Ketun metsästys sujuu yhteisvoimin

Teksti ja kuvat: Henri Mutanen  21.02.2019
Ajuri ja saalis. Kuva: Jari Niskanen
Ajuri ja saalis. Kuva: Jari Niskanen
Kettujahti kannattaa järjestää porukalla. Kihniössä kettukantaa säädellään yhteistyöllä yli seurarajojen.

Pakkasta on asteen verran, maassa parikymmentä senttiä lunta ja uutta on putoillut taivaalta koko yön. Parempaa keliä kettujahdille saa toivoa. 

Ketun metsästys aloitetaan aamuhämärissä Kihniössä, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan rajamailla. Innokkaat metsästäjät ovat kuluttaneet aamuyön tuntinsa ketun jälkiä etsin. Useammat ovat löytyneetkin. Osa ihan kirkkaita, mikä tarkoittaa sitä, että kettu on ollut juuri liikenteessä. 

Jahtia johtava ja petolinjaisia suomenajokoiria kasvattava Mikko Vuollet kertoo, että kettujahti toteutetaan useamman seuran yhteistyönä, ja pyynti aloitetaan aina siellä, missä jälkiä sattuu löytymään. Näin käytössä ovat suuret ja yhtenäiset alueet. 

Kettukanta alueella vaihtelee, ja vuodessa ammutaan noin 20–30 kettua. Välillä ketun jäljet ovat vähän hakusessa, toteaa Vuollet. Liekö innokkaalla porukalla osasyynsä tähän. Kahvia hörppiessä käydään vielä läpi löytyneet jäljet, päätetään, mistä aloitetaan ja jaetaan passit. 

 

Kettujahdissa passipaikat kannattaa miettiä tarkkaan, sillä ketun liike on tavallisesti laajaa.

Ketun jäljet johtavat pesälle

Puro alittaa tien tiheää kuusikkoa kasvavassa notkossa. Kettu on noussut tielle puron penkkaa pitkin ja jatkanut matkaansa pienen mutkan jälkeen yli tien. Tyypillinen ketun kulkupaikka. On aika laskea koira jäljille. Suomenajokoira on ketunmetsästäjän paras kaveri. Lue täältä lisää siitä, miten ajokoiran pennusta kasvatetaan toimiva metsästyskoira.

Ensimmäisenä vuorossa on suomenajokoira Jalovainaan Reppu. Koiralle laitetaan tutka kaulaan, ennen kuin se pääsee selvittelemään ketun öisiä kuvioita. Jäljillä on lunta, mutta koiran nenä kertoo jäljen olevan tuore. Siihen malliin se vingahtelee malttamattomana. 

Puhelimen näyttö kertoo, että koira etenee ketun yöjälkeä tasaisen varmasti

Koiraa ei tarvitse kahdesti käskeä sen syöksyessä jäljille linkun auetessa. Kohta metsästä kuuluvatkin jo ensimmäiset herättelyhaukahdukset.

Puhelimen näyttö kertoo, että koira etenee ketun yöjälkeä tasaisen varmasti. Kaiken järjen mukaan ajon pitäisi alkaa kohta. Noin puolitoista kilometriä edettyään ajokoiran vauhti kuitenkin pysähtyy ja se jää pyörimään paikallaan. 

Näyttää siltä, että kettu on päättänyt pujahtaa päivälevolleen maan alle. Asia varmistuu, kun paikkaa lähdetään tarkastamaan. Männikkökumpareelta löytyy maapesä, jossa koira kulkee reiältä reiälle. Koska tiedossa on muitakin jälkiä, päätetään jättää kettu päiväunilleen ja lähteä jatkamaan. Kaivamaan kun pystyy pimeässäkin.

 

Kettu ajoon

Porukka kokoontuu kylätien varteen, jossa jaetaan uudet passipaikat. Huomaa, että tämä sakki ei ole ensimmäistä kertaa kettujahdissa. Kettujen kulkureitit, varmat passipaikat sekä luolat ja ladon aluset tuntuvat olevan niin hyvin tiedossa. 

