Pohjanpystykorva - Puoli vuosisataa paikkatakkeja

Pieni ja puuhakas punakirjava pohjanpystykorva viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Sitä käytetään sisarrotunsa suomenpystykorvan tavoin ensisijaisesti metsäkanalintujen metsästyksessä puuhun haukkuvana koirana. 

Pystykorvaisten koirien historia kaikenviljan koirina näkyy ja kuuluu pohjanpystykorvassakin; niillä pyydetään menestyksekkäästi turkisriistaa ja hirveä, joillakin jopa karhua. Vettäkään pohjikset eivät yleensä kavahda, joten niistä saattaa saada apurin myös vesilintujahtiin.

Alkukoti Siperiassa

Pohjanpystykorvan juuret ovat suomenpystykorvan ja karjalankarhukoiran tavoin kaukana idässä. Pystykorvaiset metsästyskoirat ovat todennäköisesti seuranneet ihmisen mukana jo tuhansia vuosia, ja sinä aikana erityyppiset koirat ovat risteytyneet. 

Suomalaisten pystykorvien sukupuun lähioksilta löytyvätkin sekä venäläis-eurooppalainen laika että länsisiperianlaika, ja onpa matkan varrella mukaan tarttunut myös suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran perimää.

Sittemmin pienikokoiset, vaihtelevan väriset maatiaispystykorvat ovat kuuluneet erottamattomana osana Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin erämaakylien maisemaan. Ne ovat olleet omistajilleen kullanarvoisia jahtikumppaneita aikana, jolloin riistasaaliilla on ollut ihmisten toimeentulolle todellista merkitystä.

Punaturkin varjossa

Kennelaate rantautui Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Niin ikään maatiaispystykorvista alkunsa saaneen suomenpystykorvan jalostus lähti vauhdikkaasti käyntiin, ja pohjanpystykorva oli jäädä punaturkkisen kansalliskoiramme jalkoihin jo ennen kuin koko rotua virallisesti oli edes olemassa. Tilausta kahdelle samankaltaiselle pyyntikoiralle ei ollut, eikä syrjäkylien pienillä kirjavilla pystykorvilla näin ollut asiaa rotukoirien kirjoihin. 

Ruotsissa norrbottenspets eli Norrbottenin haukkuva lintukoira – sittemmin pohjanpystykorva – kirjattiin roduksi 1910, mutta poistettiin rotuluettelosta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. 

Jo kertaalleen sukupuuttoon kuolleeksi mielletyn pohjanpystykorvan rotuunotot aloitettiin uudelleen 1967, ja sopivia koiria etsittiin sekä Suomesta että Ruotsista.

– Vaikka maatiaiskoirakanta oli tällöin jo uhanalainen, saatiin kerättyä yli sata kantayksilöä, valottaa Suomen pystykorvajärjestön pohjanpystykorvajaoston jalostus- ja kasvatusryhmän puheenjohtaja Jaakko Pohjoismäki länsinaapurin koira-aktiivien tekemää työtä rodun pelastamiseksi. 

Suomalaisista sukujuuristaan huolimatta pohjanpystykorva on sittemminkin pysynyt virallisesti ruotsalaisena.

Lue myös: Suomenpystykorvan koulutus metsästyskoiraksi

Monimuotoisen terve perimä

Pohjanpystykorvaa pidetään varsin terveenä rotuna. Avaimet tähän löytyvät laajasta geenipohjasta. Alkuperäistä maatiaiskoirien perimän muuntelua on säilynyt paljon, johtuen kantakoirien suuresta määrästä. 

– Pohjanpystykorvapopulaatiota ei ole puristettu tiukan jalostuspullonkaulan läpi, ja se on perimältään yksi rikkaimmista koiraroduista, Pohjoismäki kertoo.

Suomessa perinnöllistä monimuotoisuutta on vaalittu muun muassa pitämällä pohjanpystykorvan kantakirja avoimena. Näin rotumääritelmän täyttävät koirat voidaan ottaa rotuun eli rekisteröidä pohjanpystykorviksi.

Pohjoismäen mukaan rotua tulisi jatkossakin jalostaa terveys edellä:

– Koirassa pitäisi olla kohdallaan sekä ulkonäkö, käyttöominaisuudet että terveys, mutta terveyden täytyy tulla ykkösenä.

Haaveissa oma paikkatakki

Moni pohjanpystykorvaan tutustunut on ihastunut hauskanväriseen, aktiiviseen ja ystävälliseen pieneen pystykorvaan, ja haluaisi oman pohjiksen kaveriksi lenkkipoluille ja muihin harrastuksiin. Pelkkään seurakoiran virkaan pohjanpystykorva ei kuitenkaan sovellu. 

– Rotu on jalostettu metsästyskoiraksi, ja sen hyvinvointi edellyttää mahdollisuutta riistatyöskentelyyn, Pohjoismäki muistuttaa. 

Metsästyskäyttö ei silti sulje muita harrastusmahdollisuuksia pois; touhukas pohjanpystykorva on aina valmis lenkkiseuraksi, ja onpa niitä nähty esimerkiksi agilitykentilläkin.

Vaikka pohjanpystykorvien vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat nousseet, ei pentua riitä läheskään kaikille halukkaille. Suurin osa pennuista myydään hiljaisesti, eli kasvattajilta suoraan tutuille metsästäjille. 

– Hyvä reitti tutustua pohjanpystykorviin ja niiden omistajiin on hankkia linnunhaukkukokeiden palkintotuomarin pätevyys, vinkkaa Pohjoismäki.

Lue myös: Miten valita harrastukseen sopivin metsästyskoira?

Tulevaisuus monikäyttökoirana?

Maankäytössä ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset tulevat vaikuttamaan yhä enemmän sekä riistalajistoon että metsästystapoihin, ja jatkossa metsälinnunpyynti kairassa tullee olemaan vain harvojen herkkua. 

– Elinvoimaisina pysyäkseen metsästyskoirarotujen on muututtava toimintaympäristön muutoksen mukana, Pohjoismäki toteaa. 

Tämä koskee myös pohjanpystykorvaa, joka profiloituu nykyään ensisijaisesti puuhun haukkuvaksi lintukoiraksi. 

– Rodusta löytyy esimerkiksi supikoiran pintapyynnissä kunnostautuneita yksilöitä, ja se sopii ominaisuuksiensa puolesta hyvin myös hirvi- ja villisikajahtiin eteläisen Suomen pienille ja rikkonaisille alueille, Pohjoismäki listaa. 

Monipuolisuus parantaa pohjanpystykorvan mahdollisuutta mukautua muutoksiin. Ei liene liian optimistista toivoa, että viidenkymmenen vuoden kuluttua päästään juhlimaan rodun satavuotissynttäreitä.