Hirvieläinten aiheuttamista vahingoista koituu kustannuksia sekä metsä- että maataloudelle. Metsätaloudelle koituneiden vahinkojen määräksi on arvioitu noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Maatalouden vahinkoja korvataan noin miljoonan euron verran vuodessa, mutta todelliset vahingot lienevät tätä selvästi suuremmat.
Suomen hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maassa 70 000–86 000 yksilön talvikantaan. Hirvivahinkojen ja hirvikannan välinen yhteys on selvä. Kun hirvikanta kasvaa 2,5:stä yli 5 yksilöön 1 000 hehtaarille, hirvituhot kaksinkertaistuvat.
Hirvituhot taimikossa - tuhojen pelossa metsissä suositaan kuusta
Kovien pakkasten ja syvän lumen aikaan hirvi suosii ravintonaan mäntyä, koska männynversot sulavat hyvin ja niiden ravintopitoisuus on suuri tilavuuspainoon nähden. Lisäksi hirvet katkovat usein taimen latvan. Muita vioituksia syntyy tallaamalla pieniä taimia ja hankaamalla varttuneiden mäntyjen kylkiä.
Kesällä hirven tärkeimmät ravintokasvit ovat koivut, mustikka sekä suo- ja vesikasvit. Talvella ruohovartisia kasveja on huonosti saatavilla, joten ravinnoksi kelpaavat puuvartiset kasvit. Puulajeista pihlaja, haapa ja pajut maistuvat hirvelle parhaiten. Hirvieläimet vaikeuttavat etenkin männyn ja koivun kasvatusta, mikä on lisännyt kuusimetsien kasvatusta ja vähentänyt metsäluonnon monimuotoisuutta.
Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin kannansäätelyn tehostaminen tulee entistä tärkeämmäksi niiden levittäytyessä entistä laajemmille alueille olosuhteiden muuttuessa niille suotuisammiksi. Maa- ja metsätalousministeriö onkin käynnistänyt selvityksen valkohäntäpeurakannan hallinnasta.
Valkohäntäpeuran aiheuttamien vahinkojen vuoksi on kannan hallinnan tehostamiseksi tehty viime vuosina paljon toimia. Kannanarviointia on parannettu, metsästysaikoja pidennetty ja uusia keinoja on otettu käyttöön metsästyksessä. Vaikka metsästäjät ovat kaataneet ennätyssaaliita ja tehneet paljon töitä, tavoitetta valkohäntäpeurakannan merkittäväksi leikkaamiseksi sen tihentymäalueilla ei kuitenkaan vielä ole saavutettu.
Metsästysseura metsänomistajan apuna
Hirvijahtiin osallistuu vuosittain yli 100 000 metsästäjää. Metsästysseurat vastaavat suurelta osin myös maamme hirvenmetsästyksestä. Hirvenmetsästyksellä on maaseudulla myös merkittävä yhteisöllinen vaikutus.
Metsästys tapahtuu aina maanomistajan ehdoilla ja suostumuksella. Metsästysvuokrasopimus kannattaa aina tehdä kirjallisena. Yleisesti käytössä on Suomen Metsästäjäliiton yhdessä MTK:n kanssa laatima mallisopimuspohja. Siinä on esitetty perusasiat eli sopimuksen voimassaolo, mitä eläimiä sopimus koskee ja millaisesta vastikkeesta on sovittu.
Näiden lisäksi metsänomistaja voi esittää kirjattavaksi omia toiveitaan, kuten esimerkiksi metsästykseltä rauhoitettavia alueita. Maanomistajan kanssa voidaan sopia myös esimerkiksi hirvieläinten ruokintapaikoista, nuolukivistä, riistakameroista ja passitorneista.
Metsänomistajan kannattaa huolehtia siitä, että hänen omistamansa metsät ovat hirvenmetsästyksen piirissä: näin varmistetaan hirvikannan joustava ja tavoitteellinen hallinta. Valtaosa yksityisistä metsänomistajista onkin vuokrannut maidensa metsästysoikeuden paikalliselle metsästysseuralle. Vuokran vastikkeena on yleensä erilaiset palvelut, riistaliha tai kutsu hirvipeijaisiin.
Metsästäjät voivat suorittaa sovittaessa metsästyksen yhteydessä vaikkapa erilaista valvontaa. Jos metsästäjät havaitsevat metsissä samoillessaan tuulen tai kirjanpainajien aiheuttamia tuhoja, he ilmoittavat niistä maanomistajalle. Etenkin kauempana asuville metsänomistajille tällainen tieto on usein kullan arvoista.
Metsänomistajan kannattaa pitää säännöllisesti yhteyttä siihen metsästysseuraan – ja metsästysseuran tulee huolehtia metsänomistajien tyytyväisyydestä, sillä yhteistyö ja tiedonvaihto tuo etuja molemmille osapuolille.