Saman kylätien varrelta lähtee metsään kahdet jäljet, ja molemmille päätetään laskea koirat. Nyt Repun lisäksi työmaalle pääsee Jalovainaan Köli. Kohta käy kuitenkin ilmi, että molemmat ketut ovat pyörähtäneet takaisin kylätien yli jälkien etsimisen jälkeen, joten passit siirretään molempien koirien jatkaessa hakuaan. 

Passeihin siirtyessä löytyy kuitenkin jäljet, jotka laittavat suunnitelmat uusiksi. Ketun jälki näkyy selvästi vasta ajaneen auton jäljen päällä. Nopeasti uusi passien jako, toinen koira kiinni ja uusille jäljille. Ketun ei pitäisi olla kaukana. 

Syvän lumen vuoksi koira ei pääse painostamaan kettua pois alueesta.

Ajo ei alakaan heti, kuten oli kuviteltu. Koira etenee jälkeä kovasti herätellen, mutta herättely ei muutu ajoksi. Kettu onkin jatkanut matkaansa yllättävän pitkälle tai sitten on koko ajan liikkeessä. 

Pikkuhiljaa haku kuitenkin tiivistyy ajoksi, mutta kettu osoittautuu viekkaaksi. Se ei juokse passeihin, vaan jää kiertelemään pientä lenkkiä tiheille suoalueille, joissa on paljon lunta. Syvän lumen vuoksi koira ei pääse painostamaan kettua pois alueesta, ja osa passimiehistä siirtyy metsään lähemmäs ajoa.

Ketun metsästys on tehokkainta useamman metsästäjän voimin.

Ketun piilopaikka

Kello alkaa kääntyä iltapäivän puolelle. Päätetään, että osa porukasta siirtyy aamulliselle luolalle, kun valoisan aikaa on vielä jäljellä. Luolalle saavuttaessa todetaan, ettei ulos tulevia jälkiä ole. Kettu on siis vielä alla. Passimiehet asettuva kumpareen reunoille, ja terrieri päästetään etsimään luolassa piilottelevaa kettua. 

Kestää hetken, ennen kuin koira löytää vastapelurinsa. Koira ei saa kettua pysähtymään heti, vaan luolastossa käy kiivas kilpajuoksu. Välillä kettu onnistuu löytämään ovelan piilon, ja koira hukkaa sen hetkeksi. Jonkin ajan kuluttua koira saa painostettua ketun pysähtymään peräpesään. Luolatutka näyttää syvyyttä 1,6 metriä, minkä ei pitäisi olla hyvässä hiekkamaassa pahakaan homma. 

Passimiehet ovat onneksi hereillä, ja ketun matka tyssää lyhyeen.

Lapiot alkavat käydä ja hiekka siirtyä. Ei aikakaan, kun tutka näyttää enää muutamaa kymmentä senttiä. Kohta oltaisiin läpi. Tätä kettu ei kuitenkaan kestä, vaan päättää pyrkiä pakoon. Yhtäkkiä punainen viiva vilahtaa yhdeltä suuaukolta kohti metsää. Passimiehet ovat onneksi hereillä, ja ketun matka tyssää lyhyeen. Koira pomppii perässä tarkastamaan tyytyväisenä työnsä tuloksen. Maat takaisin monttuun, paikat siistiksi ja porukka on valmis kohti uusia seikkailuja.

 

Viekas repolainen

Luolaporukan siirtyessä autoille saadaan tieto, että ajossa olleen ketun viimeisin jälki on löytynyt, ja tuore koira on laskettu jatkamaan ajoa. Nyt töissä on kahden edellisen emä, K-KVA Ajoketun Viima. Huomaa heti, että nyt ajetaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Vaikka kettu jatkaa edelleen vanhoilla jäljillä, tuntuu kuin se vetäisi ajokoiraa narussa perässään. Sujuvan ajon ja tuoreen koiran vuoksi ketunkin on pakko juosta jo vähän laajemmalti. Osa passimiehistä siirtyy ajojäljen varteen metsään. 

Turhaan ei repolaista viekkaaksi kehuta

Kettu käy monta kertaa aivan passien edessä, mutta jää tiheän metsän vuoksi näkemättä. Ajettava osaa valita kulkureittinsä viisaasti tiheimpien taimikoiden läpi, mikä vaikeuttaa passaamista. Turhaan ei repolaista viekkaaksi kehuta.

