Metsästysseuran historiikin tekoprosessi voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen:
- suunnitteluun ja tutkimiseen
- kirjoittamiseen sekä
- teoksen toimittamiseen ja painattamiseen.
Alussa suunnitellaan raamit sille, millainen historiikki halutaan tehdä. Kohtuullisen helppo vaihtoehto on seuran jäsenten kirjoituksista koostuva muistelmateos, mutta varsinaisen historiikin tekoon on varattava selkeästi enemmän aikaa ja lisäksi reilusti lisäaikaa. Vuosi on yllättävän lyhyt aika koko prosessille, kaksi kuulostaa jo paremmalta.
Aloita arkistosta
Tutkimus alkaa lähteiden kokoamisella. Jos pöytäkirjat, toimintasuunnitelmat, toimintakertomukset ja muut dokumentit kymmenien vuosien ajalta ovat hujan hajan tai vuorimaisessa kasassa, ei tutkimustyö ole herkkua. Arkistot siis tarvittaessa järjestetään ja samalla mietitään, mitä asioita lähteistä halutaan saada selville. Tämän jälkeen kaikki dokumentit käydään läpi ja kerätään keskeiset tiedot muistiin.
Arkistoaineistoa täydentää muistitieto, eli huolella suunnitellut seuran jäsenten haastattelut, jotka nauhoitetaan vaikkapa älypuhelimella. Haastatteluja aletaan tehdä vasta, kun suurin osa arkistoaineistosta on tutkittu. Seurasta aiemmin tehdyt historiikit ja kirjoitukset tietenkin luetaan huolella, ja lisätietoa voi vielä löytyä vaikkapa riistanhoitoyhdistysten arkistoista.
Tutkimustyön jälkeen, ja osin sen aikana, alkaa kirjoittaminen ja rakenteen suunnittelu. Seuran toiminnasta etsitään luontevat ajalliset käännekohdat, joihin päälukujen rajat asettuvat. Hyvä vaihtoehto on myös temaattinen käsittely, jossa esimerkiksi yksi luku keskittyy riistanhoitoon koko seuran toiminnan ajalta, toinen hirvenmetsästykseen, kolmas talkootoimintaan ja niin edelleen. Muiden seurojen historiikkeja kannattaa pläräillä vinkkejä etsien.
Käsikirjoituksesta teokseksi
Kun käsikirjoitus on ensimmäistä kertaa valmis, se ei ole vielä valmis, vaan alkaa tarkka kielenhuolto. Teksti kannattaa luovuttaa kommentoitavaksi ainakin kahdelle lukijalle, joista mielellään vain toinen on metsästäjä tai seuran toiminnassa mukana oleva.
Tekstin muuntaminen oikeaksi kirjaksi vaatii taittotyön, eli tekstin asemoimisen julkaisumuotoon. Kuvitus lisää haastetta, ja taitto vaatii joko ammattilaisen, kokeneen harrastajan tai innokkaan ja oppimishaluisen tietokonenikkarin. Tarjouspyyntöjä varten tarvitaan arvio sivumäärästä, kuvien määrä sekä mahdolliset laatuvaatimukset. Tarjous kannattanee pyytää koko taitto- ja painotyölle sekä ulkoasun suunnittelulle.
Valokuvia ryhdytään haalimaan mahdollisimman aikaisin ja seuran jäseniä taajaan muistutellen. Pari vuottakaan ei ole liioiteltu aika, sillä samalla pystytään keräämään talteen kattavasti seuran kuva-aineistoa. Työtaakan jakamiseksi joku muu kuin kirjoittaja voi ottaa vastuulleen kuvien skannauksen ja kuvankäsittelyn sekä arkistoinnin.
Kuvituksessa huomioidaan seuran eri henkilöt ja seuran erilaiset toiminnat talkoista ja peijaisista varsinaisiin metsästystapahtumiin. Historiikki ei siis ole raatojenesittelyteos. Noin yksi kuva aukeamaa kohden on hyvä määrä, ja äärimmäisen tärkeitä ovat hyvin tehdyt kuvatekstit sekä takakansi, joihin katse herkästi eksyy kirjaa selailtaessa.
Myyntiin vai jakoon?
Lopullinen painosmäärä pitää vielä miettiä etukäteen, samoin rahoitus. Kustantaako seura koko historiikin, vai maksavatko jäsenet itse kirjansa? Jaetaanko kirjoja maanomistajille ja muille sidosryhmille ilmaiseksi vai myydäänkö niitä vaikkapa peijaisten yhteydessä? Suomen Metsästysmuseon arkistoa varten on hyvä muistaa varata yksi kappale.
Painoksen koko, kirjan sivumäärä ja kuvien määrä vaikuttavat hintaan, mutta esimerkiksi oman pienehkön seuramme jäsenet saivat 60-sivuisen, kovakantisen mustavalkoteoksen 25 euron kappalehintaan. Historiikin teko ei siis ole välttämättä rahasta kiinni, vaan tekijän kiinnostuksesta ja yhteisestä tahdosta. Pitkän työn palkintona saadaan hieno taltiointi yhteisen harrastuksen vaiheista.
- Päättäkää tyyli: kevyt muistelmateos vai tietopohjainen historiikki?
- Suunnittele realistinen aikataulu ja varaa vielä ylimääräistä aikaa.
- Kokoa lähdeaineisto ja kuvat, tutustu ja järjestä tarvittaessa.
- Sovi haastatteluajat ja mieti haastattelukysymykset huolella. Nauhoita haastattelut.
- Selvitä, onko seuran sisällä tai tuttavapiirissä osaavaa taittajaa.
- Pyydä ainakin kolmesta paikasta taitto- ja painotarjous arvioidulle sivu- ja kuvamäärälle.
- Valitse kuva-aiheet monipuolisesti, parantele kuvankäsittelyllä, kirjoita kuvatekstit huolellisesti.
- Mieti painoksen kokoa. Ylimääräiset kirjat ovat nimensä mukaisesti ylimääräisiä.
