Tenavat-sarjakuvassa Ressu istuskelee koppinsa päällä ja pohtii elämää. Ressu ei käyttäydy toivotun mukaisesti ja Jaska Jokunen huomauttaakin asiasta usein. Se ei tuo tohveleita tai päivän lehteä, ei hauku tuntemattomille, eikä seuraa Jaskaa kouluun. ”Miksei minulla voi olla tavallista koiraa”, marisee Jaska Jokunen usein. Toisaalta Ressu filosofoi elämää viisaasti ja sen muuntautumiskyky on omaa luokkaansa.
Kanta-Hämeessä Lopella asustava beagle-kasvattaja Johanna Liukkonen naurahtaakin, että maailman tunnetuin beagle on hyvä lajityyppinsä edustaja.
− Beagle on jääräpäinen ja se ajattelee asioita omalla tavallaan. Se ei ole helppo koira, vaan vaatii paljon toimintaa ja sitä, että se pääsee käyttämään päätään. Toisaalta beagle on kova työkoira, mutta se osaa muuntautua metsästäjästä sujuvasti kotona löhöileväksi sohvaperunaksi, jolle käy kaikki. Se katselee lempeillä silmillään kaikkea ja kaikkia, Johanna Liukkonen kuvailee.
Beagle on kompakti kooltaan ja rotu on suhteellisen perusterve. Koulutettavana se on helppo, mutta hiukan jääräpäinen.
Syväkään hanki ei beaglea pelota
Beagle on omimmillaan ajojahdissa. Se on monipuolinen rotu, joten sen kanssa on helppo harrastaa melkeinpä mitä tahansa; jälkeä, tokoa tai agilityä.
Onpa Suomessa ainakin yksi beagle koulutettu tunnistamaan nenällään myös rintasyöpäkudosta. Beagle valikoitui tähän vaativaan hommaan, koska se on pieni, tarkkavainuinen ja olemukseltaan lempeä, joten se ei pelota tutkittavia potilaita.
− Meidän beagleja käytettään pääasiassa jänismetsällä. Vaikka tänä talvena lunta on paljon, se ei haittaa kompaktia beaglea, joka keveänä koirana pysyy hyvin jäniksen kintereillä.
− Viime viikonloppuna toinen koiristamme ajoi jänistä kolme tuntia putkeen. Hanki kantoi jäniksen, mutta myös pienikokoisen koiran. Beaglen tuntivauhti oli koko ajan 3-8 km/h. Ajokoira ei päässyt enää hangessa yhtä kovaa, sillä lumessa ollut kova välikerros petti painavamman koiran alla. Tietysti, jos hanki olisi kokonaan pelkkää puuterilunta, ei siellä silloin innokkainkaan beagle etenisi, Johanna Liukkonen hymähtää.
Beaglea kysytään peurakoiraksi tällä hetkellä paljon. Liukkonen muistuttaa, että rotumääritelmän mukaan beaglen suurin säkäkorkeus on 41 cm eli koirasta voi tulla huonolla tuurilla korkeampi kuin millä on laillista ajattaa hirvieläimiä. Beaglen käyttö kuitenkin lisääntyy varmasti peurajahdeissa. Siinä beaglen meno on lennokasta.
− Itse koen, että beaglen ajossa peura tulee vähän liiankin kovaa. Mäyräkoiran kanssa peura tulee hitaammin, jolloin peuraa on helpompi ampua.
Kaiken takana on koira
Johanna Liukkoselle tuli ensimmäinen beagle vuonna 2006. Ja kun beaglehulluudelle antaa pikkusormen, se vie yleensä koko käden.
Johannan tapauksessa käden lisäksi tosin meni myös sydän, sillä koirien ansiosta hän tutustui myös mieheensä, Jari Liukkoseen. Jari Liukkonen omisti Erämessuilla 2012 vuoden metsästyskoirana palkitun Astalan Gitan. Gitta onkin Liukkosten kennelin kantanarttu, jonka linjaa on viety eteenpäin.
− Beaglen kuuluu olla kaikkien kaveri ja se heiluttaa häntää kaikille. Tämä onkin meidän kasvatuksen perusta. Lempeä luonne on ykkönen, seuraavaksi tulee metsästysinto ja kolmanneksi hyvä rakenne ja terveys.
Tällä hetkellä Liukkosilla on 2 beaglea, 1-vuotias Hilma ja 5-vuotias Aune sekä karkeakarvainen mäyräkoira Huima. Beagleja oli vielä hetki sitten viisi, mutta aika jätti lyhyessä ajassa kolme vanhinta koiraa.
Suru onkin suuri, sillä beaglet tulevat luonteensa takia ajokoiria läheisemmiksi metsästyskavereiksi kotisohvalla nahutessaan.
Naisia ja nuoria tarvitaan mukaan lisää
Johanna Liukkonen on siinä mielessä tyypillinen naismetsästäjä, että harrastus lähti liikkeelle koirista.
− Olin alun perin kiinnostunut ajokoiratoiminnasta. Suomen ajokoira ei minusta ollut niin sykähdyttävä rotu, joten beagle valikoitui ensimmäiseksi koiraksi. Suoritin metsästyskortin vuonna 2007, mutta vasta myöhemmin mukaan tuli varsinainen ampumaharrastus ja metsästysseuratoiminta.
Tällä hetkellä Liukkonen on Lopella toimivan Hirvijärven erämiehet ry:n puheenjohtaja.
Liukkonen muistuttaa, että koiranohjaajana ei välttämättä tarvitse asetta, koska metsällä ohjaaja huolehtii koirista ja muut hoitavat varsinaisen jahdin. Johanna korostaa, että hyvän koiran kanssa pääsee helposti kutsuvieraaksi moneen paikkaan, sillä hyvä koira saa jahdeissa aikaan paljon tapahtumia ajamalla innokkaasti. Onnistuneet jahdit aina muistetaan.
− Koen tärkeäksi sen, että nuoria ja naisia otetaan mukaan ja innostetaan. Erityisesti uutta sukupolvea pitäisi saada mukaan, sillä väki vanhettuu näissäkin porukoissa pikkuhiljaa.
Liukkosten omasta jälkikasvusta kaikki ovat innostuneita metsästyksestä ja nuorinkin odottaa nyt omaa koiraa. Arvatenkin beaglea.