Kettujahdin onnistunut tulos. Kettu on saatu liikkeelle ja maan alle ajavalla koiralla ja luolakoiran avulla takaisin maanpinnalle.

Pimeän tulo pakottaa lopettamaan jahdin, ja juuri sopivasti koiran paikanninkin alkaa temppuilla. Koira jää siis vielä metsään ja ajo sen kun jatkuu. Kuten kettujahdissa yleensäkin, jää eväiden syönti ja makkaranpaisto pimeään. Mikäpä siinä on makkaraa syöden ja kettuajoa kuunnellen kerrata päivän kulkua ja huomisen suunnitelmia. 

Lopulta koira saadaan ajosta kiinni yhdentoista aikaan illalla. Tätä koiraa ei voi innon tai taidon puutteesta moittia. 

Info
Ketun metsästys ajavalla koiralla

Metsästys ajavalla koiralla on yksi perinteisimmistä tavoista pyytää kettua. Rotuja, joita tähän tarkoitukseen käytetään ovat esimerkiksi suomenajokoira, amerikankettukoira ja venäjänajokoira.

Kettu on viekas ja moneen muuhun eläimeen verrattuna konstikaskin pyydettävä, mutta ajan kanssa ketunkin metkut tulevat tutuiksi. Paikallistuntemus on ketun metsästyksessä tärkeää. Pitää tietää mistä ketun yöjäljen voi löytää, mistä ketut kulkevat ajossa ja mihin ne voivat pujahtaa koiralta piiloon. Paikallistuntemusta saa vain metsästämällä, tai sitten kokeneempien opissa. Kettujahti onnistuu yksinkin, mutta tehokkainta se on hieman isommalla porukalla.

Ketun metsästys alkaa jälkien etsimisellä, mikä tietää aikaisia herätyksiä. Talvella päivä on lyhyt, joten valoisa aika pitää jäädä itse metsästykselle. Yleensä koira lasketaan metsästystilanteessa suoraan yöjäljelle. Parhaassa tilanteessa jälki on saatu ”mottiin”, jolloin koira päästään laskemaan suoraan makuulle vievälle jäljelle. Koiran tehtävä on sitten selvitellä ketun öiset mutkat makuulle ja ottaa kettu ajoon.

Ketun liike on ajossa laajempaa esimerkiksi jänikseen verrattuna, eikä se ole myöskään niin säännönmukaista. Joskus kettukin voi toki jäädä kiertämään tiheikköön pientä lenkkiä, eksyttääkseen koiran juoksemalla samoja jälkiä. Laajojen liikkeiden vuoksi osa passeista kannattaa sijoittaa kauemmaksikin, koska tietyistä kulkupaikoista ketut tahtovat juosta aina ajon kestäessä.

Kettu on ajossa kulkiessaan hyvin varovainen. Varsinkin, jos se on saanut etumatkaa koiraan. Passipaikka kannattaa siis valita niin, että voi asettua näkösuojaan. Myös tuulen suunta kannattaa huomioida, mikäli se on paikan puolesta mahdollista. Ketun ilmestyessä näkyville tulee välttää kaikkea liikettä. Liiku vasta ketun ollessa ampumaetäisyydellä tehtyäsi ampumapäätöksen.

Ketulla on tiheä ja paksu talvikarva ja kuolettava osuma-alue on hyvin pieni. Patruuna kannattaa valita huolella ja testata etukäteen, jotta tiedetään, miten osumakuvio ja upotus eri matkoilla käyttäytyvät. Kettu on nopea liikkeissään, joten kesäaikainen ampumaharjoittelu palkitsee myös kettujahdissa.

Monesti kettuajo päättyy luolaan tai ladonaluseen. Joskus kettu on voinut päättää painua jo yöllä maan alle. Luolakoira onkin oiva apu ketunpyynnissä, ja porukassa kannattaisikin olla myös vähintään yksi luolakoira ja luolapyyntiin perehtynyt omistaja.

Lue lisää ketun elintavoista

Tarkasta ketun metsästysaika