Tässä artikkelissa:
- Villisikalupa ja aseet villisian metsästykseen
- Keinovalon käyttö villisian metsästyksessä
- Villisian kyttääminen ruokinnalta
- Valikoiva metsästys: kaadettavan villisian valinta
- Haavakko villisika
- Villisian käsittely, nylkeminen ja paloittelu sekä näytteenotto kaadon jälkeen
- Riistalaukaussimulaattori
Villisikalupa ja aseet villisian metsästykseen
Villisikaa voi metsästää metsästäjätutkinnon suorittanut ja riistanhoitomaksun maksanut metsästäjä, jolla on lupa metsästää kyseisellä alueella. Jos metsästysvuokrasopimus on tehty kuitenkin vain hirvieläimille, villisikaa ei sillä alueella saa metsästää. Käytännössä villisika kannattaa siis päivittää vajaisiin metsästysvuokrasopimuksiin.
Villisian metsästykseen ei tarvita samanlaista lupakäytäntöä kuten esimerkiksi hirven ja valkohäntäpeuran jahtiin. Metsästäjän on kuitenkin suoritettava ampumakoe, mikäli villisikaa metsästää rihlatulla luotiaseella tai metsästysjousella.
Luodin painon täytyy olla vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä vähintään 2 700 joulea, tai 10 gramman luodilla vastaavasti vähintään 2 000 joulea, taikka lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia vastaavasti vähintään 1 900 joulea. Luodin tulee olla laajeneva.
Villisikaa voi metsästää myös haulikolla käyttämällä siihen suunniteltua luotia, eli täyteistä. Haulipatruunalla villisikaa ei saa metsästää. Haulikon täyteistä käytettäessä ampumakoetta ei tarvitse suorittaa. Haulikkoon on kuitenkin syytä etsiä käypä täyteinen ensin ampumaradalla. Täyteinen on ajojahdissa luotiasetta turvallisempi lyhemmän lentoratansa ja pienemmän kimmokeriskinsä vuoksi nopeissa ja lyhyehkön matkan tilanteissa. Täyteisellä ampumista ja sillä osumista on harjoiteltava! Kivääri on omiaan pidemmälle matkalle vahtimismetsästyksessä.
Villisikaa saa metsästää ympäri vuoden. Naaras, jolla on porsaita, täytyy jättää rauhaan 1.3.-31.7. (tilanne vuonna 2022).
Villisikaa houkutellaan parhaiten ruokinnalla. Villisika on liikekannalla pääasiassa hämärässä ja öisin. Villisiat ruokailevat myös pelloilla, ja pian puintien jälkeen saalista saadaan pellonlaitoja kyttäämällä ja hiipimällä.
Myös kärsivällinen kyttääminen sian kulkureitillä voidaan palkita, mutta koska sika liikkuu pimeässä, eikä aseessa saa käyttää lisävaloa, vahtiminen ilman ruokintaa ja kiinteää valoa on haasteellista varsinkin syys- ja talviaikaan.
Villisikaa voi metsästää myös houkuttelemalla se erikoisvalmisteiseen aitaukseen ruoalla. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin villisian kyttäys- ja ajopyyntiin.
Kaadosta on tehtävä saalisilmoitus OmaRiista-palvelun kautta 7 vuorokauden sisään.
Lue lisää villisiasta: elintavat, tunnistaminen, ääni ja jälki
Keinovalon käyttö villisian metsästyksessä
Ruokintapaikalla on mahdollista käyttää kiinteää keinovaloa pimeissä ja hämärissä olosuhteissa eettisen verotuksen mahdollistamiseksi ja eläimen tunnistamiseksi. Valo ei siis saa olla kiinni aseessa.
Valosta on etua erityisesti silloin, kun paikalle saapuu villisikalauma. Nälkäinen lauma muodostaa ruokintapaikalle hämärässä vain tumman kasan, josta on mahdotonta poimia yksittäistä sikaa turvalliselle ampumalinjalle. Älä ammu laumaan missään olosuhteissa.
