Johanna Liukkonen on klinikkaeläinhoitaja, jolla on työstään 20 vuoden kokemus. Viime syyskuussa Johannalle sattui jotain, mitä Suomessa ei ole hetkeen sattunut: susi hyökkäsi päälle.
– Mieheni ja kymmenvuotias poikani olivat Lopen kylällä asutuksen lähistöllä pyitä pillittämässä ja treenaamassa beagleamme Hilmaa kisakuntoon vapaana. Ajatus oli, että jospa Hilma vaikka saisi jäniksen ylös, Johanna kertoo.
– Sieltä tulikin sitten pojaltani hätäinen soitto, että Hilman kannoilla on susi. Lapsi näki tilanteen ja jäi vielä yksin siihen metsäpolulle, kun isänsä ryntäsi koiran perään. Minä näin GPS-signaalista koiran sijainnin ja huusin sitä luokseni lujaa. Hilma tuli ja nappasin sen syliin, mutta juuri kun olin kääntymässä autolle päin, susi tulikin minun päälleni. Se ei yhtään väistänyt tai pelännyt ihmistä.
– Nostin koiran niin ylös kuin vain sain, pään päälle. Auto oli käynnissä ja susi hyppi minua vasten useita kertoja. Huusin ja kirosin, uhosin varmasti sen tappavani. Se hyppi minua vasten edelleen ja iski kyntensä kumpaankin kämmenselkääni. Maassa teutaroitiin ja jotenkin sain työnnettyä koiran siitä autoon.
– Autossa oli sellainen puolentoista litran vetoinen, osittain juotu vesipullo, johon tartuin ja paiskasin suden päälle. Siitä se lähti pakenemaan metsään.
– Pakokaasu oli varmasti peittänyt hajuni, joten minusta se ei ollut kiinnostunut, ainoastaan vain Hilmasta, josta oli ottanut vainun.
– Soitin Hätäkeskukseen. Poliisi tuli nopeasti paikalle. Ensin he olivat epäuskoisia: että sinuunko on hyökännyt susi? Poliisi on todennut, että tilanteen vakavuus paljastui heille vasta vähitellen.
– Samaan aikaan kylätiellä oli juossut jahdissa kaksi muuta sutta. Ne nähnyt maatalouslomittaja kertoi ajatelleensa kylällä olleen susijahdin käynnissä, kun sudet niin tiellä ravasi. Nämä kolme sutta jahtasivat tosiasiassa yhdessä Hilmaa.
– Tämä susikolmikko on pitkään liikkunut kylillä: yksi susi kolmantena pyöränä susiparin laumassa. Kolmikosta on useita riistakamerakuvia. Minuun hyökännyt oli juuri tämä kolmas pyörä: sellainen nuorempi, parikymmenen kilon yksilö.
– Poliisi tutki tapahtumaa ja pyysi SRVA-toimijoita poistamaan hyökänneen yksilön. Poliisille jouduin sitten virallisesti tunnistamaan, oliko tämä kaadettu susi juuri se Hilmaan ja minuun hyökännyt yksilö. Kyllä se minusta ihan samalta näytti.
– DNA-tulokset tulivat Luonnonvarakeskuksesta joulun alla. Niistä varmistui, että kyseessä oli oikea susi, eikä siis mikään koirasusi, vaikka Lopella toimiikin mediassa esillä ollut rikollinen hybridikasvattamo. Koirasusista minulla olisi paljonkin sanomista, mutta klinikalla hoidamme eläimet kuin eläimet erotuksetta.
– Tapahtuneen jälkeenkään en vihaa sutta. Susi on hieno eläin, joka kuuluu Suomen luontoon, mutta ei kylien raiteille ja kouluteille. Susijahtiin en pysty kokemukseltani osallistumaan, minulla meni selkäkin siinä painissa juntturaan.
– Jos tapahtuneesta oli jokin hyvä seuraus, oli se se, että lapset saivat koulukyydit. Lapsille pitää olla susialueilla koulukyydit – yhdenkään lapsen ei pidä joutua pelkäämään koulumatkalla.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Jahti 1/2026 -lehdessä. Liittymällä Metsästäjäliiton jäseneksi saat Jahti-lehden ja muut jäsenedut käyttöösi.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
