Kaupungistuminen on muuttanut ja muuttaa toimintaympäristöämme. Se ei voi olla vaikuttamatta myös metsästykseen. Metsästyspäätökset tehdään lähinnä kaupungista käsin, mutta ne heijastuvat myös maaseudun arkeen. Kuuluuko maaseudun ääni metsästysasioista päätettäessä, ja mitä asian hyväksi voitaisiin tehdä?
Näin vastaa luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors Suomen Metsästäjäliitosta:
– Ei kuulu tarpeeksi. Erityisen räikeänä tämä korostuu suurpetojen kohdalla, jossa kannanhoidollisen metsästyksen estyminen on maaseudun asukkaiden etujen vastaista. He ovat kuitenkin juuri niitä, jotka joutuvat jakamaan arkensa ja elintilansa suurpetojen kanssa.
Grenfors näkee, että maaseudun ja kaupungin väestöjen mielipiteiden polarisoituminen on voimistumassa. Kehityssuunta on huolestuttava. Hänestä suunnan kääntämiseksi tulee tehdä aktiivisesti työtä ja lisätä ymmärrystä maaseudun elämästä ja haasteista laajasti yhteiskunnassa.
– Asioista tulisi keskustella provosoitumatta ja argumentoida puhtaasti asiapohjalta nostamalla esiin metsästäjien aidosti merkittävät, yhteiskuntaa ja luontoa hyödyttävät teot, joita on laaja kirjo, hän muistuttaa.
ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.
Merkittävillä kansallisilla päätöksillä on kiire
Tälläkin hetkellä työn alla on isoja metsästykseen liittyviä päätöskokonaisuuksia, jotka pitäisi ratkaista pikaisesti.
– Etenkin suurpetoihin liittyvään hallintoon ja lainsäädäntöön tarvitaan vahvoja kansallisia päätöksiä – ja vieläpä erityisen nopeasti, jotta tulenarka tilanne saadaan rauhoittumaan ja palaamaan järkevälle, pitkäjänteisen suunnittelun ja kannanhoidon tielle, Grenfors huomauttaa.
– Nyt suurpetojen kannanhoito Suomessa on ajettu kestämättömään tilanteeseen, jossa kannanhoito on valitusprosessien kautta hallinnollisesti estetty. Asiaan liittyy toki myös EU-ulottuvuus, koska EU:n luontodirektiivi säätelee suurpetojen pyyntiä, mutta asiassa on myös varsin paljon kansallisesti ratkaistavia haasteita, hän arvioi.
Myös vesilintukantojemme heikkenevä tila aiheuttaa suuria haasteita. Sen syyt löytyvät vesiemme rehevöitymisestä ja tummumisesta, haitallisista vieraspedoista sekä varislinnuista. Asioiden saattaminen paremmalle tolalle vaatii Grenforsin mukaan paljon lisää hyviä päätöksiä.
– Myös näillä päätöksillä on kiire, sillä Suomi on EU:n tärkein vesilintujen tuottajamaa. Tarvitaan nopeita toimia vesiemme tilan parantamiseksi ja esimerkiksi varislintujen rauhoitusajan lyhentämistä Ruotsin mallin mukaan, millä voitaisiin helpottaa vesilintujen pesä- ja poikastappioita, hän toteaa.
Grenfors näkee EU-komission lisääntyvän tarpeen puuttua kansalliseen päätöksentekoon riista-asioissa ja EU-tasolla vaikuttavan metsästysvastaisuuden suurina haasteina.
– Joudumme koko ajan tekemään enemmän työtä säilyttääksemme päätösvallan kansallisella tasolla, jotta kaukana meistä tehtävät päätökset eivät pääse vahingoittamaan luonnonläheisen metsästyskulttuurimme jatkumista, hän muistuttaa.
Tilanteen parantaminen edellyttää metsästäjien ja maaseudun asukkaiden aitoa kuuntelemista.
– Virkamiehiltä vaaditaan nyt rohkeutta tehdä tarvittavia päätöksiä. Poliittista tahtotilaa onneksi tällä hetkellä näyttäisi löytyvän, mikä antaa toivoa, Grenfors uskoo.
Riistanhoitotyö vaikeutuu
Kaupungistumisen vaikutukset näkyvät metsästäjille myös siinä, että kaupunkien laajentuminen ympäröiville alueille supistaa metsästyskelpoista maapinta-alaa. Näin metsästämisen mahdollisuudet kaventuvat.
– Kaupunkien reuna-alueilla tapahtuva asukkaiden aktiivinen muu luonnon virkistyskäyttö lisää haasteita etenkin metsästyksen turvalliselle toteutumiselle. On mietittävä aiempaa tarkemmin, missä paikoissa voidaan turvallisesti metsästää. Aina on oltava täysin varma, että luoti päätyy turvalliseen taustaan eikä aiheuta vaaraa muille, Grenfors sanoo.
Lisäksi kaupungissa asuvan metsästäjän pitää yleensä matkustaa päästäkseen harjoittamaan arvokasta riistanhoitotyötä, jota metsästys parhaimmillaan edustaa. Etäisyydet kuitenkin hankaloittavat aktiivista ja jatkuvaa riistanhoitoa, jos omat metsästysalueet sijaitsevat kaukana.
– On selvästi työläämpää pitää metsästysalueen vieraspetokantaa kurissa, jos käyntikerrat jäävät harvoiksi. Niin ikään muut toiminnot, kuten hirvijahdin saaliinkäsittely ja -jako, ovat hankalampia toteuttaa, Grenfors toteaa.
Jos metsästäjien tekemä työ vähenee, heikkenee luonnon monimuotoisuus esimerkiksi vieraspetojen aiheuttamien tuhojen kautta. Siitä kärsivät lukuisat maassa pesivät linnut ja myös osa nisäkkäistä.
– Jos taas hirvieläinkantojen hallinta estyy, yhteiskunnalle aiheutuu valtavat tappiot sekä metsätuhoista että liikenneonnettomuuksien ihmisuhreista, Grenfors kuvailee.
Poliisin resurssit eivät mitenkään riitä hoitamaan suurriistaan liittyviä tehtäviä ilman metsästäjiä, olipa sitten kyseessä pihassa roskiksia tonkiva karhu tai lampaita tappava susilauma. Myöskään riistantutkimus ei voi toimia ilman metsästäjien tuottamaa vuosittaista riistatietoa.
Metsästysseurat kantava voima
Vaikka nykytekniikka helpottaa esimerkiksi metsästysseurojen etäkokousten pitämistä, niin läheskään kaikkia töitä ja tehtäviä ei edelleenkään voi tehdä etänä. Myös seuratoimintaan tarvitaan väkeä paikan päälle.
– Muuttotappioalueilla metsästysseura saattaa olla juuri se viimeinen toimiva yhdistys, joka luo ja ylläpitää kylän katoavaa yhteisöllisyyttä, Grenfors korostaa.
– Metsästys on ollut kautta aikain elämämme ehto. Näin moni metsästäjä asian kokee vielä tänäkin päivänä – eikä lainkaan perusteetta. Metsästäjät ovat yhteiskuntamme tukijalka ja aktiivinen, osaava toimijajoukko, joka ansaitsee monesti mieluummin kiitoksen moitteiden sijasta, hän huomauttaa.
