Nykyinen hallitusohjelmamme on valkoposkihanhen pyynnin aloittamiselle sinänsä suopea. Ohjelmassa todetaan: ”Tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien, kuten merimetson ja valkoposkihanhen, osalta poistetaan, ja lajit siirretään metsästyslain piiriin. Huolehditaan samalla vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Hallitus vaikuttaa siihen, että lajit siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta. Poikkeusluvalla haltuun otettujen lintujen lihaa on voitava hyödyntää.”
Hyvistä aikomuksista huolimatta tilanne meillä on se, että valkoposkihanhea ei saa ampua eikä lihaakaan saa hyödyntää, vaikka kuoliaaksiampumisluvan olisi aiemmin saanutkin. Miten me Suomessa voisimme ottaa oppia länsinaapuriltamme ja muuttaa säädöksiämme siten, että pääsisimme samaan tilanteeseen?
Ruotsissa säädökset joustavat
Ruotsalaisen juristin, pohjoismaisten metsästäjäliittojen yhteistyöjärjestön NHA:n pääsihteerin Johan Svalbyn mukaan heidän mallinsa toimivuuden pohjana on niin sanottu ”oma-aloitteinen valkoposkihanhien suojametsästys”. Se on säädettynä Ruotsin metsästysasetuksessa. Tämä poikkeusluvalla tapahtuva lintujen ampuminen eli suojametsästys on sallittua ympäri vuoden metsästysoikeuden haltijoille oma-aloitteisesti tehtynä.
– Mitään erillistä etukäteislupaa ei tarvita. Jahdin kohteena ovat valkoposkihanhet, jotka ovat vähintään viiden linnun parvessa pellolla, josta satoa ei ole korjattu, selventää Svalby Ruotsin käytäntöä.
Soraäänet Suomessa ovat jo ehtineet kyseenalaistaa länsinaapurimme joviaalin menettelyn. Tähän kritiikkiin Svalbyllä on vastaus valmiina.
– Tosiasia on, että Ruotsia vastaan ei ole aloitettu mitään EU:n rikkomusmenettelyjä näiden omaaloitteiseen suojametsästykseen liittyvien järjestelmien osalta. Menettelyämme pidetään siis EU-komission vaatimukset täyttävänä.
Saalisraportointi kätevästi netissä
Ammuttujen lintujen saalisraportointi tapahtuu Ruotsissa helposti netin kautta. Raportointitarkoitusta varten on luotu kännykkäsovellus Viltdata, jonka kautta saalismäärät siirtyvät tiedoksi asiasta vastaavalle ympäristönsuojeluvirastolle. Virasto taas puolestaan raportoi ammutut linnut EU-komissiolle.
Edellisellä metsästyskaudella 4 441 valkoposkihanhea raportoitiin ammutuksi oma-aloitteisen suojametsästyksen kautta Ruotsissa. Tuon mittaluokan ammutulla määrällä ei ole vaikutusta kantaan tai sen kasvuun, mutta kyllä itse vahinkojen estämiseen, mikä on suojametsästyksen tarkoituskin.
Metsästyksen keinoin saatujen lintujen lihan hyödyntämisen kielto on vastoin kansainvälistä biodiversiteettisopimusta.
Hanhenliha syödään
Suomessa on jo tunnettu arvostelun aihe, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien lihaa ei saada hyödyntää, vaan se on poltettava tai haudattava. Lihaa haaskaava toiminta on ymmärrettävästi herättänyt meillä rankkaa arvostelua. Menettely ei kuitenkaan pohjaudu EU-sääntelyyn vaan on Suomen oma säädös. Ruotsissa ammutun valkoposkihanhen lihan käytölle ei ole rajoituksia.
Saalislinnun lihan hyödyntämisen kiellon perusteista keskusteltaessa Svalby nostaa esille tärkeän näkökulman eli metsästyksen kestävän käytön periaatteen.
– Metsästyksen keinoin saatujen lintujen lihan hyödyntämisen kielto on vastoin kansainvälistä biodiversiteettisopimusta eli luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kestävän käytön periaatteita, Svalby selvittää.
Tämä on näkökulma, jota meillä Suomessakin tulisi tarkastella avoimesti: syötävän lihan tuhoamisessa on kyse perustavanlaatuisesta eettisestä arvovalinnasta.
Valkoposkihanhi riistalajiksi?
Maa- ja metsätalousministeriö asetti hallitusohjelman mukaisesti viime vuonna työryhmän valkoposkihanhen siirtämiseksi riistalajiksi. Työryhmä ei kuitenkaan saanut esitystä aikaan ja päätöksiä on odotettavissa vasta myöhemmin.
Keskeiset näkemyserot ministeriöiden välillä olivat toistaiseksi ylittämättömiä. Maa- ja metsätalousministeriö halusi säilyttää lajin eräänlaisen hybridimallin mukaisesti luonnonsuojelulailla rauhoitettuna, mutta Suomen riistakeskus kuitenkin myöntäisi poikkeusluvat metsästyslain nojalla. Ympäristöhallinto taas kannatti lajien siirtämistä kokonaan metsästyslakiin. Kaiken lisäksi laajemman hanhenpyynnin vapauttamisen esteenä on kotimaisen hallintooikeuden tuoreehkot ja ongelmalliset linjaukset paukkupatruunoiden käytön eduista kuoliaaksi ampumiseen verrattuna.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on todennut, että valkoposkiongelman kokonaisvaltaisesti ratkaiseva muutos tulisi kansallisten säädösviilausten sijaan tehdä EU:n lintudirektiivin liitteeseen, jossa on ainakin teoriassa mahdollista tehdä jäsenvaltiokohtaisia poikkeuksia. Tämä edellyttää komission ehdotusta ja ministerineuvoston ja parlamentin hyväksyntää.
Esimerkkitapauksena toteutetusta liitesiirrosta EU:n lintudirektiivissä on vuonna 1994 Italiassa tehty kansallinen muutos, jossa direktiiviin metsästettävien lajien osaan lisättiin viisi varislajia ja poistettiin kaksi kahlaajalintulajia. Tämä on toistaiseksi ainoa tapaus, jossa on käytetty direktiivin kansallista muutosta, joten kovin paljoa kokemusta asiasta ei vielä ole. Onnistuneen muutoksen jälkeen valkoposkihanhi olisi meillä viimeinkin riistalaji muiden joukossa.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 02/2025. Metsästäjäliiton jäsenenä saat tuoreen Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden ilman jäsenyyttä.
