Pieksämäkeläinen Matti Vehviläinen on touhunnut ikänsä suomenajokoirien kanssa. Tällä hetkellä tarhassa on ensimmäinen sekatyömies, 5-vuotias Riku.
– Tähän asti ajokoirani ovat olleet puhtaasti jäniskoiria, mutta tällä Rikulla on myös petoveriä, sillä sen isän haukkuun on ammuttu karhu. Rikukin ajoi viime talvena ilvestä, sai pienen räppäisynkin, mutta ei ollut siitä moksiskaan, Matti Vehviläinen naurahtaa.
Vehviläinen ampui ensimmäisen jäniksensä ajokoiralta noin 12-vuotiaana. Nyt hän antaakin ampumatilaisuudet mieluusti omalle pojalleen.
– En ole ampunut jänistä pariin syksyyn, mutta poikani Onni on ampunut Rikulle jäniksiä jo kahtena syksynä. On tärkeämpää antaa nuorille elämyksiä ja onnistumia ja toki koirakin tarvitsee ammutun jäniksen palkkioksi silloin tällöin.
Ajokoira toimii myös pedoille
– Viime aikoina on ollut muodikasta hankkia petohommiin uusia rotuja, vaikka tämä meidän ajokoirakin toimii siinä hyvin. Se ajaa ilvestä ja haukkuu karhua, vaikka onkin mielletty enemmän vain jänisajuriksi. Suomenajokoira on jalostettu itsenäiseen työskentelyyn, kun muut petoa ajavat koirat ovat enemmän ajuekoiria.
Suomenajokoira on Vehviläisen mukaan rauhallinen ja ihmisystävällinen.
– Mainio perhekoira. Riku on sosiaalinen ja tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa. Ei se tosin anna toisten koirien kuitenkaan pompotella itseään.
Suurin osa ajokoirista tulee ajosta pois kutsumalla, mikä on entistä tärkeämpää nykyään, kun susia alkaa olla vähän joka kulmalla.
– Nyt pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että koirat saadaan yöksi pois metsästä. Yleensä ajokoira antaa kiinni, ja tulee pois ajosta, kun mies on haulikkohollin päässä kutsumassa. Joskus kyllä ajoon keskittyneen koiran korvat tuntuvat toimivan huonosti.
Riku isäntineen starttasi 20. elokuuta karhujahdilla.
– Ajokoiran ajohaukusta ei kyllä erota mitä se ajaa. Talvella luulimme Rikun ajavan jänistä, kun edessä olikin ilves. Karhua se ei aja äänen kanssa ja seisontahaukussa onkin tekemisen makua, kun haukkua tulee yli satakin kertaa minuutissa.
