Sujuvoitamme ampumaratoja koskevia ympäristölupaprosesseja sekä lainsäädäntöä. Ulkoampumaratojen määrän tavoite on noin 1 000 ampumarataa vuosikymmenen loppuun mennessä, linjaa uusi hallitusohjelma.
Tämä on havaittavissa kasvaneiden yhteydenottojen myötä myös Metsästäjäliiton ympäristölupahankkeessa.
Hankkeen tavoitteena on estää nykyisen rataverkoston ympäristölupasyistä johtuva harveneminen ja turvata turvalliset ja ympäristöystävälliset harjoitteluolosuhteet joka puolella Suomea niin metsästäjille, ampumaurheilijoille, reserviläisille, viranomaisille kuin muille ammatissaan ampumataitoa tarvitseville.
Ympäristölupaprosessi hoidetaan kustannustehokkaimmin, kun ammattilaiset vastaavat lupahakemuksen laatimisesta ja lupaprosessien läpiviennistä.
Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö, Urlus-säätiö sekä Maanpuolustuksen kannatussäätiö. Metsästäjäliiton lisäksi hankkeessa ovat mukana Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Ampumahiihtoliitto, Suomen riistakeskus, Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto.
Ampumaradan perustamisessa neuvoo Metsästäjäliiton ympäristöasiantuntija Tuomas Pelkonen.
Oikein valittu sijainti luo perustan ampumaradalle
Radan perustaminen lähtee liikenteeseen maa-alueesta. Oikein valittu sijainti tulee pienentämään luvittamisesta sekä radan rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia huomattavasti.
Paras vaihtoehto olisi, että maa-alue olisi tulevan toiminnanharjoittajan omistuksessa tai ainakin siihen olisi osto-oikeus lainvoimaisen ympäristölupapäätöksen jälkeen. Vuokra-alueisiin liittyy aina toiminnan jatkuvuuden kannalta riskejä.
Vähäinen asuntojen määrä pienentää mahdollisten valitusten todennäköisyyttä huomattavasti. Melusapluunatarkastelulla pystytään parhaimmassa tapauksessa osoittamaan, että tuleva radan sijainti ei tule aiheuttamaan ongelmia ampumamelun osalta ympäröiville rakennuksille nykyiselläkään melulainsäädännöllä. Melumallinnusta ei tarvitse silloin toteuttaa ja eikä mittavia melusuojaustoimia radalle rakentaa.
Melu ja haitta-aineiden kulkeutuminen pinta- ja pohjavesiin
Karttatarkastelusta voidaan havaita, että suunniteltu rata ei tule sijoittumaan pohjavesialueelle tai kosteikolle ja lähimpään vesistöön on matkaa yli 300 metriä, jolloin myös haitta-aineiden hallinnan osalta rata on varsin otollisella sijainnilla.
Tien läheisyys voi suunnitellussa sijainnissa ja tarkastellulla ampumasuunnalla aiheuttaa turvallisuuden näkökulmasta tarvetta toimenpiteille, joten turvallisuusasiat on huomioitava rakennesuunnittelutasolla ja pyydettävä poliisilta lausunto ennakoivasti.
Kyseisessä sijainnissa maaston luonnolliset muodot voivat parhaimmillaan tarjota luonnollisen rakenteen taustavallille ja pienentää näin rakentamisesta aiheutuvia kuluja merkittävästi.
Pyydä tueksi asiantuntijan apua
Kun tulevan radan sijainti on valittu järkevästi, asiantuntija pystyy riskitarkastelulla osoittamaan, että tuleva ampumarata ei tule aiheuttamaan pinta- tai pohjavesille kohonnutta riskiä. Tällöin myös radan suojarakenteet voidaan toteuttaa mahdollisimman kevyesti.
Edellä mainitussa tapauksessa, jossa radan sijainti on melun ja ympäristön näkökulmasta oikein valittu, voi radan perustaminen parhaimmillaan onnistua nopeasti ja suhteellisen pienin rahallisin ponnistuksin.
