Auton mittari näyttää miinus 17-astetta, kun käännän avaimesta ja sammutan moottorin. Astun pakkaseen.
Kiireellä ja innoissani virittelen varusteet ylleni, repun selkään ja sukset jalkaan. Yhden patruunan laitan nahkakintaan sisään lämpimään, kolme patruunaa varalta takkini rintataskuun. Heiluttelen patruunaa sormillani samalla hiihtäen hitaasti lumisessa metsässä. Eteneminen on raskasta.
Pikkulintu istuu kelon oksalla, tuijottaa minua ikään kuin ihmetellen millä asialla liikun. Pysähdyn hetkeksi ja katson lintua. En minä sinua meinaa ampua, jos sitä epäilet. Jatkan hiihtämistä.
Tulen suon laitaan ja huomaan näkökenttäni rajalla mustan pisteen. Onko se…on se!
Sykkeeni kipuaa hetkessä taivaisiin. Otan sukset jalastani, ja kaivan taskusta etäisyysmittarin. Matkaa 230 metriä ja lähemmäs ei pääse. Otan kiväärin käteeni ja alan kääntämään kiikarin korkotornia. Naps…naps… Kahdeksannen napsahduksen jälkeen lopetan. Kohotan katseeni kiikarista, ja tarkkailen ympäristöä. Hetken tuumattuani lähden hitaasti konttaamaan lumihangessa löytääkseni avoimen linjan.
Tuohon petäjän juureen kun pääsen niin siinä on paikka.
Konttaan petäjän luo ja otan repun selästäni. Asettelen kiväärini repun päälle ja aukaisen kiikarin läpät. Oikean nahkakintaan sisällä patruuna tuntuu lämpimältä, kun nappaan sen sormiini. Työnnän rauhallisesti lukon kiinni ja etsin metson ristikkoon. Heiluu. Heiluu liikaa ajattelen ja kaivan kyynärpäillä asentoa paremmaksi. Nyt on hyvä. Hengitän rauhallisesti ulos ja puristan.
Viiltävä laukaus rikkoo luonnon täydellisen hiljaisuuden.
Paljon kerkeää mies miettimään hiihtäessään kaksisataa metriä. Osui se. Osuiko se? Kyllä se tipahti! Varmana juoksee vielä. Ei, se tipahti kyllä! Lähestyn suon toista laitaa ja noin parinkymmenen metrin päästä näen mustan mytyn hangessa. Varmana siipeää vielä tuosta.
Ei siivennyt, siinä kirkkaan valkoisella hangella makaa Metso, metsän kuningas.
Asettelen reppuni lumeen ja istahdan alas. Katselen kostein silmin talvista luontoa ja totean että taidan tehdä tulet.
Enää ei ole kiire mihinkään. Satoja kilometrejä sen perässä sai kulkea, ja nyt se on siinä.
Onko sinulla mukaansatempaava erätarina, joka vaatii tulla kerrotuksi? Lähetä napakka juttusi osoitteeseen jahti <ät> metsastajaliitto <piste> fi
