Riistalaukaukseen valmistautuminen alkaa jo kauan ennen kuin painat liipaisinta. Etäisyyksien arviointi saattaa kuitenkin tuottaa usein päänvaivaa. Silmämääräistä etäisyyden arviointia onkin hyvä harjoittaa aina, kun siihen on tilaisuus, sillä se on tärkeä taito niin metsällä kuin liikenteessä.
– Arvioinnin harjoittelu on aikaa vievää hommaa, eikä sitä varmasti kukaan tee liikaa. Se on pitkäjänteistä työtä. Edistyminen voi olla aika-ajoin todella hidasta ja taantumistakin voi tapahtua, mutta uskoaan ei kannata menettää, Timo Seppä rohkaisee.
– Etäisyyden arvioiminen on olennaista hyvän riistalaukauksen kannalta, kun pohtii sitä, kuinka kaukana kohde on ja riittääkö oma taitotaso vallitsevissa olosuhteissa hyvään riistalaukaukseen.
Tiedätkö askelmittasi?
Miten omaa arviointisilmää sitten kannattaa kehittää?
– Ei varmaan ole mitään oikeaa ja väärää tapaa. Kaikki harjoittelu on aina eteenpäin. Ylikuntoon ajautumisen pelkoa ei ole. Käytännössä voi harjoitella arviointia johonkin kohteeseen ja tarkastaa oikea etäisyys joko askelmitalla tai etäisyysmittarilla, Seppä neuvoo.
Hän korostaa samalla, että oma askelmitta on jokaisen syytä määrittää.
– Kun oikea etäisyys on selvillä, on hyvä aina tarkastusmittauksenkin jälkeen vielä kerran katsoa, että tältä se nyt näyttää, kun etäisyyttä on tuon verran, Seppä sanoo.
Tutuissa paikoissa ja maastossa myös etäisyyksien mittaamisesta etukäteen voi olla hyötyä.
– Esimerkiksi kyttäyskopeissa ja hirvipassissa etäisyyksiä voi ennalta arvioida tai ihan mitata. Silloin kun riistalaukaustilanteet ovat nopeita, pitää myös etäisyys pystyä arvioimaan nopeasti, hän korostaa.
Paljonko treeniä on tarpeeksi?
Tavoitetasosta riippuu, mikä määrä harjoittelua on riittävästi.
– Jos tavoitteena on metsästystilanteiden hallinta, askelmitalla jo pärjää. Kilpailuihin treenaamisessa pitää pystyä parempaan tarkkuuteen oikean etäisyyden selvittämisessä. Etäisyysmittari helpottaa ja nopeuttaa harjoittelua, mutta mittanauhalla tai narullakin pystyy tarkastamaan oikean etäisyyden harjoittelun edellyttämällä tarkkuudella, Seppä kuvailee.
Etäisyysmittaria käytettäessä on tunnistettava mittauksen virhemahdollisuudet. Myös mittarin oikeista asetuksista on syytä varmistaa, ovatko esimerkiksi mittayksikkönä jaardit vai metrit. Huomionarvoista on myös se, että arviointipisteen ja kohteen välissä olevat risut, oksat ja heinätupsut voivat häiritä mittausta. Tästä syystä etäisyys kannattaa mittarillakin mitata muutamaan kertaan, jotta linssin eteen sattuneet korret tai muut esteet eivät vääristä tulosta.
– Pitkissä etäisyyksissä saattaa käydä niinkin, että etäisyysmittari mittaa etäisyyden kohteen takana olevaan taustaan. Tämän voi välttää mittaamalla tarkoituksella etäisyys taustaan, jolloin oikean etäisyyden kohteeseen tulee olla lyhyempi. Matkan voi mitata myös kahdessa osassa, eli noin puolesta välistä molempiin suuntiin, Seppä vinkkaa.
Pitkien matkojen päähän ampumista kannattaa harjoittaa myös rataolosuhteissa. Hirvenhiihto ja hirvikävely ovat erinomaisia lajeja harrastaa ja kehittää kuntoa, ampumataitoa ja arviointisilmää.
– Kilpailut ovat hyviä osaamisen testauspaikkoja. Samalla tulee myös kehitettyä ampumataitoa, konkari tietää.
– Metsästäjä voisi asettaa tavoitteekseen, että pystyy arvioimaan luotettavasti kohteen etäisyyden alle 25 %:n virhemarginaalilla. Kilpailijat voivat aina pyrkiä lähemmäs täydellisyyttä. Arviointitarkkuuden pitäminen alle 10 %:n tarkkuudessa on kova suoritus, hirvenhiihdossa ja -juoksussa ansioitunut Seppä huomauttaa.
Itselleen merkittävimpinä saavutuksinaan hän pitää kuutta hirvenhiihdon Suomen mestaruutta ja kolmea hirvenjuoksun Suomen mestaruutta. Varkautelainen Seppä on edustanut koko kilpauransa ajan kasvattajaseuraansa Viljolahden Erää.
Tunne taitotasosi
Seppä näkee ryhmäharjoittelun mielekkääksi tavaksi harjoittaa etäisyyksien arviointia, sillä se tuo säännöllisyyttä treenaamiseen ja motivoi.
– Epäonnistumiset kannattaa aktiivisesti unohtaa, koska onnistumiset ruokkivat onnistumisia, hän huomauttaa.
Myös mahdollisimman erilaisissa maastoissa treenaaminen on hänestä hyvä keino kehittää tarkkuutta.
– Tärkeintä on tuntea oma ammunnan taitotaso, miltä etäisyydeltä pystyy hyvään riistalaukaukseen. Pidemmillä matkoilla, mm. latvalinnustuksessa, pitää tuntea myös käytettävän aseen ja patruunan ballistiikka, Seppä muistuttaa.
Hirvenhiihto on ampumahiihtoa muistuttava laji, joka sisältää ammunnan ja hiihdon lisäksi etäisyyden arvioinnin. Hiihtomatka on 7–9 kilometriä, ja se hiihdetään perinteisellä tyylillä asetta mukana kuljettaen. Ammunta- ja arviointipaikat sijaitsevat hiihtoreitin varrella.
Ammuntaosuudessa ammutaan metsästyskäyttöön hyväksytyllä rihlatulla ruutiaseella seisaaltaan kymmenen laukausta hirvitauluun. Ammuntamatka on 100 metriä.
Arviointiosuudessa taas arvioidaan kahden hirvenpääkuvion etäisyydet. Etäisyyden arviointi on metsästäjälle tärkeä taito, sillä luonnossa ampumamatka ei ole tiedossa.
Kaikki kolme osalajia pisteytetään ja suurimman pistemäärän saanut on kilpailun voittaja.
Hirvenjuoksu on hirvenhiihtoa vastaava kesälaji. Hirvenjuoksuissa juostava juoksumatka vaihtelee 4–5 kilometrin välillä. Alkuvaiheessa taipaletta on arviointipiste, jossa arvioidaan kuinka kaukana hirvenpäät ovat. Matka vaihtelee 50–200 metrin välillä.
Kun noin kolme neljäsosaa matkasta on juostu, on ammunnan vuoro. Siellä ammutaan sadan metrin päähän kymmenen laukausta. Sen jälkeen juostaan vielä lyhyt matka maaliin.
Molemmat lajit ovat erinomaisia metsästäjien peruskunnon ja tarkkuuden ylläpitämiseen. Hirvenhiihdossa/-juoksussa sarjat vaihtuvat ikävuosien mukaisesti, niinpä laji sopii kaikenikäisille ja sekä miehille että naisille. Nuorimmat kisaajat juoksevat S13-sarjassa.