Vihertävän valon on todettu häiritsevän villisikaa vähiten. Toisaalta oppivana eläimenä villisika voi yhdistää valon myös vaaraan, mikäli laumakaveri on jo valolta kaadettu.
Kyttäystä varten asennetun kiinteän valon ympäristöstä saa ampua sian lisäksi supikoiraa. Supikoiraa voidaan ampua myös yötähtäimiä taikka liikuteltavaa valoa hyödyntäen, mutta villisikaa varten tällaisille laitteille tarvitaan niiden käyttöön oikeuttava poikkeuslupa. Samoin valkohäntäpeuran metsästyksessä valon käyttö on poikkeusluvan varaista! Muita riistaeläimiä ei valon vaikutuspiirissä saa ampua.
Villisian kyttääminen ruokinnalta
Villisikaruokinnan saa perustaa vain maanomistajan luvalla.
- Ruokinta toimii parhaiten, jos se perustetaan sinne, missä sikoja on havaittu esimerkiksi riistakameroin tai jäljin.
- Villisiat käyvät ruokailemassa myös pelloilla, missä vilja on kypsymässä tai jo kypsää. Korkea vilja voi kuitenkin vaikeuttaa sikojen tunnistamista ja ampumista.
- Järjestetty ruokinta tulisi kuitenkin järjestää kauas viljelyalueelta houkutellakseen siat pois pelloilta.
Ruokinta voi olla myös metsässä, mutta tällöin kannattaa suosia alueita, joihin pääsee hyvin luonnonvaloa, jotta toimiminen kyttäyspaikalla on helpompaa.
Villisikaa saa ruokkia vain metsästystarkoituksessa. Ruokavirasto suosittaa käyttämään ainoastaan kotimaista viljaa tai muuta rehua.
Kaikkiruokaiselle villisialle maistuvat mm. vilja ja kasvikset kuten perunat ja omenat. Muista kuitenkin, että elintarvikkeita, kuten makkaraa, ei saa käyttää ruokinnalla.
Suositeltavaa on laittaa ruokinnalle useita pieniä kasoja yhden ison kasan sijasta, mikä helpottaa lauman hierarkioiden mukaista syömistä ja vähentää tautien välittymistä. Tämä auttaa myös ampumatilanteen muodostumista, kun yksilö erottuu helpommin laumasta.
Siisteintä ja hygieenisintä on käyttää siilotyyppistä ruokinta-automaattia, joka valuttaa ruokaa tiettyinä kellonaikoina. Näin vältytään myös ihmisen hajujälkien jättämiseltä, kun ruokintapaikkaa ei tarvitse käydä täyttämässä usein.
Automaatin tai ruokakaukalon on hyvä olla matala, jotta porsaatkin pääsevät aterioimaan. Villisiat pitävät ravinnon kaivamisesta, joten automaattia vierastaville sioille ravinto voidaan tarjota sijoittamalla se maan alle. Ne pitävät erityisesti myös käyneestä ravinnosta, joten maassa käymään alkava tarjottava vain lisää houkuttelevuutta.
Valikoiva metsästys: kaadettavan villisian valinta
Lähtökohtaisesti kaikenlaisia villisikoja saa verottaa. Emakkoa, jolla on porsaat, ei saa kuitenkaan ampua 1.3.-31.7. välisenä aikana.
Valitse kyttäyspaikka tuulen suunta huomioiden ja pyri aina asettumaan tuulen alle, sillä sian hajuaisti on erinomainen. Sen näkö on huono, mutta ympäristöstä poikkeavan liikkeen se havaitsee helposti. Yksinäinen villisika reagoi herkästi myös ääneen, mutta laumassa niiden omat äänet peittävät usein ympäristön äänet.
Odota ensin rauhassa koko lauman saapumista ruokailulle ja rauhoittumista syömään. Näin pystyt arvioimaan lauman jäseniä, ja osaat verottaa kantaa oikeasta päästä: ensin porsaat, sitten vuotiaat siat ja lopuksi aikuiset naaraat. Laumassa saattaa olla useita eri-ikäisiä sikoja.
