MetsästysMetso-leirillä opeteltiin houkuttelupyyntiä

Mynämäen erän erämajalla pidettiin heinä-elokuun vaihteessa sosiaalisesta mediasta tutun Houkuttelupyynti-porukan, Mynämäen Erän ja Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin järjestämä MetsästysMetso-leiri. Leirille osallistui kahdeksan 18–29 -vuotiasta nuorta metsästäjää ympäri Lounais-Suomea. Luvassa oli pienpetojen ja rauhoittamattomien lintujen pyyntiä.

Metsästysseurojen ukkoutumisesta on puhuttu jo vuosia. Nuoret, alle kolmekymppiset aikuiset olisivat valmiita lähtemään mukaan metsästysseurojen toimintaan, mutta he asuvat usein kaupungeissa opiskelujen tai töiden takia. Tämän takia heidän on hyvin vaikea päästä seuroihin jäseneksi, tai edes vieraaksi jahtiin, jos ei tunne oikeita ihmisiä.

Leiri oli suunnattu nuorille aikuisille. 

– Halusimme järjestää myös tälle ikäryhmälle toimintaa, jotta nuoret aikuiset oppisivat uutta ja saisivat mahdollisesti myös uusia kontakteja harrastuksensa edistämiseksi. Olen itse Kauhajoen maaseudulta Turkuun muuttanut nuori aikuinen ja valmiina hyppäämään seuratoimintaan aktiivisesti mukaan. Kaupungissa asuvana on kuitenkin hyvin vaikea päästä mihinkään seuraan jäseneksi, kertoo nuorisotoimikunnan silloinen puheenjohtaja Antti Rinne.

Rinne tunsi entuudestaan myös Kauhajoelta lähtöisin olevan Mikko Peltolan, joka on mynämäkeläisen metsästysseuran jäsen. Hän on sosiaalisesta mediasta tutussa Houkuttelupyynti -tiimissä, joka on edistänyt erityisesti pienpetojen houkuttelumetsästystä Suomessa. Tiimiin kuuluvat myös Tuukka Aronen ja Aki S. Perälä.

– Mikko oli onneksi yhtä innoissaan leirin järjestämisestä kuin minäkin, joten homma oli sitä myöten selvä, kertoo Rinne.

Pienpetojen haaskapyynti

Ensimmäisen illan teemana oli pienpetojen kyttäyspyynti, jossa houkuttimena on haaska. Aluksi Aki Perälä piti oppitunnin haaskapyynnistä. Perälä kertoi muun muassa supikoiran ja ketun eroista haaskapyynnin kohteena.

– Supikoira tulee usein suoraan haaskalle, ja niitä saattaa tulla useampi samaan aikaan. Kettu taas kiertelee haaskaa, ennen kuin se käy nopeasti nappaamassa eväät haaskalta mukaan syrjempään syötäväksi, opastaa Perälä.

Supikoira tulee usein suoraan haaskalle, kettu kiertelee.

Kettua ei siis kannata liian kauaa tähtäillä, vaan ampua sopivan tilaisuuden tullessa. Tarjottavaksi pienpedoille käyvät esimerkiksi koirannappulat, kala ja liha. Kiväärissä luotina kannattaa käyttää helposti aukeavia puolivaippaluoteja.

Leiriläiset jaettiin kytiskoppeihin ja jokaiselle tuli opas mukaan. Luvassa olisi mielenkiintoinen ilta, sillä haaskoja oli ylläpidetty jo muutaman viikon ajan. Riistakamerat olivat kuvanneet joka yö kymmeniä supikoiria ja muita pienpetoja, jotka olivat syöneet rehua, SRVA-toiminnasta saatuja kolarieläimiä ja kalaa.

Reeta Granström oli tullut Vaasasta saakka leirille mukaan. Haaskalla oli käynyt enimmillään jopa seitsemän supikoiraa kerralla, joten odotukset olivat korkealla.

Granström onnistuikin saamaan eräksi supikoiran ja mäyrän. Koko porukka sai supikoiria yhteensä 16.

Varislintujen houkuttelu

Seuraavana aamuna vuorossa oli varisjahtia. Varisjahdin passipaikat olivat suurimmalta osin edellisen päivän haaskapaikoilla, joille laitettiin variksen kuvia. Lisätehoa haettiin pilleillä, joita oppaat käyttivät.

