Ervasti: Peikko ilman metsää

Teksti: Pekka Ervasti  13.12.2021
Pekka Ervastin kolumni
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta. Kuva: Sari Herranen
Moukkuvaaran etelärinteen metsä oli harvinaisen jämerä ja tuuhea ollakseen pohjoista kynttiläkuusikkoa. Syyskuinen valo siivilöityi naavaisen oksiston läpi ja sai vihreän, kuulaan sävyn. Peikkometsä. Vaaran rinteessä on hete, jonka äärellä me peikot muistimme aina pysähtyä täyttämään juomapullot. Siitä tiesimme, että päivän jahtireissu on suunnilleen puolessa välissä. Vielä puolisen tuntia ja läheisen laavun edessä roihuaisivat makoisat makkaratulet.

Juhannusviikolla tänä kesänä tuo kaikki mullistui. Paula-nimen saanut ukkosmyrsky kaatoi metsät lakoon kuin kaislat Etelä-Taivalkoskella ja osin myös Kuusamon puolella. Samana kesänä kohistiin Kalajoen metsäpalosta, joka poltti metsää 227 hehtaaria. Pinta-alaltaan se on neliö, jonka sivun pituus on noin 1,5 kilometriä. Paulan jäljiltä vahinkoilmoituksia on tehty 26 000 hehtaarilta. Sen neliön sivu on kai noin 16 kilometriä. 

Kairassa, jossa olen metsästänyt koko ikäni, näky on järkyttävä. Sen kuvailu ymmärrettävällä tavalla on vaikeaa. Täysikasvuista puuta, mäntyä ja kuusta, on nurin kilometrikaupalla, sikin sokin, pitkin ja poikin läpipääsemättömänä ryteikkönä. Kun yritin loppukesästä käydä kanootilla erämaajärvellä, johon noustaan kapeaa puroa pitkin, huomasin yrityksen mahdottomaksi. Purolinja oli täysin murrostunut tukkoon. Sinnillä vedimme kanootin kaverini kanssa puron varren ryteikön ylitse kohdejärvelle. Kahden sadan metrin matka kesti yli kaksi tuntia. Tavaroiden roudaus tuossa labyrintissä järvestä toiseen vaati seitsemän reissua – ja palatessa toiset seitsemän. 

Järvellä karu totuus selkeni: en näe koskaan näitä metsiä entisellään. Tutut metsästysmaani ovat minun osaltani lopullisesti tuhoutuneet. 

Ne ovat myös muuttuneet kulkukelvottomiksi, sillä metsähallitus ilmoitti, ettei Kylmäluoman suojelualueen puunkaatoja korjata. Ne jäävät luonnon monimuotoisuuden nimissä ötököiden ravinnoksi. Metsävaltio taisi tehdä välttämättömyydestä hyveen. Jo pelkästään retkeilyalueen kymmenien – ellei satojen – kilometrien mittaisen polkureitistön avaamiseen eivät resurssit yksinkertaisesti riitä. Mahtaa retkeilijöitä, marjastajia, sienestäjiä ja paikallisia matkailuyrittäjiä naurattaa. Asiasta ei ole erityisemmin meteliä pidetty. Mikä mahtaisi olla älämölö, jos Helsingin keskuspuisto (700 ha) kaatuisi lakoon ja ilmoitettaisiin, että kulkukelvoton ryteikkö jätetään raivaamatta?

Debriefing tuttujen metsämaiden menetyksestä vie kohdallani loppuelämän. Olo on orpo kuin peikolla ilman metsää. 

 

Pekka Ervasti

 

Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.

Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.

Twitterissä @ErvastiPekka

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2021. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.

Liity jäseneksi metsästäjän edunvalvontajärjestöön

 

Liity jäseneksi

Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.

Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.

Liity sinäkin jäseneksi >>