ASF-tilannetta seurataan ottamalla villisioista näytteitä. Ruokavirasto on tutkinut jo vuosia näytteitä metsästetyistä luonnonvaraisista villisioista. Kaikki lähetetyt näytteet tutkitaan afrikkalaisen sikaruton, klassisen sikaruton ja Aujeszkyn taudin varalta. Saaliiksi saadusta villisiasta tulee ottaa tarvittavat näytteet ja tehdä lakisääteinen saalisilmoitus. Ohjeet löytyvät Ruokaviraston sivuilta.
Jos kaadetussa villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä, se täytyy pitää erillään muista saaliseläimistä ja metsästyskoirista ja ilmoittaa eläimestä kunnaneläinlääkärille, kunnes tulokset tulevat.
Vain sikaeläimet eli Suomessa villisika ja kesysika voivat sairastua afrikkalaiseen sikaruttoon. Sikaruttoon ei ole rokotetta ja sen hävittäminen luonnonvaraisista villisioista saattaa kestää useita vuosia tai vuosikymmeniä.
Miten tunnistaa afrikkalainen sikarutto?
Sikarutto nostaa sialle korkean kuumeen. Eläin on apaattinen ja ruokahaluton ja sen on vaikea hengittää. Silmät ja sieraimet voivat vuotaa ja korvat verestää. Motorisia häiriöitä voi esiintyä ja sairastuneet siat voivat painautua laumassa toisiaan vasten.
Metsästäjä ja retkeilijä törmää afrikkalaiseen sikaruttoon todennäköisesti löytämällä kuolleen villisian. Ruokinnalta kytätessä sairastunutta sikaa on vaikea havaita, elleivät sairastuneen sian oireet ole todella selkeät.
Retkeilijöiden, metsästäjien ja muiden luonnossa liikkuvien apu ja ilmoitukset kuolleista villisioista ovat erittäin tärkeitä, jotta mahdollinen tauti voidaan havaita hyvissä ajoin. Tärkein muistettava asia on, että kuolleena löydettyyn villisikaan ei saa koskea, jotta virusta ei tule vahingossa levittäneeksi.
Mitä tapahtuu, jos afrikkalainen sikarutto leviää Suomeen?
1. Alue eristetään
Jos ASF-tartuntaa todetaan villisiassa, viranomaistahona toimiva Ruokavirasto perustaa löytöpaikan ympärille tartunta-alueen ja rajoitusvyöhykkeitä.
Rajoitusvyöhykkeen koon määrittelyssä otetaan huomioon taudin maantieteellinen levinneisyys, alueella elävien villisikojen kanta, elinalueiden laajuus sekä villisikojen liikkumista estävät tärkeimmät luonnolliset ja ihmisen rakentamat esteet (lähde: Ruokavirasto).
Näillä vyöhykkeillä rajoitetaan sekä sikayrittäjien toimintoja että kaiken riistan metsästystä. Jos tauti todetaan villisioissa, Ruokavirasto määrää kaikki alueen sikatilojen siat lopetettavaksi. Ruhot hävitetään tautia levittämättä polttamalla ja tila desinfioidaan.
2. Kuolleita villisikoja etsitään
Aluehallintovirasto organisoi tämän jälkeen kuolleiden villisikojen etsintää ja näytteenottoja.
Edelleen on tärkeää muistaa, että kuolleena löytynyttä villisikaa ei pidä käsitellä tai siirtää, ellei ole saanut tähän ohjeistusta. Ruhon koordinaatit tai sijainti tulee ilmoittaa kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri antaa ohjeet oikeista toimintatavoista.
Mikäli sika tarvitsee siirtää esimerkiksi keskeltä tietä tien sivuun, ruhon siirtelyyn osallistuneiden metsästäjien tai henkilöiden tulee puhdistaa ja desinfioida vaatteensa ja varusteensa ennen seuraavaa metsästyskertaa tai luontoon lähtemistä.
3. Hygieniasta pidetään tarkka huoli
Kaikki käytetyt varusteet, kengät ja vaatteet, joiden voidaan epäillä olevan olleen yhteydessä virukseen, tulee puhdistaa korkeimmassa mahdollisessa lämpötilassa ja desinfioidaan huolellisesti. Myös metsästyskoiran varusteet (panta, liivi, tutka, talutin) tulee puhdistaa ja desinfioida. Samoin esimerkiksi auton alusta ja renkaat tulee pestä ja sisätilat puhdistaa!
Ruokavirasto suosittaa, että pesemisen jälkeen vaatteita, saappaita ja muita varusteita pidetään valmistusmateriaalista riippuen vielä tunti kuumassa saunassa. Lämpötilan tulisi olla tunnin ajan koko ajan vähintään + 60 °C.
4. Metsästysrajoituksia annetaan
Kaiken riistan metsästystä rajoitetaan tartunta-alueella ja suojavyöhykkeellä, jottei tartunta leviäisi uusille alueille. Metsästys liikuttaa myös villisikoja, vaikka kohde-eläimenä olisikin joku muu riista. Metsästyskiellolla pyritään pitämään villisiat tietyn alueen sisällä.
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa kaksivuotisessa hankkeessa metsästäjiä koulutetaan villisikakannan hallintaan ja ASF-riskin pienentämiseen.
>> metsastajaliitto.fi/villisika
Hankkeella parannetaan metsästäjien edellytyksiä villisikakannan tehokkaaseen säätelyyn. Tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuneilla metsästäjillä on riittävät tietotaidot villisian tehokkaaseen ja turvalliseen metsästykseen sekä turvalliseen saaliinkäsittelyyn. Metsästäjäliitto tekeekin hankkeessa yhteistyötä Ruokaviraston kanssa.
Metsästäjäliiton mukaan villisikakanta tulee pitää aktiivisella metsästyksellä pienenä. Villisika aiheuttaa tällä hetkellä suuria riskejä maataloudelle ASF:n eli afrikkalaisen sikaruton leviämisuhan takia.
Liity Metsästäjäliiton jäseneksi
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
