Itä-Uudenmaan poliisissa työskentelevän Sari Nuolikosken metsästysharrastus sai alkunsa noin 10 vuotta sitten.
– Aloitin ensin metsästyskoirien jäljestämiskokeissa käymisen, ja myöhemmin lähdin mukaan silloisen mieheni kautta hirven metsästykseen, hän kuvailee.
Nuolikoski muistaa hyvin ensimmäisen kaatonsa, joka oli koira-ajossa saatu kauris. Pääsääntöisesti hän metsästää hirveä ja peuraa yhteisjahdeissa.
– Yhteisjahdit ovat minulle se mieluisin metsästysmuoto, mutta kyllä yksin kopissakin on mielenkiintoista istua ja odottaa kyttäämässä peuroja ja kauriita.
– Tällä hetkellä metsästyskokemuksieni kärjessä on koiran kanssa haavoittuneen peuran jäljestäminen yli 10 kilometriä. Silloin opin luottamaan koiraan sataprosenttisesti. Toisaalta myös se ensimmäinen kaato on yhä muistoissa.
Lähiruokaa ja rauhaa metsästä
Sari arvostaa saamaansa riistaa ja tunnustaa itse käsittelevänsä myös kaatamansa saaliin.
– Se merkitsee minulle ennen kaikkea lähiruokaa, joka ei ole teollisesti kasvatettua.
Millainen lähiruoka sitten maistuu parhaimmalta?
– Mieluisin itse kokkaamani riistaruoka on sopivasti paistettu filesiivu ja sen lisäksi pippurikastike, vihersalaatti sekä keitetyt perunat.
Hänellä on muutenkin läheinen luontosuhde, josta ammentaa voimaa.
– Luonto merkitsee minulle rauhoittumista ja rentoutumista, vaikka metsästys tuo tietyllä tapaa kaipaamaani jännitystä. Olen ollut partiossa 1980-luvulta lähtien, joten luonto on myös sitä kautta ollut tiiviisti mukana.
Ylituomarina jäljestyskokeissa
Tulevalla kaudella Nuolikoskea ei nähdä Suomen surkein kuski -ohjelmassa, mutta metsästyskoirien jäljestämiskokeiden ylituomarina hän on tullut tutuksi monille koiraharrastajille ja tulee vastakin.
– Olen toiminut Kennelliiton MEJÄ-tuomarina vuodesta 2013 lähtien. Kokeessa testataan koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä.
– Jälki pitää tehdä lumettomaan maahan. MEJÄ-kokeita pidetäänkin pääsääntöisesti huhtikuun lopun ja syyskuun lopun välisenä aikana.
Nuolikoski on käynyt tuomaroimassa koiria ympäri maata etelästä pohjoiseen.
– Kolari ja Ahvenanmaa ovat varmaan ääripäitä, ja kaikkea siltä väliltä.
Ylituomarina Nuolikoski tietää hyvin, millainen on oiva metsästyskoira.
– Omasta mielestäni hyvä metsästyskoira on sellainen, joka sopii ohjaajalleen. Luottamus on tärkeää ja sen tulee olla molemminpuolista. Toisaalta vaaditaan aavistus tuuria, että koirassa on luontaisia ominaisuuksia siihen, mitä siltä halutaan. Hyvä metsästyskoira korjaa myös osan ohjaajan virheistä ja sietää niitä. Toisaalta ohjaaja hyvällä koulutuksella pystyy vahvistamaan koiran ominaisuuksia.
Jäljestäjänä SRVA-tehtävissä
Nuolikoskella on itselläänkin koiria.
– Minulla on kaksi englanninspringerspanielia, joista toinen on 8 vuotta ja toinen 13-vuotias. Molempien kanssa olen harrastanut jäljestystä. Vaikka ne ovat alkuperäiseltä tarkoitukseltaan lintukoiria, en ole käyttänyt niitä linnustukseen. Kumpaakin koiraani olen käyttänyt sekä kokeissa että käytännön jäljellä.
Sari koirineen on tuttu näky myös SRVA-tehtävissä, joissa toimitaan virka-apuna poliisille. Tyypillisimmät tilanteet ovat hänen mukaansa liikenneonnettomuuksia, joissa on osallisena hirvieläin.
– Muistuttaisin samalla, että metsästys vähentää myös liikenneonnettomuuksia, joissa on eläin osallisena, hän huomauttaa.
Passitornien rikkominen vaaraksi metsästysturvallisuudelle
Vaikka metsästyksen ympärillä vastakkainasettelua esiintyy aina jossain määrin, niin metsästyksen tulevaisuus näyttää Nuolikoskesta kuitenkin kohtuulliselta.
– Jokaiselta suunnalta kannattaa löytää se keskitie, jossa saadaan mahdollisimman monia miellyttävä ratkaisu, hän puntaroi.
Sen sijaan viime aikoina sattuneista metsästäjien passitornien rikkomisista Sarilla on selkeä mielipide.
– Se vaarantaa metsästysturvallisuutta. Torneista ampuminen on kaikkien kannalta turvallisempaa ja muiden mahdollisten liikkujien havainnointi helpompaa kuin maan tasalta passissa ollessa.
Entä mitä mieltä 9 kautta Suomen surkeimpia kuskeja tuomaroinut Nuolikoski on suomalaisten ajotaidoista tänä päivänä?
– Tilastoja kun katsoo, niin valitettavasti vaikuttaa siltä, että ajotaidot ja liikennekäyttäytyminen yleensäkin ovat heikentyneet.
Mutta miten Nuolikosken perheessä aiotaan viettää kansainvälistä naistenpäivää 8.3?
– Eiköhän sitä vietetä perheen naisten kesken hyvän ruoan ja rennon yhdessäolon merkeissä. Tehdään yhdessä ruokaa, mitä se sitten onkin.