Älä koskaan ammu laumaan, vaan varmista aina ensin esteetön ampumalinja.
Huomioi erityisesti 1.3.-31.7. välisenä aikana emakon rauhoitus. Yksinään ruokinnalle saapuva iso sika voi olla emakko, jonka porsaat tulevat perässä vasta myöhemmin. Älä ammu heti, vaan odota ja tutustu tilanteeseen rauhassa.
Jos houkutteluruokinnalla on yhtäaikaisesti kolmea eri sukupolvea, varminta on ampua ensiksi porsas. Nuorempi sika saattaa nimittäin olla myös emakko, jolla on porsaita mukanaan.
Vuodenvaihteen kiima-aikaa lukuun ottamatta talvisissa laumoissa ei ole vanhempia karjuja, sillä ne kulkevat yksin.
Jos lauma poistuu ruokinnalta yllättäen, paikalle voi olla tulossa iso karju, tai sitten olet jostain syystä paljastunut. Jos haiset villisian kärsään tai paljastat itsesi esimerkiksi aseen liikkeellä tai puutuvan jäsenen verryttelyllä, voi seuraavaa tilannetta joutua odottamaan päiväkausia: liikkeesi on saanut eläimen epäileväiseksi. Varsinkin isot karjut voivat olla avoimella paikalla arkoja ja epäluuloisia. Jos käry kuitenkin käy, sika ilmoittaa siitä usein tanakalla röhkäisyllä. Kyseinen yksilö ei todennäköisesti tule enää ainakaan sinä yönä ruokinnalle.
Tornista on turvallisempaa ampua, kuin maan tasolta, sillä luodin suunta on alaspäin. Tällöin myös oma hajusi haihtuu korkeammalle.
Villisian ajometsästys
Villisikaa on mahdollista ajometsästää koiralla tai useamman henkilön ajoketjulla.
Laki ei vaadi samanlaista metsästyksenjohtajaa kuin hirvi- ja valkohäntäajossa, mutta jonkun metsästäjistä on selvyyden ja turvallisuuden vuoksi hyvä ottaa johtajan rooli.
Metsästäjien tulee tietää omien passipaikkojensa turvalliset ampumasektorit ja pysyttävä paikoillaan, kunnes passipaikat on turvallista purkaa. Radiopuhelinten käyttö ja aktiivinen tiedotus on suotavaa.
Laki ei edellytä turvaoranssia vaatetusta, mutta Metsästäjäliitto suosittelee painokkaasti näkymään sekä kanssametsästäjille että muille metsässä liikkuville turvaoransseilla vaatteilla.
Parhaimmat mahdollisuudet onnistuneeseen ajojahtiin tarjoaa tuore jälki. Jos jälkiä ei ole lumettomana aikana, aloitetaan sian tai sikojen todennäköisiltä päivämakuilta. Passit asetetaan paikan ympärille samaan tapaan kuin hirvijahdissa, ja lähetetään koira tai ajoketju sisään. Koira kulkee mahdollisuuksien mukaan vasta- tai sivutuuleen.
Kun koira on löytänyt sian, se ilmoittaa haukulla ajon suunnan. Sika ei aina välttämättä jää seisontahaukkuun ja ajo kulkee silloin erittäin ripeästi. Lauma voi myös hajota. Sen jälkeen sikoja voi tulla passiin useista eri kohdista.
Kun jäljen tuoreus on selvitetty, sika tai siat tulee saada motitettua. Joskus sika saattaa maata 100 metrin päässä ruokinnalta, joskus lauma löytyy viiden kilometrin päästä.
Huolelliseen motitukseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa samaan tapaan kuin vaikkapa ilvesjahdissa. Motin koko riippuu käytettävissä olevasta passittajien määrästä. Liian suuri motti kostautuu erityisesti, jos todennäköisiä ylityspaikkoja ei tiedetä. Lisäksi passittajien välit tulisivat olla tiuhempia kuin hirvijahdissa. Ampumamatkat ovat lyhemmät, koska pienikokoisen porsaan tappava osuma-aluekin on huomattavasti pienempi kuin hirvellä.
