Tuplakuninkuus kruunasi uran

Etelä-Pohjanmaan puukkopitäjässä Kauhavalla asuva yhdeksänvuotias suomenajokoirauros Viikkineva Humu on jäänyt ansaitulle kesälomalle. Se jätti puumerkkinsä Kettukilvan, eli suomenajokoirien ketunajon mestaruusmittelön, historiankirjoihin voittamalla viime joulukuussa Siilinjärvellä suomenmestaruuden jo toistamiseen. 

Edellisen kerran kuninkaan loimen se otti haltuunsa vuonna 2017 Joensuussa. Koira on osallistunut kovat karsinnat vaativaan suomenmestaruuskokeeseen jo neljä kertaa. 

Humun eli kotoisasti Pyryn omistajana on kauhavalainen kolmikko: Mikko Mäkipelkola ja puolisonsa Leena Kujala sekä Esko Puhto, jonka tarhassa Pyry asuu. Mikään eläkevaari kohta kymmenen vuotta täyttävä uros ei ole, vaan Puhto käy sen kanssa edelleen säännöllisesti kettujahdissa, ja koira on lähdössä puolustamaan mestaruuttaan myös tänä vuonna. 

– Toivottavasti terveyttä riittää ja pääsemme osallistumaan viidennen kerran Kettukilpaan ensi syksynä, Mäkipelkola toivoo. 

Pyryn saavutus on sikäli merkittävä, että sen lisäksi vain yksi koira on päässyt uusimaan mestaruuden Kettukilvassa. Nivalassa asuvan Antti Kukkolan vuonna 1987 syntynyt Kihu voitti mestaruuden kolmesti peräkkäin vuosina 1991, 1992 ja 1993. Yhteensä Kihu osallistui Kettukilpaan viisi kertaa. 

– Kyllähän se ensimmäinen mestaruus tietysti tuntui todella hyvältä, tuumii Puhto. 

Mäkipelkola taas arvelee, että tuorein voitto olisi ollut vieläkin makeampi. Kertoohan se koiran pitkästä käyttöiästä: ensimmäinen voitto viisivuotiaana ja toinen neljän vuoden päästä.

Vaativa saalis

Ketunajokoe poikkeaa jäniskokeesta. Kettu saalistajana on viekas ja voi tehdä yöllisillä retkillään pitkän jälkivanan, joka menee vain kerran kokeeseen sovitun maaston läpi. Jäniksen reviiri taas on suppeampi ja yöllistä tepastelua kertyy, jos vain keli on ollut suotuisa ja ristiturpa on ollut liikkeellä. Kettukokeessa painotetaankin jäljitystaitoa ja koiran kykyä selvittää yöjälkeä useita kilometrejä, ennen kuin ajo alkaa. Ajoeriä on yksi, toisin kuin jäniskokeessa, jossa ajettavaa on löydyttävä kahdesti.

Omistajat toteavat, että Pyryn ehdottomia vahvuuksia ovat sen nopeus, metsästysinto ja ilmavainu – ja lisäksi komeus. He kertovat näiden ominaisuuksien periytyneen myös jälkeläisille, joita on tällä hetkellä rekisteröitynä yhdeksän pentueellista.

– Hyvä kettukoira on hyvä hakija, ja arvostan sitä, että koira lähtee innokkaasti yölliselle jäljelle vielä iltapäivälläkin. Haukun kuuluvuus on myös tärkeää, sillä ajo kulkee usein kauempana, kuin jäniksenajo, Puhto luettelee. 

Miehet kulkevat kokeissa yksissä tuumin: tavallisissa kokeissa Puhto ohjaa koiraa ja Mäkipelkola toimii arvostelevana tuomarina jollekin kilpakumppanille. Mestaruuskokeessa hän kertoo olevansa mukana ”joojoo-miehenä”, eli äänettömänä omistajana ja kaverina ottamassa koiraa kiinni.

Vauhtia riittää

Ensimmäisen kerran Pyry starttasi kokeessa vasta neljävuotiaana, sillä se oli nuorempana malttamaton, ja metsässä tahtoi olla liikaa vauhtia ja vaarallisia käänteitä. Tapahtumia linkun aukaisun jälkeen tuppaa aina olemaan.

– Pyry on niin nopea ja painostava koira, että ketut menevät hyvin helposti reikään. Sen vuoksi täysiä ajoeriä on vaikeaa saada, Mäkipelkola kertoo.

– Nopeudesta eivät kaikki tykkää, mutta minä tykkään. Nopealta koiralta saa paremmin saalista, kun kettu ei ehdi katsoa eteensä, vaan tulee vauhdilla kieli pitkällä. Minulla on tarhassa Pyryn poika ja se on perinyt isänsä vauhtia, mutta sillä on ikäisekseen jo enemmän varmuutta, Puhto jatkaa. 

Luonteeltaan mestari on hyvin leppoisa. Se ottaa vieraan vastaan haukkumatta ja tulee epäröimättä rapsutettavaksi. Mäkipelkolalla on pieniä lapsia, ja Pyry viihtyy mielellään hellittävänä. Kaikille metsästyskoiraharrastajille työkoiran ulkonäöllä ei ole kovin suurta merkitystä, mutta Pyry on saavuttanut meriittinsä myös näyttelykehistä. 

– Onhan se mukavaa komealla koiralla ajattaa, Mäkipelkola nauraa.

Miesten mukaan varsinaisia tavoitteita koiran kanssa ei enää ole, vaan sille tarjotaan ikääntyvälle koiralle sopivassa suhteessa metsää ja lepoa, sekä tyttökoirien kanssa heilastelua. Mestaruutta kolmikko lähtee kuitenkin vielä kerran puolustamaan.

– Jos koira on kunnossa, niin ilman muuta lähdetään Puolangalle.