Hirvenmetsästyskauden käynnistyessä on hyvä pysähtyä hetkeksi myös turvallisuusasioiden äärelle. Viime kaudella sattunut onnettomuus muistuttaa, miksi turvallisuus on pidettävä mielessä jokaisella jahtireissulla. Tämä juttu on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 1/2026.
Pielavedellä oli joulukuun lauantaina vielä yksi lupa aikuiseen hirveen, kun sopiva sarvipää osui tähtäimeen. Sivusuunnassa oikein, mutta liian alhaalle osunut laukaus ei pysäyttänyt. Tästä alkoi onnettomuuteen johtanut tapahtumasarja, jossa onni kuitenkin oli epäonnea suurempi.
– Haluan kertoa tapahtuneesta varoittavana esimerkkinä muille metsästäjille. Iso hirvi voi vaikeasti haavoittuneenakin olla aivan uskomattoman nopealiikkeinen, tilanteessa loukkaantunut Jouni Vauhkonen sanoo.
Haavakko juoksi metsätien yli maastoon. Hirven perässä ollut koirakin jatkoi vauhdilla passista läpi, eikä sen kiinniottaminen liinaan onnistunut. Vajaan parinsadan metrin päässä koira otti pysäytyshaukun. Kun hirviporukka oli järjestäytynyt uudelleen, Jouni sai luvan lähteä haavakon luokse. Oltiin jo iltapäivän puolella, tunnin päästä olisi hämärää.
Hirvi makasi maassa tiheässä nuoressa kuusikossa, ja yli-innokas koira pyöri sen ympärillä. Lumessa oli helppo nähdä hirven luovuttavan paljon verta.
– En peitteisen maaston takia päässyt lähestymään hirveä takaapäin tai sivusta, vain etupuoli oli puhtaana. Lisäksi jouduin menemään aika lähelle, neljän metrin päähän, etten vaarantaisi laukauksella koiraa, Jouni kertoo.
Ajatellen, ettei loukkaantunut hirvi enää pysty nousemaan, hän lähestyi eläintä edestä.
– Koira tuli siihen eteen, minun ja hirven väliin, ja taisi osua hirveä kuonoon. Hirvi ponkaisi takajaloillaan pystyyn kuin raketti ja tuli suoraan päälle. En ehtinyt tehdä mitään.
Hirvi huitoi etujaloillaan Jounin vasemmassa käsivarressa olleen puhelinpidikkeen irti, ja puski sarvillaan oikeaan kylkeen.
– Kaaduin selälleni, ja hirvi käveli ylitseni oikeanpuoleisen reiden päältä. Kipu oli kauhea. Aseesta olin menettänyt otteen jo aikaisemmin.
Noin viiden metrin päässä hirvi kääntyi takaisin.
– Se painoi päänsä alaspäin ja tuli minua kohti kuin raivo härkä. Olin saanut aseen hihnasta kiinni, ja vyörytettyäni itseni hieman puun taakse suojaan. Sain lonkalta ammuttua laukausen, joka pysäytti hirven noin kahden metrin päähän. Latasin äkkiä uudelleen, ja ammuin lopetuslaukauksen.
Paniikki oli melkoinen.
– Minulta oli mennyt ilmat pihalle keuhkoista, enkä saanut happea noin minuuttiin.
Onnekas selviytyminen
Metsästyksen varajohtajana jahdissa ollut Jani Venäläinen kertoo kuulleensa ensin ison rysäyksen, ja sitten kaksi laukausta.
– Sitten radiopuhelimesta kuului ”Nurin on. Hirvi jyräsi yli. Tulkaa auttamaan”.
Jani ja muut lähellä olleet lähtivät juosten Jounin luokse.
– Pahinta ajattelin. Yritettiin siinä juostessa kysyä VHF:ssä tarvitaanko paikalle ambulanssia. Meni pitkään ennen kuin Jouni kykeni vastaamaan, hänen oli vaikea hengittää ja puhua.
Paikalla todettiin, että avohaavoja ei ollut. Hengityskin palautui normaaliksi.
– Köllöttelin siinä sammaleella, kun muut suolistivat hirven, ja pystyin sen jälkeen kävelemään tielle, Jouni kertoo.
Muutama kylkiluu oli mennyt poikki, ja reiden lihasvamma oli pitkään arka. Terävien hankosarvien puskiessa olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Jounilla oli rintataskussa kertakäyttöisiä kädenlämmittimiä ja tulitikkuaski, jotka suojasivat hirven puskiessa kylkeen.
– Laitoin vielä illalla lottorivin, josko hyvä onni olisi jatkunut, mutta taisin käyttää kaiken tuurin aiemmin päivällä.
Kokemus ei pelastanut
Jouni ei syytä onnettomuustilanteesta muita kuin itseään. Haavakkoa pitäisi aina lähestyä sen peräpuolelta.
– Olen jossitellut, että olisin voinut istahtaa kymmenen metrin päähän kannolle, ja odotella rauhassa, että hirvi liikkuu parempaan paikkaan. Säälin kuitenkin hirveä, ja halusin antaa lopetuslaukauksen nopeasti, ettei se turhaan kärsi. Samalla huoletti koiran turvallisuus. Oli arviointivirhe luulla, ettei hirvi lähtisi mihinkään.
Jouni on metsästänyt 12-vuotiaasta, eli jo yli 50 vuotta. Haavakkohirven jäljestämisestä ja lopettamisesta hänellä on parikymmentä aiempaa kokemusta.
– Oli kuinka rutinoitunut tahansa, ei pidä olla ylimielinen, vaan aina muistaa vaaramomentit ja miettiä, mihin pääsee tarvittaessa suojautumaan.
Uudet toimintatavat
Hirviporukassa on sovittu uutena sääntönä, että haavakon perään ei lähdetä yksin.
Jouni pohtii, että jos haavakon luona olisi ollut kaksi metsästäjää, tilanteen olisi voinut suunnitella toisin. Toinen olisi voinut kiinnittää koiran huomion, ja paremmin hollilla oleva lopettaa hirven turvallisesti.
Mennyt hirvijahtikausi oli Ristiskylän Erästäjille poikkeuksellisen jännittävä. Jani kertoo, että pari viikkoa ennen Jounin onnettomuutta koira ja hirvi tippuivat jäihin.
– Hirvellä ylti jalat järven pohjaan, ja se yritti tappaa koiran. Pääsin jäätä pitkin ryömimään avannolle, ja koira saatiin pelastettua.
Mutta se onkin jo toinen juttu se.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
