Kalle aloitti peijaiset välittömästi. Vanha karhunkaataja oli toiminut setäni konsulttina koko häkkiprojektin ajan. Hän tiesi, missä talossa oli sattunut kuolemaan lehmä tai muu kotieläin. Raadosta saatiin makoisat syötit häkkiin. Mitä löyhkäävämpi, sen parempi. Kalle myös tunsi karhujen kulkureitit. Hän tiesi niiden tavat ja taisipa antaa jokaiselle yksilölle oman nimenkin. Häkin perällä synkästi murjottava yksilö taisi olla Reete. Kun Kallen peijaiset olivat edenneet viimeiseen pisaraan, jahtitoverit kantoivat korennolla häkin saaliineen ihmisten ilmoille – ja Kallen toisella korennolla.
Metsästys on noista päivistä muuttunut. Viinan kanssa läträtään vähemmän ja häkkipyynti on nykyään kielletty. Vielä 1960-luvulla raudat ja loukut olivat karhunmetsästäjien vakioarsenaalia, häkit harvinaisempia.
Pedon kaatajalle maksettiin myös tapporaha. Kun isä vei ketun käpälät nimismiehelle, vallesmanni luki käteen riihikuivaa rahaa. Se tiesi mehevää luuta myös ketun luolasta karkottaneelle Minnille, mäyräkoiranartulle, joka isän jahdeissa hoiti suhteet asiakaspintaan. Palkkion sai tuolloin myös monesta muusta pedosta ahmasta suteen. Kun Kalevi Oikarainen saalisti suden hiihtolenkillään, hänkin todennäköisesti sai tapporahan. Vielä suurempi palkkio taisi kuitenkin olla kunnianimi Susi-Kalle. Sen lanseerasi radioselostajalegenda Paavo Noponen, korppikerholaisia hänkin.
Nimismies ei enää tapporahoja maksele ja petometsästyksestä on tullut tarkasti säänneltyä. Joku roti se pitää jahtimaillakin olla. Kyllä nykymetsästäjä sen ymmärtää, vaikka yksityiskohdista ja soveltamisesta naristaankin. Metsästyssäännökset lisääntyvät ja tarkentuvat vuosi vuodelta. Vanhan liiton äijät ehkä pudistelevat päätään uusille rajoituksille ja kielloille, mutta perisuomalaiseen tapaan taipuvat lopulta noudattamaan reglementtejä voidakseen jatkaa rakasta harrastustaan.
Metsästys käy jatkuvaa imagotaistelua yhteiskunnassa. Jokainen sääntörikkomus nakertaa harrastuksen yleistä hyväksyttävyyttä. Neuvottelupöydissä, joissa sääntöjä valmistellaan, metsästäjien vaikutusvalta ja uskottavuus riippuvat siitä, miten rehdisti ja eettisesti he jahdissa toimivat. Ei ammuta omaan jalkaan.
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.
Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.
Twitterissä @ErvastiPekka
Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 04/2023. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.
Liity jäseneksi metsästäjän edunvalvontajärjestöön
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