Muista, että emakko on rauhoitettu 1.3.-31.7. Tätä voidaan huomioida siten, että ajosta ammutaan ensisijaisesti porsaat, vuotiaat ja sitten naaraat. Tunnista ensin yksinäiset siat ennen ampumista: onko kyseessä karju vai emakko. Jätä ampumatta, jos et ole varma. Emakkoa voivat seurata porsaat.
Jos koko lauma tulee passiin, on lauman johtajaemakko ensimmäisenä. Tämän jälkeen seuraavat nuoremmat naaraat sekä ylivuotiset ja viimeisenä saapuvat porsaat. Toisin sanottuna kannattaa aina ampua jonon viimeisiä eli porsaita. Lauma saattaa olla kooltaan kymmeniä yksilöitä tai vaikkapa vain yksi emakko, jota vain muutama porsas seuraa.
Vaihtoehtoisesti passiin saattaa tulla yksittäinen sika. Useimmiten yksittäinen suurempi sika on karju, joka voidaan ampua. On kuitenkin tärkeää etsiä nopeasti karjun tunnusmerkkejä, sillä on aina mahdollista, että lauma on hajonnut ja kyseessä onkin emakko.
Koiran kanssa työskennellessä on otettava huomioon koiran sijoittuminen ampumalinjalle: tilanne voi muuttua nopeastikin ja koira liikahtaa ampumalinjalle. Toisin kuin hirvellä, villisian vitaalinen osuma-alue on käytännössä koiran korkeudella.
Onnistuneen laukauksen jälkeen on odotettava lupaa mennä kaadolle. Jos ammuit karjua, kaadolle on hyvä mennä toisen aseistautuneen passikaverin kanssa.
Lue lisää villisian metsästyksestä: Pyhtään alueella elää pysyvä villisikakanta
Haavakko villisika
Haavoittunut villisika, varsinkin karju, on erittäin vaarallinen, ja voi käydä surutta päälle veitsenterävillä torahampaillaan.
- Pyri ampumaan aina varma ja tappava laukaus vitaalialueisiin eli keuhko-sydän -alueelle. Tappava osuma-alue on hieman alempana kuin esimerkiksi valkohäntäpeuralla
- Älä yritä ampua sikaa päähän suuren haavoittumisriskin vuoksi
- Tutustu villisian anatomiaan riistalaukaussimulaattorissa.
Osuman jälkeen odota rauhassa ennen kaadolle lähtöä. Villisika voi juosta useita satoja metrejä, vaikka laukaus olisi ollut tappava. Tyypillisesti kaato löytyy kuitenki 100m - 300m sisään.
Jälkeä seuratessa voi havaita, että sorkan jäljet alkavat selkeästi harittaa lähellä kaatumispaikkaa.
Haavakko villisika voi juosta paljon pidemmälle. Se voi jäädä jonkun kuusen alle makaamaan, ja metsästäjien tai koiran lähestyessä käydä surutta päälle, jos se kokee itsensä uhatuksi.
Villisialla on varsinkin talvella paksu rasvakerros, jonka vuoksi se ei välttämättä jätä lainkaan verijälkiä. Seuraa silloin mahdollisia sorkanjälkiä.
Mikäli epäilet villisian jääneen haavakoksi, ilmoita asiasta aina hätäkeskukseen. Kerro, oliko kyseessä karju, emakko vai porsas. Jos tilanne raukeaa ja sika löytyy, muista ilmoittaa myös siitä.
Haavakkojahti vaatii varovaisuutta, tervettä järkeä sekä aina koiran. Älä koskaan lähde haavakon perään yksin! Pimeään vuodenaikaan valonlähde on haavakkotilanteessa sallittu ja ehdoton.
