet ja osa pokaaleista ovat palkintoja koiranäyttelyistä. Erauspojan kennelin karjalankarhukoiria löytyy piha-aitauksista edelleen kymmenkunta. Loput pokaaleista Halme on saanut aikoinaan itse. Urheilupiireissä hänet muistetaan keskimatkojen juoksijana 70-luvulta.
Erauspojan pihasta ja pirtistä näkee, että isäntä on ollut monessa mukana. Kilpakentät ja karhunmetsästys ovat jääneet taakse, mutta Halmeen olemuksessa palaa yhä sama tekemisen into.
Erauspojan ihmepaikassa ei ole virallisia aukioloaikoja, mutta vieraat otetaan lämpimästi vastaan, kun soittaa etukäteen ja sopii ajan.
Karhukannan koko Suomessa vuonna 2025 on kasvanut jo 2062–2745 yksilöön, arvioi Luonnonvarakeskus.
Kun kanta kasvaa, vahinkojen riski lisääntyy, ja kohtaamisia karhujen kanssa tulee väistämättä. Jos ihminen ei ole uhka, suurpedot levittäytyvät yhä lähemmäs ihmisasutusta. Metsästyksellä säädellään kantojen kasvua ja vaikutetaan petojen ihmisarkuuteen. Enemmistö suomalaisista hyväksyy suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen.
Luonnonvarakeskuksen karttapalvelu näyttää karhun, suden, ilveksen ja ahman sijaintiin liittyviä havaintoja ja kanta-arvioita.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
