– Olin heinäkuun alussa maastossa kiertelemässä, ja huomasin, että hirvitornin seisomatasanne näytti hieman erikoiselta. Kiipesin ylös, ja viimeiselle askelmalle astuessani sekä askelma että seisomatasanne irtosivat. Rojahdin maahan hirvitornin sisään, ja tasanne tippui päälleni. Myös ylimpänä ollut asetuki putosi, mutta onneksi tornin ulkopuolelle, Hajalan Metsästysseuran Marko Laine kertoo.
Tornia oli heikennetty taitavasti, eikä sitä huomannut ilman lähempää tarkastelua. Tästä muodostui ansa torniin kiipeävälle.
Lääkäri totesi Markon sormen murtuneen, ja polven nivelsiteiden venähtäneen.
– Sekä polvi että sormi särkevät edelleen, enkä pysty suoristamaan sormea kunnolla. Olisi voinut käydä vielä pahemmin, jos olisin lyönyt pääni tai murtanut niskan.
Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus poliisille.
– Tähän torniin on aikaisemminkin kohdistunut ilkivaltaa, se on kaadettu kahdesti. Kaikkia torneja ei pysty valvomaan, mutta olen nyt päätynyt valvomaan joitakin torneja riistakameralla.
Ilmoita ilkivallasta
Myös muualla on rikottu hirvitorneja. Yksi näistä on Liedossa, vilkkaan 10-tien varressa. Torni on sijoitettu siten, että hirvi saadaan viimeistään tässä pysäytettyä ennen kuin se pääsee liikenteen sekaan.
– Ohikulkija oli huomannut, että tornin tukijalat ja askelmat oli sahattu poikki ja otti yhteyttä meihin, Saku Ruohonen Liedon Riistamiehistä kertoo.
Torni on näkyvästi rikottu, ja se kaatuu pienestä tönäisystä.
– Tähän tuskin kukaan olisi kiivennyt, mutta ei tarvitse olla tohtori ymmärtääkseen, että jos hirvitornista tippuu alas, voi loukkaantua vakavasti, Ruohonen toteaa.
– Meidänkin seurassa osa on jo iäkkäitä, jolloin esimerkiksi lonkkamurtuma voi olla kohtalokas. Torniin voi kiivetä myös joku muu kuin metsästäjä, vaikkapa marjametsällä oleva lapsi.
Ruohonen toivoo, että kuka tahansa hirvitorniin kohdistuvan ilkivallan havainnut ottaa yhteyttä paikalliseen metsästysseuraan tai poliisiin.
Tornit osa vastuullista kannanhoitoa
Hirvitornit on sijoitettu paikkoihin joissa maa on suhteellisen tasaista. Torni parantaa näkyvyyttä, ja yläviistosta ammuttu laukaus ohjaa eläimen läpi menneen luodin alaviistoon maahan, jolloin se ei jatka eteenpäin. Tämä pienentää vaara-aluetta ja parantaa ampumaturvallisuutta.
– Varsinkin hirvenmetsästyksessä käytetään tehokkaita aseita, jolloin turvallisuuskysymykset korostuvat. Tornit parantavat sekä metsästäjien että muiden luonnossa liikkuvien turvallisuutta, Laine toteaa.
Tornit ovat siis olennainen osa koko yhteiskuntaa hyödyttävästä vastuullisesta hirven kannanhoidosta. Jos hirviä ei metsästettäisi ja niiden määrä lisääntyisi, lisääntyisivät myös liikennekuolemat.
Hirvikannan ollessa suurimmillaan vuonna 2001, jolloin metsästyksen jälkeen jäi noin 157000 hirveä, kirjattiin 3048 hirvikolaria, joissa menehtyi 10 ja loukkaantui 373 henkilöä. Vuonna 2011 hirvikanta oli enää noin 83000 hirveä ja hirvikolareita 1222, joissa menehtyi 3 henkeä ja loukkaantui 114. Luonnonvarakeskuksen tuottaman arvion mukaan Suomen hirvikannan koko syksyn 2024 jahdin jälkeen oli noin 87000 hirveä. Jahtikaudella 2024–2025 kaadettiin 37871 hirveä, joista lähes puolet oli vasoja.
– Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuisi jos hirvenmetsästystä ei olisi. Ensimmäisenä vuotena meillä olisi jo noin 40000 enemmän hirviä liikenteessä, ja siitä määrä lisääntyisi eksponentiaalisesti, Laine toteaa.
Luonnonvarakeskuksen palvelusta näkee hirvikolareiden sijainnin suhteessa hirvitiheyksien alueelliseen vaihteluun.
Hirvieläinten luontaiset vaellus- ja kulkureitit kulkevat teiden yli. Niiden metsästystä pyritäänkin painottamaan vilkasliikenteisten teiden läheisyyteen liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Metsästäjät tekevät metsästyksen lisäksi muita vapaaehtoisia toimia liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esimerkisi riistapelloilla ja suolakivillä pyritään houkuttelemaan hirvieläimet pois teiden varsilta.
– Hirvieläimet hakeutuvat teiden läheisyyteen saadakseen suolaa. Tiesuola leviää loskan mukana tienvarsien pusikoihin, joita esimerkiksi hirvet sitten käyvät syömässä. Suolakivillä jotka on sijoitettu metsään saamme eläimet houkuteltua metsään, poispäin liikenteestä.
Marko Laine on paitsi metsästäjä myös maanviljelijä ja metsänomistaja.
– Meillä kaikessa toiminnassa edistetään riistakantaa ja luonnon monimuotoisuutta, oli sitten kyse isojen avohakkuiden välttämisestä, elinympäristöjä tarjoavista ja ravinnehuuhtoutumia estävistä pellon suojavyöhykkeistä tai linnunpöntöistä. Eli ympäristön kanssa mennään mahdollisimman paljon samoilla askelmerkeillä.
