Kuka päättää metsästyksen tulevaisuudesta? Eivät metsästäjät itse, vaan lopullisen päätöksen tekee aina ympäröivä yhteiskunta. Tähän edunvalvonta- ja vaikuttamistyön todellisuuteen pureuduttiin Metsästäjäliiton Erätalolla, johon Jyväskylän, Helsingin ja Turun yliopistojen sekä Riistakeskuksen asiantuntijat kokoontuivat toukokuussa esittelemään uusimpia tutkimustuloksiaan.
Tutkijoiden viesti on selvä: vaikka saman asiatiedon jankkaaminen ulkopuolisille voi metsästäjistä tuntua turhauttavalta, tosiasiassa metsästyksen maine rakennetaan vastuullisen tiedon väsymättömällä toistolla.
Media muokkaa asenteita – vastuu riista-alalla
Väitöskirjatutkija Maria Perkkola kävi kollegoineen läpi yli 1300 lehtiartikkelia kolmesta eri sanomalehdestä viime vuosien ajalta.
– Helsingin Sanomien sekä Ilta-Sanomien uutismaininnat metsästystä koskien olivat useimmiten neutraaleja tai negatiivisia, kun taas Maaseudun Tulevaisuuden maininnat olivat useimmiten neutraaleja tai positiivisia, Perkkola kertoo.
Perkkolan mukaan ero voi johtua esimerkiksi kohdeyleisöstä – eli siitä, asuuko lehden pääasiallinen tilaajakanta maaseudulla vai kaupungissa. Lisäksi kyse voi olla eriävistä toimituksellisista linjoista tai käytettävissä olevan tiedon luonteesta.
– Median kehys voi vaikuttaa siihen, millaisia mielikuvia ja asenteita ihmiset muodostavat. On riista-alan toimijoiden keskeinen vastuu huolehtia oikean tiedon saavutettavuudesta, Perkkola toteaa.
Tiedon kohdentaminen kannattaa
Asenteet metsästystä kohtaan ovat muuttuneet reilussa kymmenessä vuodessa aavistuksen kielteisempään suuntaan, mikä heijastelee Perkkolan mukaan yhteiskunnan laajempia muutoksia.
– Yhteiskunta kaupungistuu. Nuoremmilla sukupolvilla on huomattavasti aiempaa vähemmän yhteyksiä metsästäjiin ja metsästysalaan.
Koska perinteisesti metsästys on ollut miesvaltainen harrastus, metsästystieto leviää Perkkolan mukaan helposti miesvaltaisissa verkostoissa.
– Jos metsästyksen yhteiskunnallinen asema halutaan turvata, on tärkeää jatkossa kohdentaa tietoa niille ryhmille, joilla on vähiten valmista tietoa metsästyksestä: erityisesti naisille, nuorille ja kaupunkimaisilla alueilla asuville, Perkkola summaa.
Tieto ulos metsästyskuplasta
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkija Nina Grönqvist korostaa metsästävän lähipiirin vaikutusta ei-metsästävien suhtautumiseen ja asenteisiin. Tutuilta metsästäjiltä saatu tieto haastaa median välittämää ja värittämää mielikuvaa. Kaupunkilaisnuorten keskuudessa korostuvat kriittiset asenteet.
– Kiinnostava havainto kuitenkin on, ettei metsästys itsessään herätä vastustusta, vaan sitä ruokkivat nimenomaan metsästäjien kyseenalaiseksi koetut motiivit ja arvomaailmojen erot, Grönqvist kertoo.
Grönqvistin mukaan metsästyksen odotetaan perustuvan vastuullisuuteen ja luonnon kunnioittamiseen. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet vastaajaryhmät suhtautuivat kielteisesti eläinten perusteettomaan tappamiseen.
– Siksi tietoa jakaessa tulee selkeästi perustella, että metsästys liittyy ruoanhankintaan ja riistanhoitoon. Hyväksyttävinä teemoina tutkimuksessa nousivat esiin myös metsästyksen tuottama yhteiskunnallinen hyöty, riistalihan ja sen pyynnin eettisyys sekä yhteisöllisyys.
Tutkimus osoitti myös, että moni metsästäjä viestisi harrastuksestaan mieluiten vain omiensa parissa.
– Metsästyksen vastuullisuutta kannattaa kuitenkin jokaisen metsästäjän tuoda esiin rohkeasti, jos haluaa edistää metsästyksen hyväksyttävyyttä, Grönqvist kannustaa.
Koulutus mahdollistaisi ymmärryksen
Metsästyskeskustelun poteroituminen paljastaa asiantuntijoiden mukaan myös laajemman ongelman: yhteiskunnan kyky rakentaa ymmärrystä eri väestöryhmien välille on heikentynyt. Asiallisen tiedon välittäminen on jäänyt liiaksi median harteille, sillä peruskoulu ei tarjoa riittävästi perustietoa metsästyksestä. Jotta polarisaation syveneminen voidaan estää, asiantuntijat vaativat metsästyksen käsittelyä mukaan peruskoulujen opetussuunnitelmiin.
Myös museoiden roolia korostettiin nopeatahtisen somekeskustelun vastapainona. Museot tarjoavat meluisassa ajassa tutkitusti luotettavaa, hidasta ja puolueetonta tietoa, joka avaa luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan keskinäistä riippuvuutta.
– Metsästäjät ymmärtävät luonnon olevan jatkuvassa muutostilassa, jossa pysyvää tasapainoa ei ole. Eläinkannat vaihtelevat eri tekijöiden vuorovaikutuksessa, ja metsästyksellä on tässä dynamiikassa keskeinen rooli kantoja säätelevänä toimena. Samaan tapaan metsästäjillä vastuu osallistua metsästyskeskusteluun rakentavasti, pohti tutkijakutsuista vastannut Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikael Wikström.
Jotta polarisaation syveneminen voidaan estää, asiantuntijat vaativat metsästyksen käsittelyä mukaan peruskoulujen opetussuunnitelmiin.