Ampumamelun arviointi
Ampumaratamelua arvioidaan Suomessa nykyisin käyttäen melusuureena laukauksen enimmäisäänitasoa (LAImax). Enimmäismelusuure kohtelee suurta ampumarataa samalla tavalla kuin muutaman tuhannen laukauksen rataa.
Paremmin todellista ampumamelun häiritsevyyttä kuvaava suure olisi koko vuoden meluarviotasoa kuvaava suure (LRden), joka huomioi myös radan laukausmäärät ja laukausten jakautumisen eri vuorokaudenajoille.
Melusuureen lainsäädännöllisestä muutoksesta olisi iso etu etenkin pienille ja keskikokoisille ampumaradoille, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä asutusta.
Ampumamelu on yleisin asia, josta ympäristöluvista valitetaan ja Vaasan hallinto-oikeuden linja melun suhteen on tiukka. Ampumamelua koskevan lainsäädännön muutoksella olisikin suuria vaikutuksia ratojen ympäristölupien järkevöitymiseen ja saamiseen.
Jos tulevan radan maa-alue ei ole optimaalinen, on paras lääke tällä hetkellä on laittaa jäitä hattuun, antaa hieman ajan kulua ja odottaa, että lainsäädäntömuutosten osalta tapahtuu liikehdintää parempaan, jotta hallitusohjelman tavoitteisiin voitaisiin päästä.
Nykyisin ampumaratalupa tulee sisäministeriön ja ympäristölupa ympäristöministeriön hallinnonalalta. Nykyinen ympäristölainsäädäntö on tulkinnanvarainen, ja sitä on täydennetty oppailla, joilla ei ole juridista statusta.
Esimerkiksi loppuvuodesta 2023 ilmestyi ympäristöministeriön osittain päivittämä Ampumaratojen ympäristölupaopas. Oppaassa on muun muassa heikennetty ratarakenteen määritelmää ja korostettu pohjavesialueilla sijaitsevien ratojen tarkkailuvaatimuksia. Pelkona on, että opas tulee entisestään kiristämään ratojen vaatimuksia paikkakunnilla, joissa ampumaratatilanne on kaikkein huonoin.
Oppaan ajoitusta voidaan pitää erikoisena, sillä se on julkaistu hallitusohjelman julkistamisen jälkeen, mutta se ei tue hallitusohjelman tavoitteeseen pääsemistä.
Merkittävin keino ratatilanteen parantamiseksi olisikin ampumaratojen lupasääntelyn siirtäminen kokonaisuudessaan sisäministeriön alaisuuteen.
Muutoksen yhteydessä tulisi myös uudistaa ampumaratoja koskevaa lainsäädäntöä muun muassa melun osalta. Päätavoitteena tulisi olla se, että ympäristöriskien tarkastelu perustuisi objektiiviseen riskinarviointiin, joka olisi tieteellisesti perusteltavissa. Nykytilanteessa tämä ei aina toteudu lainsäädännön tulkinnanvaraisuuden vuoksi.
Ampumamelua koskevan lainsäädännön muutoksella olisi suuria vaikutuksia ratojen ympäristölupien järkevöitymiseen. Ampumaratamelun nykyinen, laukauksen enimmäisäänitasoa mittaava arviointisuure kohtelee pientä ampumarataa samalla tavalla kuin suurta. Ampumamelun todellista häiritsevyyttä kuvaisi paremmin koko vuoden meluarviotasoa kuvaava suure, joka huomioi radan laukausmäärät ja laukausten jakautumisen eri vuorokaudenajoille.
Tästä muutoksesta olisi iso etu etenkin pienille ja keskikokoisille ampumaradoille, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä asutusta. Ampumamelu on yleisin syy valittaa radan ympäristöluvasta.