Varisjahdissa Peltolan Mikon passissa ampujina olivat Niklas, Onni ja Antti, ja noutajana toimi saksanseisoja Jade. Kaaveet laitettiin haaskan ympärille niitetylle heinäpellolle. Paikka oli puolen kilometrin päässä merenlahdelta, jossa myös varikset yöpyivät puissa.

Kaaveet ja pillitys toimivat, sillä varikset pyrkivät suoraan laskemaan haaskalle kaaveiden sekaan. Variksia tuli tasaiseen tahtiin, ja hieman kauempanakin lentävät varikset saatiin houkuteltua lähemmäs. Aamun saaliina kaikki leiriläiset saivat yhteensä parikymmentä varislintua.

Ketun pillitys

Päiväunien ja saunan jälkeen ohjelmassa oli houkuttelupyynnin oppitunti, jossa Mikko Peltola ja Tuukka Aronen kertoivat petojen pillityksen perusasioista ja Aki Perälä pillityksen tekniikasta.

– Tiedustelu on 80 prosenttia houkuttelupyynnistä, eikä sitä voi koskaan korostaa liikaa. Vastapuidut ja niitetyt pellot ovat alkukaudesta parhaita paikkoja. Pellot lähellä asutusta tai teitä ovat hyviä alueita pillitykseen, sillä koiria ei voida juurikaan niissä käyttää. Ketut myös hakevat ravintoa asutuksen läheisyydestä, joten niitä on paljon, kertoo Tuukka Aronen.

– Karttaa kannattaa myös käyttää hyödyksi, sillä siitä näkee hyvin maaston pinnanmuodot. Hämärässä täytyy varmasti tunnistaa mitä ampuu, sillä pillit houkuttelevat kaikenlaisia petoeläimiä, huomauttaa Mikko Peltola.

Vastapuidut ja niitetyt pellot ovat alkukaudesta parhaita paikkoja.

Valoisalla on myös syytä etukäteen hahmotella etäisyyksiä eri maaston kohtiin, sillä etäisyydet näyttävät huomattavasti pidemmiltä hämärässä.

Aki Perälän kanssa harjoiteltiin pillitystä. Uittokalusto lahjoitti kaikille leiriläisille avokieliset pillit, joilla harjoiteltiin jäniksen ja pieneläimen hätähuutoja. Harjoittelu oli huomattavasti tehokkaampaa, kun kaikki saivat omilla pilleillä kokeilla puhallustekniikoita heti käytännössä.

Leirin toisen illan jahdissa osa lähti supikoirien pintapyyntiin pysäyttävillä koirilla ja osa haaskoille kyttäämään. Parilla leiriläisellä oli vielä saalistilasto avaamatta, joten tavoitteena oli saada kaikille saalista.

Haaskoilla kävi hyvin eläimiä, ja saaliina oli lopulta seitsemän supikoiraa ja yksi kettu. Kaikki edellisiltana saaliitta jääneet leiriläiset saivat tällä kertaa saalista, joten jokainen leiriläinen oli saanut omalle kohdalleen onnistuneita tilanteita.

Leirin koonti

Kiitos motivoituneiden leiriläisten, Houkuttelupyynti-tiimin ja Mynämäen Erän leiri oli menestys. Myöskään ilman hyviä suhteita maanomistajiin ei tällainen leiri olisi mahdollinen. Oli mukavaa, että maanomistajat jopa soittelivat viikonlopun aikana seuran jäsenille kyselläkseen, miten jahdit olivat onnistuneet.

Leirin saaliina yhteensä oli lopulta 27 supikoiraa, yksi kettu, yksi mäyrä ja 20 varislintua. Tällaista saalista ei pysty saamaan, jos ennakkovalmistelut ja paikat eivät olisi kunnossa. Houkuttelupyynnin oppikin saatiin varmasti Suomen tasokkaimmilta osaajilta.

Leirin jälkeen useampi leiriläinen perusti oman haaskan kotimailleen. Saalistakin on jo saatu, eli leirin tavoitteet uusien innokkaiden metsästäjien tutustuttamisessa houkuttelupyyntiin täyttyivät.

Suuret kiitokset leirijohtaja Mikko Peltolalle, Tuukka Aroselle, Aki S. Perälälle, Mynämäen erän talkooporukalle sekä tietysti mahtaville leiriläisille!