Jahtinaiset haluavat 15. helmikuuta toteuttamallaan kulkueella ilmaista huolensa suurpetotilanteesta ja pelosta ottaa enää koiria mukaan metsälle, kun yhä useampi metsästyskoira on joutunut suden suuhun maamme suurpetokannan kasvettua nykymittoihinsa. Tämä taas vaikuttaa eränkäynnin ja metsästämisen vähenemiseen koko maassa, jos koiria ei enää uskalla ottaa kaveriksi jahteihin.
– Meillä on iso huoli koko ajan, löytyykö koirasta hetken päästä pää vai häntä, kun sen laskee irti metsään. Täällä on ystävien ja naapurikylien koiria mennyt susille niin paljon. Haluamme kulkueella rauhanomaisin keinoin välittää huolemme metsästyskoirista, jotka ovat omistajilleen rakkaita perheenjäseniä, korostaa yhtenä tempauksen puuhanaisena toimiva Jaana Kanerva, jonka ideasta kaikki sai alkunsa.
Kulkue järjestetään yhteistyössä paikallisten metsästyskoirayhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa. Sillä pyritään tuomaan esille erityisesti naisten ja lasten näkökulmaa suurpetokeskusteluun.
– Koira ei ole metsästäjille pelkkä työväline vaan perheenjäsen, joka usein nukkuu samassa sängyssä omistajiensa kanssa. Koiramme ovat meille muutenkin tärkeitä. Ne vievät meitä luontoon ja tarjoavat sitä kautta luontoelämyksiä ja hyvinvointia, mutta tuleeko ilman niitä enää lähdettyä luontoon ja liikuttua tarpeeksi, Kanerva kysyy huolissaan.
– Metsästyskoirakaan ei voi hyvin, jos se pääsee ulkoilemaan pelkästään hihnassa tehdyn lenkin verran eikä sen kanssa lähdetä metsään, jotta se pääsisi vapaasti toteuttamaan vaistojaan, hän pohtii.
Metsästys- ja erätaidot osa huoltovarmuutta
Kanerva muistuttaa myös, että metsästys on ikiaikainen eränkäynnin perinne, johon koiria on jalostettu.
– Nyt metsästyskoirien rekisteröinnit ovat valitettavasti lähteneet laskuun, eivätkä ihmiset uskalla enää ottaa niitä tässä suurpetotilanteessa. Eränkäynti- ja metsästystaidot olisivat kuitenkin suureksi hyödyksi myös osana maamme huoltovarmuutta ja kotitalouksiemme omavaraisuutta. Jos muutosta suurpetopolitiikkaan ei tule, niin mihin tämä johtaa, Jaana epäilee.
Jahtinaisten jakama huoli ei ole turha, sillä erä- ja metsästystaidot saattavat vielä nousta arvoon arvaamattomaan näinä epävarmoina aikoina osana selviytymistämme. Kaikkien olisi hyvä varautua mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin sekä pyrkiä huolehtimaan kotivarastaan, jonka turvin selviytyä mahdollisimman pitkään erilaisissa poikkeusoloissa.
Kulkue suuntaa Vapaudenpuistoon
Kulkueeseen ovat tervetulleita osallistumaan kaikki naiset ja lapset, kunhan on etukäteen yhteydessä tapahtumaa koordinoivaan Pohjois-Karjalan Jahtinaiset ry:hyn.
– Tempaukseen voi osallistua vaikka somessa Pohjois-Karjalan Jahtinaiset ry:n Facebookissa ja instagramissa julkaisemalla valokuvan omasta lemmikistä tilanteessa, joka kuvastaa metsästyskoirien merkitystä perheenjäsenenä. Lisääthän kuvaan hashtagin #metsästyskoiraperheenjäsenenä, Jahtinaisten puheenjohtaja Jaana Puhakka vinkkaa.
Jahtinaiset päätyivät järjestämään kulkueensa erityisesti kaupungissa, koska monilla kaupunkiympäristöissä asuvilla on erilaisia käsityksiä metsästyksestä ja metsästyskoirista.
– Metsästyskoirat ovat perheiden lemmikkejä, joiden kanssa harrastetaan pääasiassa metsässä, mutta hyvin koulutettujen ja käyttäytyvien koirien kanssa liikutaan hyvin arkisissa tilanteissa myös kouluissa ja palvelukodeissa. Metsästyskoiria on mukana myös kaverikoira-toiminnassa, Puhakka kuvailee.