Haavakkojahtiin suositellaan erityisesti villisikametsästykseen suunniteltuja metsästysvaatteita, joissa on kevlar-vahvisteet sian hampaisiin helposti osuvien alueiden kohdalla. Villisian terävät torahampaat sijaitsevat ihmisen jalkosen suurten verisuonten kohdalla, ja esimerkiksi reisivaltimoon osunut viilto voi olla kohtalokas.
Lue lisää: Huippukokin 3 mehevää villisikareseptiä
Villisian käsittely, nylkeminen ja paloittelu sekä näytteenotto kaadon jälkeen
Saaliiksi saatuihin villisikoihin täytyy suhtautua sillä oletuksella, että ne kantavat ASF-virustartuntaa eli afrikkalaista sikaruttoa. Suomesta ei ole vielä alkuvuoteen 2022 mennessä löydetty yhtäkään tapausta, mutta esimerkiksi naapurissamme Virossa ASF on johtanut mittaviin toimenpiteisiin ja eläinten kuolemiin sekä hävittämiseen niin villisioissa kuin tuotantosioissa. Ruokavirasto ohjeistaa villisian käsittelystä.
Saalis-sika viedään kokonaisena käsittelypaikalle, ja siitä otetaan ensin oleelliset näytteet (tilanne vuonna 2022):
- ASF-näyte, joista Ruokavirasto maksaa 40 € palkkion per sika. Vaihtoehtona rahakorvaukselle metsästäjä voi lähettää trikiininäytteet tutkittavaksi korvauksetta.
- trikiiniinäyte, jonka metsästäjä kustantaa itse. Kymen Ympäristölaboratorio Oy tarjoaa trikiinitutkimuksista vähintään -30 % alennuksen Metsästäjäliiton jäsenille
- Naarasvillisioista suositellaan lisäksi lähetettävän kohtunäyte Lukelle, josta Ruokavirasto maksaa 60 € palkkion
Villisian ruhon saa nylkeä ja paloitella vasta, kun testien tulokset ovat saapuneet. Jos ASF-näyte on positiivinen, vastuu ruhon hävittämisestä polttamalla siirtyy viranomaiselle. Jos trikiininäytte on positiivinen, villisika haudataan syvälle maahan.
Mikäli ASF leviäisi Suomeen, se aiheuttaisi kymmenien miljoonien kustannukset tuotannolle, viennille sekä taudin vastustuksen toimenpiteiden toteuttamisena. Rajoitusalueilla negatiiviset vaikutukset olisivat merkittävät myös metsästykselle ja muulle alueen toiminnalle.
Villisikaa käsiteltäessä täytyy muistaa hyvä hygienia; käytä kertakäyttökäsineitä ja pese välineet erittäin hyvin nylkemisen jälkeen.
Sikaa ei saa koskaan suolistaa metsään mahdollisen trikiinivaaran vuoksi. Sisäelimet hävitetään hautaamalla ne syvälle maahan, vähintään metrin syvyyteen.
Metsästäjäliiton videoista opit selkeästi, miten villisika nyljetään ja paloitellaan.
Suomen Sikayrittäjät ry maksaa metsästysseuroille toiminta-avustusta Suomessa pyydetyistä villisioista. Sikayrittäjien yhdestä eläimestä maksama avustus on 185 € /villisika ja tuki maksetaan Ruokavirastoon lähetetyn ASF-tutkimusnäytteen perusteella. Lue lisää Ruokaviraston sivuilta.
Kuolleena löydetyistä villisioista on ilmoitettava viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Ruokavirasto maksaa ilmoituksesta palkkiona 100 € per sika. Ruhoon ei tule koskea! ASF ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta voi tarttua kotieläimiin.
Riistalaukaussimulaattori
Kokeile Metsästäjäliiton Riistalaukaussimulaattorissa villisian ampumista. Simulaattori toimii parhaiten tietokoneen selaimella.
Pyri ampumaan aina varma ja tappava laukaus vitaalialueisiin eli keuhko-sydän -alueelle. Tappava osuma-alue on hieman alempana kuin esimerkiksi valkohäntäpeuralla.
Liity Metsästäjäliiton jäseneksi
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