Susien hampaissa kuolleiden metsästyskoirien muistoksi 15.2. klo 15 pidettävän kulkueen kävelyreitti on noin 2 kilometriä pitkä, mutta siihen voivat etukäteen ilmoittautuneet tulla mukaan myös puolivälistä matkaa.
– Ajatus on, että kulkisimme kevyen liikenteen väylää pitkin Joensuun rantatietä Pielisjoen vartta kaupungintalon taakse ja siitä Vapaudenpuistoon. Puistossa sytytettäisiin kynttilät niiden metsästyskoirien kunniaksi, jotka ovat joutuneet petojen suuhun, Jaana Kanerva kertoo.
– Odotamme paikalle alustavasti noin sataa naista ja lasta ympäri maakuntaa. Vaikka toimimme täällä Pohjois-Karjalassa, niin meihin voi liittyä muualtakin Suomesta. Kaikki, joita kulkueeseen osallistuminen kiinnostaa, voivat kääntyä puoleemme, hän rohkaisee.
Myös miehiä toivotaan kannustamaan reitin varrelle tai tulemaan Vapaudenpuistoon keskustelemaan aiheesta, vaikka itse kulkue onkin suunnattu vain naisille ja lapsille. Mukaan tulevilta koirilta odotetaan niin ikään rauhallista käytöstä ja suhtautumista muihin koiriin ja kanssakulkijoihin.
Eränkäynnin opettelua kannustavassa seurassa
Vuonna 2014 perustettu Pohjois-Karjalan Jahtinaiset ry on metsästävien sekä metsästyksestä ja eränkäynnistä kiinnostuneiden naisten ja tyttöjen metsästysseura. Toiminnassa korostuvat hyvän ja kestävän metsästystoiminnan arvostus sekä suomalaisen eränkäyntikulttuurin ylläpitäminen.
– Jahtinaiset tarjoavat naisille mahdollisuuden opetella eränkäyntiä ja metsästystä samanhenkisessä seurassa. Toiminnalla haluamme kannustaa myös nuoria suomalaiseen eränkäyntiperinteeseen, jotta eränkäynti ja metsästys säilyisivät tulevaisuudessakin elinvoimaisena ja luontoa kunnioittavana perinteenä, Jaana Puhakka sanoo.
Kokemusta karttunut harrastuksen myötä
Molemmat naiset ovat kokeneita metsästäjiä.
Jaana Kanerva kertoo metsästäneensä noin 10 vuotta. Sen lisäksi hän harrastaa metsästyskilpa-ammuntaa, ja hänellä on trapissa suomenmestaruuskilpailujen voitto. Myös tuomarointi koirien ajokokeissa ja hirvenhaukkukokeissa on tullut tutuksi.
– Yleensä nautitaan koiran kanssa luonnon tarjoamista elämyksistä, mutta nyt niiden kokeminen on jäänyt vähemmälle huolen tultua tilalle, hän harmittelee.
Kanervalla on itsellään beagle ja lapinporokoira ja hänen miehellään itäsiperianlaika, jotka soveltuvat monenlaisen riistan pyyntiin.
– Meillä lihan haku ei kuitenkaan ole jahtien ensisijainen tarkoitus. Kunnioitamme riistaa – se on meillä juhlapöydän ruokaa, Jaana toteaa.
Metsästys on keskeinen osa myös Jaana Puhakan perheessä. Heillä on tällä hetkellä kaksi suomenajokoiraa ja karjalankarhukoiran pentu.
– Puoliso harrastaa pääasiassa jänismetsästystä, mutta yhdessä käydään kyyhkymetsällä. Molemmat olemme myös omissa hirviporukoissa, hän sanoo.
– Syksyisin metsässä tulee oltua melkein päivittäin. Minä nautin siellä pitkistä kävelylenkeistä karhukoiran kanssa – pitkään passissa oleminen ei niinkään kiinnosta, Jaana tunnustaa.
Luonnossa liikkuminen yhdessä koiran kanssa on hänestä muutenkin parasta liikuntaa.
– Onnistuneet riistalaukaukset ovat vain pieni osa koko eränkäynnin kokemusta ja aika harvinaista herkkua. Yhteisen harrastuksen myötä pakkasesta löytyy kyllä yleensä aina jotain riistaa. Metsäreissuilta syksyisin kotiin kertyy myös sieniä ja marjoja, Puhakka kertoo.
